Kaikki hääkutsuista: Taitto

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!

Huipputiimillä häihin!

Hääsuunnittelu alkaa koko ajan konkretisoitua ja realisoitua, miten jännittävää! Nyt otimme seuraavan ison askeleen, sillä häätiimiläiset tapasivat toisensa! Kun puhun häätiimistä, tarkoitan meidän kolmea ihanaa kaasoa, bestmania sekä kahta sulhaspoikaa tai poliittisesti korrektisti ilmaistuna sulhashenkilöä. Hannu tiesi alusta alkaen, että haluaa vain yhden bestmanin, mutta kun ensimmäistä yhteissuunnittelusessiota alettiin pohtia, hänelle oli tärkeää, että meillä olisi tasavertainen määrä kummankin ystäviä paikalla. Ja minusta taas oli reilua, että koko häätiimi osallistuisi yhtenäisen lookin etsimiseen sävyjen sekä asusteiden muodossa ollen näin enemmän esillä myös hääpäivän aikana. Siispä keksittiin apureille oma nimitys, sulhaspojat! Minusta nimitys on aivan ihana, ja tietyllä tapaa vähän humoristinenkin!

Hannun ystävät tuntevat toisensa entuudestaan jo pitkän ajan takaa, mutta kaasot eivät juurikaan tunne toisiaan tai sulhasen seuruetta. Jännitin tiimiin tapaamista todella paljon, vaikka näin jälkikäteen ajatellen se oli aivan turhaa: tietenkin olimme valinneet tiimiin juuri sellaisia ihmisiä, jotka tulevat hyvin juttuun ja osaavat järjestää tapahtumaa hyvässä hengessä! Ihmisten viihtyvyys ja hyvät kemiat ovat itselleni todella tärkeitä arvoja tällaisissa projekteissa. Mutta sillä sekunnilla, kun tiimi kerääntyi kasaan, tuli sellainen fiilis, että tämähän meni aivan täydellisesti!

Hääsuunnitteluviikonloppu alkoi jo perjantaina, kun kaaso L ja W tulivat meille valmistelemaan lauantain lounasta. Olemme harkinneet hääpäivän yöpalaksi pizzaa, ja halusimme samalla testata millaisen vastaanoton pizzat saisivat häätiimiltä. Kirjoitan yöpalasta ja pizzoista oman postauksensa!

Suunnittelupäivä alkoi umeshu-drinkeillä ja pizzoilla. Kun häätiimi oli kylläinen ja hyvässä nosteessa, aloitimme 50 sliden esityksen kahlaamisen. Yllätys! Olimme koonneet kaiken tarvittavan infon sekä keskusteluaiheet esityksen muotoon, jotta runkoa olisi helppo seurata. Ja itse visuaalisena ihmisenä tietenkin halusin visualisoida ajatuksia ja ideoita mahdollisimman paljon. Esityksessä edustivat Ami K:n merelliset kihlakuvat sekä upea monogrammi, jonka meille taiteili Wenjun Li

Olin superilahtunut kaikesta keskustelusta mitä päivän aikana heräsi! Häätiimiläisillä oli vahvoja mielipiteitä ja asiantuntevia näkemyksiä, ja saimme paljon uusia ajatuksia meitä askarruttaneisiin kysymyksiin. Kaikki olivat todella innoissaan tulevista juhlista, ja sitä jotenkin itsekin innostui omista häistään aivan eri tavalla!

Kun slidet oli kahlattu läpi, oli vuorossa polttarikeskusteluja ja rennompaa illanviettoa. Kaasot pommittivat kysymyksiä polttaritoiveista, ja takellellen sain sanottua joitakin minulle tärkeitä asioita. Polttariajatuksista pitäisi ehkä jossain kohtaa kirjoittaa tänne blogiin, koska niiden jäsentely on ollut todella haastavaa. Tavallaan en myöskään halua paneutua aiheeseen liikaa, koska haluan antaa kaasoille suunnitteluvapauden.

