Merelliset häämekot

Vaikka olenkin jo löytänyt ja tilannut unelmieni mekon häihini, tuli mekkojen metsästystä ja ihastelua tehtyä sen verran, että halusin jakaa tännekin muutamia ihania löytöjä tai suosituksia, joita sain vinkkejä pyytäessäni. Etenkin alussa etsin hyvinkin merellisiä (lue: sinisiä) mekkoja, sillä rrrrakastan sinisen ja vihreän sävyjä. Sininen ei kuitenkaan istunut sovituksissa päälleni niin hyvin kuin olisin toivonut. Olinpa onnekas, että pääsin kokeilemaan sinistä livenä sen sijaan, että olisin umpimähkään tilannut kalliin design-mekon ulkomailta! Onneksi meillä on myös suomalaisia vaihtoehtoja, ja hyviä onkin ♡ Niitäkin esittelyssä tässä postauksessa.

Eli vuorossa vähän merellistä mekkokarkkia. Osa enemmän päiväunimekkoja kuin budjettiin ihanteellisesti sujahtavia. Jos päätän joskus yllättäen vaihtaa muotialalle, se kun tuntuu olevan niin helppo ja rahakas ala, niin tällaisia mekkoja suunnittelisin kaikki päivät! Ah miten ihania!

En halua myöntää tätä, mutta katsottuani, kuinka Thai Nguyen värjäsi spray-pullolla sifonkihelmaa Netflixin Say I Do! -sarjan ensimmäisessä jaksossa, aloin googletella, että olisiko se kotikonsteinkin mahdollista. Olen totaalisen rakastunut vesivärimäiseen liukuefektiin, joka organzahelmaan syntyy taitavissa käsissä! En päässyt puusta pitkälle, mutta haaveilut jatkuvat. No, nyt niitä mekkoja!

Chantel Lauren – Mae

Tähän mekkoon ihastuin ja rakastuin, ja tämän mekon myötä ylipäätään innostuin etsimään merellisempiä mekkovaihtoehtoja perinteisen valkoisen tilalle. Chantel Laurenin lippulaivamyymälä sijaitsee Utahissa, Yhdysvalloissa, ja viime vuonna hän organisoi “Name Your Price” -myyntitempauksen, jossa morsiamet saivat nimetä hinnan haluamalleen mekolle. Hinnat pyörivät normaalisti 2000-5000 dollarin hujakoilla. Istuin käsieni päällä ja purin hammasta, etten olisi varannut etäaikaa liikkeeseen, sillä mekon sovittaminen oli itselleni elinehto. Mae-mekon yläosa on silkkiä ja alaosa käsin värjättyä organzaa, todella kaunis kaksiosainen mekko kerta kaikkiaan ♡

Chantelle Lauren – Mae Hand Painted Wedding Dress

Leanne Marshall – Raincloud

Satumaisiin häihin saumattomasti istuva Raincloud on kokonaisuudessaan teksturoitua ja printattua silkkiorganzaa. Raincloudista löytyy useampaakin mallia, mutta ihastuin itse tähän Tuhkimo-henkiseen, off shoulders -malliin. Raincloudissa sinisen valööri liukuu pehmeästi, organzan sävyt ovat utuisia ja herkkiä. Kaunis nimi kauniilla mekolla! Tämäkin mekko tulee huomattavan hintalapun kanssa (suunnilleen samansuuruisella kuin aiempi Mae-mekko), eikä sitä pääse sovittamaan kuin Leanna Marshallin showroomissa New Yorkissa tai Atlantassa jälleenmyyntiliikkeessä. Tiedänpä siis, mitä teen, jos joskus olen päätähuimaavan rikas sekä tylsistynyt ja päätän lähteä elämysmatkalle Yhdysvaltoihin (se tuntuu monestakin syystä kovin kaukaiselta ajatukselta juuri nyt)…

Leanne Marshall – Raincloud Skirt and Raine Top

Emily Riggs – Silk Skirts

Nämä kaksi silkkihamekaunokaista ovat Emily Riggsin käsialaa. Oregon Studio sijaitsee Portlandissa, joten sovitus olisi tässäkin sula mahdottomuus. Asuissa on hyvin paljon hintavaihtelua, osa menee alle tuhannen dollarin ja osan hinta hyppää melkein kymppitonniin. Emily Riggsin luomuksista löytyy kuitenkin merkittäviä alennuksia aina silloin tällöin. Jos joskus haluat sijoittaa käsintehtyyn juhlavaatteeseen, suosittelen kurkkaamaan!