Aamulla nautiskeltiin brunssia ja käytiin hieman ihmettelemässä Turun jokirantaa ennen vierailua hääpaikalle! Nyt oli käynyt niinkin mukavasti, että juhlapaikalla oli juuri edellisenä päivänä ollut hääjuhla, joten pääsimme näkemään alakerran pöytäjärjestyksen sekä tyhjän yläkerran. Sää oli mitä ihanin, auringonvalo suorastaan helli juhlapaikan piha-aluetta!

Minä ja sulhaspoika T löimme viisaat päät yhteen ja paneuduimme valaistukseen sekä koristeluihin. T työskentelee tapahtumantuottajana, ja häneltä tuli kullanarvoisia vinkkejä juhlien järjestämiseen. Hänen kanssaan viemme valaistusta eteenpäin tilasuunnittelun rinnalla. Yläkerran koristelut eivät ole vielä ihan kirkkaina mielessäni, mutta uskon, että tällä tiimillä saamme tehtyä hyvät bileet yläkertaan!

Merellinen piha kaipaa myös koristusta, mutta säävarauksella. Photobooth ja muut juhlan kannalta olennaiset elementit olisi hyvä olla vähintään sisällä, että vierailla riittäisi katseltavaa ja ihmeteltävää sisätiloissa, jos saammekin monsuunin seuraksemme juhlapäivänä. Toivon ja rukoilen, että sää on ihana, sillä pihalla on monia ihania yksityiskohtia, joita palan halusta päästä suunnittelemaan ja koristelemaan!

Viikonlopusta jäi todella hyvä fiilis! Nyt on hyvä hetki laittaa seuraava vaihe päälle hääsuunnittelussa, sillä tilasuunnittelut polttelevat jo käsissä, ja tiimi haluaa päästä pian hommiin! Vitsi meillä on niin huippuporukka!

Autumn Fire Dream

Hääsuunnittelun alussa vaihtoehtoinamme olivat joko loppukesän tai alkusyksyn häät – voi miten ihanaa olisi, jos voisikin saada molemmat! Kuitenkin hääpaikan valinnan myötä totesimme, että loppukesä sopisi paremmin meille, sillä haluamme maksimoida Villa Bella Vistan kauniin ja laajan piha-alueen käytön juhlien aikana, ja se onnistuu helpommin (tai ainakin todennäköisemmin) elokuussa. Merenranta on usein myös tuulinen ja paikoin viileäkin paikka, joten paljon todennäköisemmin pääsemme kivaan lopputulokseen pitämällä häät elokuussa, kun aurinko suo vielä lämpöään tänne kylmään pohjolaan.

Mutta kuinka ainutkertaista olisikaan ollut suunnitella syyshäitä! Kurpitsa- ja maa-artisokkakeittoa, patoja, erilaisia piiraita, lyhtyjä, kynttilöitä ja liekehtivä syksyn ruska! Pidämme molemmat syksyn tunnelmallisuudesta – syksy on kuin säkenöivä, tulenpunainen hetki ennen talven pimeyttä ja harmautta. Terese Brandworldin kuvauksissa on mielestäni upeasti napattu syksyn tunnelmallisuus, jota itsekin olisin lähtenyt hakemaan. Ja mikä parasta, alkusyksyn aika olisi täydellinen rakastamiani auringonkukkia ajatellen, joten ne olisi voinut ottaa osaksi hääpaikan koristelua! Turussa on muutamia kaupungin viljelemiä auringonkukkapeltoja, joista voi poimia kukkia veloituksetta, joten säästö budjetissakin olisi ollut huomattava.

Rakastan ruskan värejä, terracottaa, sinapinkeltaista ja savenpunaista, ja olisin hyvin voinut nähdä näiden värien sulautuvan osaksi syksyistä hääteemaa. Sävyt olisivat istuneet syvien vihreiden ja murrettujen sinisten sävyjen kanssa, keltaiset elementit olisivat toimineet valopilkkuina ja aksenttisävyinä sinistä maailmaa vasten.

Niin herkullisia, kuin nämä syksyn trendivärit ovatkin, niin en näe niiden sopivan valitsemaamme hääpaikkaan. Villa Bella Vistan valkoiset huoneet kaipaavat raikkaita, pehmeitä sävyjä, ja koristeelliset, korkeat ikkunat esiintyvät parhaiten edukseen kirkkaassa, voimakkaassa valossa. Koska hääpaikka oli meille niin vahvasti mieluinen, se viimeistään löi lukkoon myös tyylin ja teeman suuntaviivat, sillä suunnittelijana haen tietenkin tasapainoista kokonaisuutta, jossa sävyt ja tunnelmat eivät riitele keskenään. Syksyn haaveet ovat kuitenkin jääneet niin vahvasti mieleen, että luulen meidän järjestävän joskus isommat syysbileet ihan vain juhlimisen ilosta!

Koska monella häiden ajankohdat ja teemat ovat muuttuneet yllättäen, niin ajattelin kirjoittaa tämän postauksen inspiraatioksi syksyhäitä suunnitteleville. Saa myös vinkata, jos haluaisit kuulla jostain tilalliseen tai visuaaliseen suunnitteluun liittyvästä aiheesta lisää, kirjoitan niistä mielelläni. Suunnittelun iloa ja syksyn odotusta kaikille ♥

Save the Date

Huh, hetki on taas vierähtänyt, kun olen päässyt oikein kunnolla pureutumaan hääkuulumisiin! Nyt saan vihdoin kirjoittaa tästä ihanasta aiheesta: Save the Date -kortit ovat valmiit ♡ Deadlinet ovat aina hyviä potkimaan liikkeelle, ja kun idän vuotuinen sukulointireissu lähestyi, päätin, että nyt on viimein saatava tossua toisen eteen korttien suunnittelun suhteen. Pitäisihän Karjalan mummoja ja tätejä piristää pienellä muistutuksella ensi vuoden juhlista! Halusimme, että päiväyksen lisäksi kortti olisi myös valokuvamuisto vieraille, joten lopullisesti kortista tulisi kaksipuoleinen niin, että toisella puolella on kihlajaiskuva ja toisella puolella päiväys.

Aluksi luonnostelin erilaisia tyylejä takaosan teksteille. Olisiko kortti vain pehmeän valkoinen vai haluaisimmeko jotain sävyä, entäpä tekstien sävy? Pitäisikö viestin olla lyhyt ja ytimekäs vai pidempi? Olimme jo päättäneet, että korttia jaettaisiin vain sukulaisille, joten oli varauduttava siihen, että Save the Date -konsepti ei välttämättä olisi tuttu kaikille. Ymmärrettävä teksti lisäisi väkisinkin pituutta, vaikka suomalaiseen perinteeseen ei kuulu turha jaarittelu!

Aikaisemmassa Save the Date -postauksessa inspiraatiokuvissa edustivat lämmin, metallinen sävy sekä merellisyys, joista jälkimmäistä saisimme valokuvan avulla. Kortin ensiaskeleet olivat helppoja: päätimme valokuvan sekä kortin koon. Tein kortista digitaalisen version ystäville sekä printattavan version pääasiassa sukulaisille ja lähiperheelle.

Valokuvaksi valitsimme dramaattisemman merikalliokuvan. Oranssin auringonlaskun hehku istuu hyvin yhteen lämpöön ja lämminhenkisyyteen, joita korostetaan häiden teemoissakin. Printtiversio syntyi loppupeleissä melko nopeasti parin illan kevyen pyörittelyn jälkeen. Digitaalisessa kortissa taas oli hieman enemmän pohdittavaa, kun tekstiä tuli sen verran paljon, ja valokuva ei ollut kovin yksioikoinen tausta kaikelle pieneen tilaan pakatulle informaatiolle. Lopputulos kuitenkin onnistui mielestäni varsin mallikkaasti!