Emily Riggs – 3 Layer Organza Silk Skirt
Emily Riggs – Ombre Silk Skirt

Sweet Caroline Styles on Etsy

Jos ylemmät ihastuttivat, mutta hinnat kauhistuttivat, hieman joustavammalla budjetilla löytyy samanhenkisiä hameita Etsystä yhdysvaltalaiselta toimittajalta nimeltä SweetCarolineStyles. Myynnistä löytyy aika ajoin myös mallikappaleita, jotka lähetetään uuteen kotiin alennettuun hintaan. Voin muuten kertoa, että tämän mekkometsästyksen aikana olen rakastunut kaikkiin sinisiin hameisiin, joita vaatekaappini tulee varmaankin olemaan tulevaisuudessa täynnä… Nämä tuotteet sopivat kaksiosaiseen mekkoon, toppien hinnat alkavat 130 eurosta ja hameiden hinnat päättyvät 1700 euroon.

Florence Skirt Fog
Tennyson Skirt
Tennyson Skirt Carrera Marble

Heidi Tuisku – The Pieces Collection

Sitten kotimaisiin suosikkeihin! Heidi Tuiskun The Pieces Collection muodostuu erilaisista topeista ja hameista, joista saa koottua mieleisensä kaksiosaisen mekon kaikenlaisiin hienompiin juhliin – myös häihin! Hera-hametta löytyy sekä lyhyenä että pitkänä, ja monissa eri sävyissä. Hameessa on satiinipohja ja päällä kolme kerrosta tylliä. Suosikkini Heran sävyistä oli ehdottomasti sinertävä Sky. Topeista ihastuin Joanna-malliin: kaksikerroksiseen, paljetein koristeltuun pitsitoppiin, jossa kiemurtelivat valkoiset köynnökset ja kasvit. Heidi Tuiskun sovitusta käsittelevän postauksen voit käydä lukemassa täältä.

Mallistojen pukuja pääsee kokeilemaan Helsingissä, Jyväskylässä ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa. Näiden asujen hinnat eivät päätä huimaa, vaan ovat 1000-2500 euron luokkaa riippuen mallistosta. Lisätietoa hinnoista ja eri vaihtoehdoista löytyy hyvin Heidi Tuiskun Instagrammin storeista. Malliston lisäksi Heidi Tuisku tekee paljon mittatilauksia – myös liukuvärjättyjä helmoja, joista näkee malleja Instan puolella. Mittatilauspukujen hinnat vaihtelevat 2000-5000 euron välillä riippuen materiaaleista ja vaadittavista työstötekniikoista. Amerikan design-mekkojen jälkeen budjetinkaipuinen sielu jo huokaisee näiden hintojen kanssa – ja vielä kotimaista ♡

Heidi Tuisku – The Pieces Collection
Hera Skirt Sky (lyhyt)
Joanna Top

Aurora Raiskinen – Delovely

Tämä savunsininen talviunelma vinkattiin minulle aikaisemmassa postauksessani, kun kyselin vinkkejä merellisistä häämekoista, kiitos! Delovely-malliston siniharmaassa mekossa on mielestä jotain aristokraattisen arvokasta. Osaisin kuvitella tämän istuvan hyvin juhlalliseen kartanoon utuisena, hempeänä talvipäivänä, kun rantaviiva on täynnä jäähileitä, kuuraa ja vedestä nousevaa höyryä. Ehkä mielleyhtymää vahvistavat myös mekon valokuvat, joissa kieltämättä on viitteitä lumentäyteiseen tunnelmaan. Tämän mekon hinta jää puhtaasti arvailujen varaan, mutta rohkaisen sitä tiedustelemaan, jos kiinnostuit! Mekkoa pääsee sovittamaan Helsingissä, Lahdessa ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa.