Ajatus metallifolioinnista kutkutti, ja käännyinkin turkulaisen printtitalon Prigin puoleen. Printtaamo oli tuttu ennestään töiden kautta, ja olin some-tilien kautta jo bongannut yhden jos toisenkin folioidun hääkutsun. Kuparifolio kiinnosti meitä erityisen paljon, se oli kuvien perusteella kultaiseen foliointiin verrattuna huomattavasti lämpimämpi ja tummempi sävyltään.

Kävimme paikan päällä vielä tutkimassa mallikappaleita, ja tutkin niitä niin innoissani etten tajunnut ottaa folioista ollenkaan kunnollisia kuvia! Sen sijaan kuvasin tämän allaolevan ihanuuden, joka oli painettu paksulle, tekstuurimaiselle paperilaadulle Metallicprint-tekniikalla. Paperin laatu oli “Conqueror Laid High White 300g”. Vastaavanlaisen paperin olisimme halunneet myös Save the Date -korttiin, mutta kuparifolio painetaan digifoliointitekniikalla, joka vaatii joko tasaisen paperilaadun tai laminoinnin. Toki valokuvan kannalta kiiltävä, tasainen laatu on muutenkin parempi. Siispä lopulliseksi paperiksi valittiin paksu, 350 grammainen, sileä laatu.

Tässä vielä koottuna tekemämme tilauksen speksit:

Kortin koko: Leveys 165 x korkeus 110 mm
Värillisyys: 4/4
Materiaali: 350 g Ensocoat 2S
Jälkikäsittely: Leikkaus, Foliointi 1/0 (kuparifoliointi)

Hintaa noin 30 kappaleelle tuli 60 euroa plus alv.

Ja täytyy sanoa, että valokuvat eivät tee oikeutta folioinnin kauneudelle! Kuparin sävy oikein kimaltelee auringonvalossa lisäten juhlallisuutta tekstiin. Erityisen kivalta näyttää ohuella viivalla tehty signeeraus, jonka digifoliointi on ongelmitta jäljitellyt. Näitä kelpasi kiikuttaa viemisinä kahvipöytiin, ja kyllä sukulaiset innostuivat kovasti hääuutisista!

Ihastuimme kortteihin niin kovin, että saa nähdä suunnittelemmeko hääkutsunkin tähän tyyliin… Samassa hötäkässä tilasimme vihdoin myös setin kihlajaiskuvia meille kotiin katseltavaksi! Ei ole yksi tai kaksi iltaa, kun olemme istuneet alas niitä ihastelemaan. En malta odottaa sitä, että saamme samanlaisia muistoja hääpäivästämme ♡

Save the Date – tarve vai turhake?

© Paige Tuzée Designs

Olen helposti innostuva luonne. Kun olen fiiliksissäni jostain, kuljen eteenpäin vauhdilla kuin höyryjuna, mikään ei pidättele minua! Nautin suunnittelussa eniten innostumisen hetkistä, kun joku on niin siistiä tai kaunista tai menee juuri niin kuin olin ajatellut. Suunnittelussa ylipäätään paras hetki on se, kun ajatukset ja mielessä pyörivät ideat konkretisoituvat, kun niistä tulee kortteja, asetelmia ja valmiita tiloja. Tarina herää henkiin, yhtäkkiä se onkin jotain mitä minä ja muut voimme koskettaa, kokea ja jakaa!

Save the Date on ollut yksi viimeaikaisista innostuksen kohteistani hääsuunnittelusta. Olin jo pureutumassa melkoisella ryminällä kortteihin enkä ollut tehnyt vielä ensimmäistäkään luonnosta varsinaisesta kutsusta. Tuleeko kutsuun myös valokuva vai pelkkä teksti, jos tulee valokuva, käytetäänkö vanhaa valokuvaa vai otetaanko uusia kuvia, kuka ottaisi kuvat, maksaako se, mistä tilataan kortit, paljonko korteille tulee hintaa, entäs postitus, kenelle kaikille postitetaan… Kysymystulvasta ei tuntunut tulevan loppua. Kun aloin pyörremyrskyn lailla pommittaa näillä pohdinnoilla Hannua, niin sulhanen oli aivan pulassa. Hetkinen hetkinen mikä Save the Date? Miksi? Onko sitä edes budjetissa?

Hups.

Oli pakko tarttua villihevosina laukkaaviin ideoihin, ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Olin niin innoissani koko kutsusta, että en viitsinyt edes ottaa huomioon sitä, miksi koko korttihökötystä tarvitaan. Miksi? Istuimme alas, ja kävimme kysymyksiä kohta kohdalta läpi. Save the Date ei ole käsittääkseni mitenkään yleinen käytäntö hääjuhlissa, joten ymmärrettävästi Hannullekaan konsepti ei ollut ennestään tuttu. En ole mielestäni koskaan itsekään saanut Save the Date -korttia ennen varsinaista hääkutsua.

Moni perustelee Save the Date -kutsun lähettämistä juhlavana tapana ottaa huomioon etenkin ulkomaiset vieraat, joiden täytyy majoituksen ja kuljetuksen lisäksi varata lennot ajoissa. Meillä on myös muutama ystävä, jonka haluamme matkustavan Suomeen häitä varten, joten tämä puoltaa kortin kannattavuutta. Huomaan kuitenkin, että tämäkään ei ole päässäni kaikista painavin peruste.

Olemme Hannun kanssa hyvin aktiivinen pariskunta. Yleensä kalenterimme viikonloput ovat täynnä noin paria kuukautta ennen, matkat ja reissut varataan ajoissa. Kerran on käynyt niin, että hääkutsun tullessa junat ja majoitukset on jo varattu, emmekä ole voineet osallistua hääjuhlaan. Kun päivä on kerran lyöty lukkoon, haluan ilmoittaa siitä rakkaille ystäville ja läheisillä mahdollisimman pian, ja tottakai olemme jo monelle suullisesti tiedon vinkanneetkin, mutta pelkkä tekstiviesti tai soitto näin esteetikkona tökkii – booooring! Missä visuaalisuus ja juhlahumu ja tyyli? Save the Date on minulle eräänlainen visuaalisesti viimeistelty lupaus tulevista juhlista, toimitettuna niin, että orastavan juhlan odotus oikein alkaa kuplia sisällä!

Mutta sitten paluu realiteetteihin: kortit maksavat. En ole vielä tehnyt mitään tarkkoja arvioita, mutta uskoisin, että jos lähettäisimme kortin valikoidusti häävieraille, koko lystiin uppoaisi helposti 200 euroa. Vaikka Save the Date on konseptina on hieno huomionosoitus etenkin kiireisen elämäntavan vieraille, niin olemme yhtä mieltä siitä, ettemme halua venyttää budjettia korttien takia. Entäs voisiko kutsuista osan lähettää digitaalisesti ja osan toimittaa suoraan tai postitse?

Photograph © Erich McVey Photography / Design © Fotovella.com

Toinen toisaalta-toisaalta-keskustelu on pyörinyt valokuvan ympärillä: tulisiko korttiin kuva meistä vai ei? Olen itse jotenkin mieltynyt ajatukseen, Hannu taas ei juurikaan. Päädyimme lopulta siihen, että palaamme kysymyksen äärelle jälkeenpäin, kun kortti on muuten suunniteltu, ja kihjalaiskuvat on räpsitty. Eihän se haittaa, vaikka kuvat jäisivät vain meidän omaksi iloksemme ♥