Aurora Raiskinen – Delovely Collection

Boutique Minne

Tottahan Turkukin pitää saada mukaan edustamaan merellisiä mekkoja! Tähän ihanuuteen törmäsin sattumalta etsiessäni turkulaisia häämekkoihin erikoistuneita ompelimoja. Boutique Minne on mittatilauspukuja tekevä ateljeeompelimo, jonka luomuksissa näkyy innostus ja rakkaus vintage-henkeen. Putiikista löytyy lisäksi runsaasti asusteita, koruja ja vintage-löytöjä, joten taidankin kipaista joku kerta vierailemaan liikkeessä ihastelemassa sen antimia. Minnen tyypillistä hintahaitaria en tiedä, mutta varmasti sen nopeasti häneltä saa tiedustelemalla. Lisää Boutique Minnen valmistamia asuja löydät kätevästi Instagrammista, bongasinpa sieltä pari tyylikästä, värjättyä häämekon helmaakin, wau!

Boutique Minne

Joko alkoi mekkopolte kasvaa? Jos tiedät lisää ihania, merellisiä häämekkoja, anna tulla! Näihin ei silmä tai sielu kyllästy ihan hetkeen, vaikka häämekon etsinnät ovatkin jo takanapäin ♡

Meidän vuosi 2020

First and last photographs by Ami K
“Tiedätkö sen tunteen”
Composed by Hannu Niemi
Lyrics by Loviisa Kataja

Vocals by Hannu Niemi & Heta Niemi

Toivon, että kun vuosikymmenien päästä muistelen kohta mennyttä vuotta, mieleen nousevat koronan ja poikkeusvuoden lisäksi nämä onnelliset, iloiset hetket, joita saimme Hannun ja Kaikun kanssa jakaa vuoden aikana. Vuosi 2020 käänsi katsetta sisäänpäin, vietimme enemmän aikaa Turun saaristossa ja Suomessa, aloitimme hääsuunnittelut ja argentiinalaisen tangon tanssimisen, kävimme purjehduskurssin ja pääsimme muuttamaan ensimmäiseen omaan, yhteiseen asuntoon.

Säkenöivän hehkuvan lämpöisen huikeaa uutta vuotta!
Muistakaa ampua raketteja vain sallitun ajan sisällä – eläimet kiittävät ♡

Häät + Joulu

Vuosi on jo loppumetreillä, ja ensi vuonna alkaa meidän häävuosi! Ihanaa!

Nyt joulun kunniaksi ajattelin kertoa vähän meidän hääkuulumisia. Olin päättänyt, että hääkutsut lähetetään ennen joulua, jotta vieraat pääsevät ajoissa varaamaan majoituksia Turkuun. Monet illat ovat menneet jouluttamisen sijaan hääkutsujen väkertämiseen, ja kutsujen sekä muuton takia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lahjojen pohdinta jäi ihan viime metreille. Mutta onnistuttiin pysymään deadlinessa! Alkuviikosta laitettiin postiin 47 kutsua ja 10 lisää annetaan henkilökohtaisesti tässä kuukauden sisällä. Kutsujen laittaminen joulun yhteyteen oli sinänsä kätevää, että sai muutaman kevyen joululahjan ujutettua kuoreen niille lähimmäisille, joita ei nyt rajoitusten vuoksi pääse näkemään vähään aikaan. Olen kutsuista todella innoissani, ja on ihanaa jakaa prosessia tänne blogiin!

Mutta niihin muihin kuulumisiin! Tämä on meidän ensimmäinen joulu omassa, yhteisessä kodissamme, ja pääsemme vihdoin luomaan omia jouluperinteitämme. Joulupöytään kuuluu tietenkin karjalanpaisti ja -piirakat, mutta Hannun kautta pöytään on tullut paljon myös kalatarjottavia kuten graavilohta ja mätiä. Aatonaattona vielä melko autio olohuoneemme sai täytettä isosta kuusesta ja lahjoista, jotka tosin oli laitettava koriin, sillä Kaiku on tämän perheen kovin jouluttaja eikä malttaisi millään olla repimättä lahjoja heti auki.

Pidimme häistä etäkokouksen joulukuun alussa Google Meetin kautta (tällä kertaa esityksessä oli vain 5 sivua), ja ideoimme yhdessä hääkutsuja sekä ohjelmaa eteenpäin. Oli mukava nähdä häätiimiläisten kasvoja pitkästä aikaa ja oli ihana huomata, että he ovat edelleen yhtä innoissaan häistämme kuin mekin.