Loppupeleissä päädyimme siihen, että teemme Save the Date -kortin ensin, ja mietimme sitten käytännön toteutusta budjetin näkökulmasta. Eli vihdoin pääsen suunnittelun makuun! Alla vielä inspiraatiokuvani meidän Save the Date -korttiin. Tavoitteena olisi luoda melko yksinkertainen ja hienostunut, hieman taiteellinen kutsu. Kuparimetallin käyttäminen fontissa mustan sijaan houkuttelee, mutta pitää tutkia vielä, miten sävyt istuvat lopulliseen korttiin. Ongelmana digitaalisessa versiossa on, että paperin karheus ja paksuus tekevät kortista huomattavasti juhlavamman kuin pelkkä näytöllä hohtava kuva. Voi siis olla, että digitaalisuuden takia joudumme hieman lisäämään kutsuun yksityiskohtia, jotta saamme siihen arvokkuutta ilman paperin tuntua. Referenssimme on bongattu Etsystä taiteilijalta nimeltä TatianaSoash, suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan hänen hääkutsutuotteensa, olen kovasti ihastunut niiden eleganttiin ja minimalistiseen tyyliin!

© Tatiana Soash from Etsy

Merta, lämpöä ja tulevaa

On ollut mukavaa pallotella ajatuksia hääteemoista ja arvoista, joita haluamme korostaa. Varsinaiset teemahäät suljimme jo alkuvaiheessa pois, vaikka varmasti monet ystävämme olisivat innoissaan lähteneet suunnittelemaan niitäkin. Meistä kumpikaan ei koe tarvetta noudattaa tiettyjä perinteitä, mikä tekeekin häiden suunnittelusta vapaata ja rentoa. Teemat ja arvot asettavat häiden punaisen langan, jonka jälkeen on helpompi miettiä häiden visuaalista ja esteettistä puolta. Miten häiden ohjelma, visuaalisuus ja menu tukisivat valitsemiamme teemoja? Suunnittelijana minulle on tärkeää, että teemat heräävät hääjuhlassa henkiin sen sijaan, että ne olisivat vain hauraita hajatelmia kaiken takana.

Merellisyys

Merihenkisyyttä olen paukuttanut aikaisemmissa postauksissa jo kyllästymiseen asti, joten tämä ei varmaan tule enää kenellekään yllätyksenä! Meriteema on vaikuttanut eniten häidemme suunnitteluun: ajankohtaan, juhlatilojen valintaan sekä häämenuun, ja haluan merellisyyden näkyvän myös visuaalisessa puolessa modernilla, ei niinkään rustiikkisella tavalla. Juhlapaikkamme ruokasalin sisustus on pitkälti valkoista puuta, mikä tarjoaa hyvät raamit melkeinpä millaiseen koristeluun vain, joten haluaisin vahvistaa merellistä teemaa eri sinisen ja turkoosin sävyillä. Monet ystäväni jo tietävätkin, että turkoosit ja petroolinsininen ovat ikuisia suosikkejani, ja onnekseni myös Hannu pitää kovasti sinisen ja vihreän sävyistä!

Lämmin yhteisöllisyys

Nauru, puheensorina ja musiikki kuuluvat mielestäni osaksi häätunnelmaa. Ehkä eniten pelkään sitä, että häistämme tulee jäykät, ja vieraat eivät uskalla rentoutua! Juhliin haluaisimme iloisen ja lämminhenkisen tunnelman, ja tavoitteenamme on tuoda yhteisöllisyys musiikin kautta. Musiikki on erityisesti Hannulle rakas harrastus ja elämäntapa, joten odotamme esitysten olevan vahvasti läsnä hääpäivänämme. Ohjelmaa emme ole miettineet vielä kovin tarkkaan, mutta haluamme niiden olevan arvojen mukaisesti iloluontoisia ja yhteisöllisiä. Näiden ajatusten pohjalta onkin nyt ihanaa lähteä ideoimaan erilaisia leikkejä ja aktiviteetteja!

Toive yhteisöllisyydestä ohjasi tietenkin juhlapaikan valintaa niin, että halusimme juhlasalin, johon suurin osa (ellei kaikki) vieraat mahtuisivat istumaan. Valitsemassamme hääpaikassa Villa Bella Vistassa oli meidän kannalta hyvää etenkin se, että hääbändin esiintyminen voidaan järjestää yläkerran samankokoisessa salissa, jolloin saadaan vähän vaihtelua iltaohjelmaan!

Lämpö tulee olemaan yksi suunnittelun lähtökohdista myös visuaalisella puolella, ja haluaisin käyttää juhlien koristelussa lämpimiä metalleja: kuparia, messinkiä, ruusukultaa. Kirjoitan metalleista ja niiden käytöstä ehkä oman postauksensa myöhemmin.

Katse tulevaisuuteen

Jo ensimmäisten keskustelujen aikana meille kirkastui yhteinen ajatus siitä, että häissä katse kohdistuisi vahvasti tulevaisuuteen. En ole oikein ikinä tykännyt siitä, että morsiusparin matkaa kuvataan lapsuudesta asti, siitä tulee jotenkin sellainen olo että molempien koko elämä ja matka olisi tähdännyt vain sen kumppanin löytämiseen. On tietysti ihanaa, että olemme löytäneet toisemme, mutta onhan elämässä paljon muutakin kuin vain se Suuri Rakkaus! En myöskään haluaisi itsestäni valkokankaalle heijastettuja noloja teini- tai vauvakuvia, ne sopivat mielestäni paremmin synttärijuhliin, joissa keskitytään yhden ihmisen elämäkertaan. Välillä tulee jopa vähän karmiva, lopullinen olo, kun näkee slideshow’n, johon on kerätty koulun joulunäytelmät ja armeijakuvat. Kyllä se elämä jatkuu häiden jälkeenkin!

Vaikka tulevaisuus on mielestäni hieno ajatus häihin, niin sitä on haastavaa konkretisoida vieraille. On sanomattakin selvää, että häihin ei ole tulossa mitään scifi-elementtejä tulevaisuusteeman takia. Puheiden pitäjiä voi tietysti kannustaa ottamaan kantaa rakkaustarinan jatkoon. Mietimme myös, että toisimme häihin rasian, johon häävieraat voisivat jättää toiveita siitä, mitä haluaisivat kanssamme tehdä tulevaisuudessa. Ehkä tällä tavalla voisimme myös viestittää sitä, että emme aio sulkeutua avio-onnen poteroon, vaan yhteydenpito jatkuu normaalisti! Itse tykkään tästä ideasta kovasti, olisi hauska kuulla millaista tekemistä ihmiset keksivät: ehkä esille nousee yllättäviäkin ajanviettotapoja, joita ei olisi itse edes tullut ajatelleeksi!

Näiden arvojen ja teemojen pohjalta hääsuunnittelut jatkuvat!
Ensi viikolla aion työstää Save the Date -kutsua, jännittävää!

Ikuistetaanko häät?

Kuva © Fotokasten

Häiden valokuvaus ei ollutkaan niin yksiselitteinen juttu, kuin mitä oletin. Koska itse toimin visuaalisella alalla, olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että häissämme olisi luotettava ammattikuvaaja. Hannu taas koki vahvasti, että haluaisi mieluummin tukea rahallisesti harrastekuvaajaa lähipiiristä. Tiedän häävalokuvauksen ylipäätään jakavan porukkaa: jotkut pitävät kuvaajan hankintaa elinehtona, toiset kokevat, ettei päivää tarvitse tallentaa ollenkaan, eläähän se tarinoissa ja muistoissa.

Mielestäni häiden ikuistaminen on valokuvaajan haastavimpia kuvaustilanteita. Kuvaajan täytyy olla aina oikealla hetkellä oikeassa paikassa ja napata kuvat vielä sillä sekunnilla, kun kaikilla juhlavierailla on jotakuinkin edustavat ilmeet. Valokuvaajan odotetaan tallentavan kaikki hetket ensiyrittämällä – hääkakun leikkauksen jälkeen on turha huudella: “Hei, oliko vielä toista kakkua, oli vähän huono valo tuossa… Ja polkaisetteko vielä uudestaan…” Ihmiset itkevät ja nauravat, ruokaa on suussa, kameralle tallentuu hassuja ilmeitä, ja vaikka ne ovatkin luonnollisia, niin vieraat haluavat näyttää kuvissa edustavilta ja täydellisiltä, yhtä kauniilta kuin on heidän muistonsa tuosta päivästä. Monille hääjuhla voi olla koko elämän odotetuin hetki, tai parhaat bileet pitkään aikaan, ja kaiken halutaan olevan virheetöntä. Toivon kylläkin, että onnistuisimme itse suhtautumaan omaan juhlaamme hyvällä mielellä, jotta ehdimme myös nauttia kaikesta siitä, mitä olemme pitkään ja hartaasti suunnitelleet!

Nämä kaikki haasteet tiedostaen halusin ehdottomasti, että kuvaajaksi valikoidaan henkilö, jolla on jo aikaisempaa kokemusta häiden kuvaamisesta. Toki myös visuaaliseen ilmeeseen kaipasin raikkautta ja herkkyyttä, pitsihuvilaan sopivaa kuvaustyyliä.

Keskustelut jatkuivat Hannun kanssa pienissä pätkissä, ja pikkuhiljaa hän alkoi pehmetä ajatukselle ammattikuvaajasta. On huvittavaa ajatella, että jo häiden suunnittelu tuntuu olevan omanlaisensa kokemus matkalla avioliittoon: selvitäänkö eriävistä mielipiteistä, pystytäänkö tekemään kompromisseja, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti suunnitteluun ja toteutukseen? No, tässä tilanteessa Hannu tuli vastaan, joten lähdimme kartoittamaan sopivia vaihtoehtoja kuvaajalle!

Laitoimme sähköpostia muutamallekin ammattikuvaajalle, mutta päädyimme lopulta varaamaan Katri Haaviston. Hänen valokuviaan olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta itse asiassa Hannu bongasi kuvaajan netistä ensin! Katri oli kirjoittanut blogipostauksen häistä, joissa pari oli vihkiytynyt juurikin Turun Linnan kirkossa, ja jatkanut juhlia sen jälkeen Villa Bella Vistassa. Täsmälleen siis samat paikat, kuin mitä me valitsimme! Oli ihanaa päästä vähän tarkemmin tutkimaan Katrin ottamia kuvia näissä tiloissa, ja olimme kyllä entistä tyytyväisempiä päätökseemme.

Tapasin Katrin myös Turun hääillassa, ja hänellä oli kauniisti painettuja kuva-albumeja, joissa näki paremmin kuinka hääpäivien tarina muotoutui hänen kuviensa kautta. Inspiroiduin albumeista todella paljon, ja löysinkin myöhemmin ihanan referenssin tulevaisuuden hääalbumiamme ajatellen. Voi olla, että taitan albumin lopulta itse, silloin saan tehtyä albumista juuri meidän näköisen!

Kuva © RedTree Albums

Mutta nyt hypin taas asioiden edelle, koska ensin pitäisi suunnitella Save the Date -kortti. Se on touko-kesäkuun tehtävä, emmekä ole vielä yhtään varmoja siitä, millaisen kortin haluaisimme tehdä. Laitammeko pelkän tekstin, vai myös kuvan meistä? Jos haluamme kuvan, käytämmekö jotain jo aikaisemmin otettua, otammeko itse uuden vai tarvitsemmeko kuvaajaa? Taas ollaan pienten päätösten viidakossa… Onneksi kohta alkaa kesäloma, ja voi pureutua kokeilemaan eri vaihtoehtoja oikein ajan kanssa!