Somisteita ja astioita on varattu ahkerasti somistevuokraamoista, lisäksi olen metsästänyt hääkoristeita kirppiksiltä uusiokäyttöön. Ensi vuoden puolella keskitytään vielä tarkemmin tilojen ja koristeiden suunnitteluun. Hannu on alkanut säveltää häävalssia, ja suunnitelmissa olisi pitää lähitulevaisuudessa etäkokous bändin vetäjien kanssa. Musiikkijuttuja ollaan pohdiskeltu, mutta esimerkiksi vihkimisen musiikit on vielä päättämättä. Hääautoa ei ole vielä löytynyt, mutta ystäväpariskunta on lupautunut kuskaamaan meidät heidän autollaan, mikäli muuta ei löydy. Eli ainakaan hääauton suhteen ei tarvitse stressata!

Kaiken kaikkiaan häiden suhteen on hyvä fiilis, ja tuntuu ihanalta, että asiat etenevät omalla painollaan. Nyt vähän joulurentoutumista ja uuden vuoden vastaanottoa. Tervetuloa 2021, sinua on odotettu ♡

Valkoinen joulu tuli käväisemään Turussa joulupäivän kunniaksi! Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Meri, se ikuinen meri

Tilasuunnittelu ja koristeet taitavat olla se minun Iisakin kirkkoni näissä häissä. Kun ammattitautina on visuaalisuus, sitä haluaa (ja vaatii), että tiloissa on miellyttävä olla, ja että juhlatunnelma seuraa vieraita hääpaikan joka kolkkaan. Teemamme ovat merellisyys, lämmin yhteisöllisyys ja tulevaisuus, ja näiden punaisten lankojen ympärille kietoutuvat myös visuaaliset elementit. Meillä on Hannun kanssa selkeä jako: minä ideoin ja suunnittelen visuaaliset elementit, ja hän hoitaa musiikin ja äänen. Päätökset tehdään yhdessä, koska molempia kiinnostaa liikaa Kaikki häihin liittyvä.

Merellisiä hääkoristelutyylejä on tarjolla loputtomiin Pinterestin ja hääblogien maailmassa, mutta monet blogeissa jaetut teemat ovat todella rustiikkisia tai perinteisen laivastohenkisiä sinivalkoisilla raidoilla sekä köysi- ja ajopuuelementeillä, kun taas toisessa ääripäässä ovat boheemit rantahääteemat simpukoilla ja valkoisella hiekalla. Nyt teemoja enemmän tutkittuani voisinkin myöhemmin esitellä erilaisia löytämiäni meriteemoja ja ajatuksia siitä, miten niitä voi kevyesti tuunata omannäköiseksi. Meri on kuitenkin niin ihana ja monipuolinen teema, ja me suomalaiset taidamme olla häpeämättömän ihastuneita isoihin ja pieniin lätäköihin!

Itselleni meren ja veden sävyt ovat aina olleet se juttu, ja sävyissä minua ja Hannua yhdistääkin vahvasti se, että rakastamme sinisiä ja siniseen taittavia sävyjä yli kaiken. Ihastuimme Islannin ja Lofoottien merellisyyteen, ja haluankin hakea inspiraatiota alasalin koristeluun näistä maisemista ja väreistä.

Alakerran valkoisen ruokasalin ikkunoista avautuu kaunis näkymä merelle päin, mutta haluan tuoda meren ulkoa sisälle. Merellisyys saisi näkyä koristeluissa ja kattauksessa hienostuneesti ja modernilla otteella. En tiedä vielä, tulemmeko hyödyntämään hamppuköyttä tai puuelementtejä… Mahdollisesti, jos keksin niihin jonkun hauskan twistin. Yritämme vältellä rustiikkista tunnelmaa, enkä usko että siihen päädytään edes vahingossa, kun juhlapaikka itsessään henkii kaikkea muuta.

Olen luvannut Hannulle, että saliin voi tuoda yhden pienoispurjeveneen, jos löydämme hyvän kandidaatin. Purjevene sinänsä istuu teemaan ja meidän päivään oikein hyvin, sillä kävimme syksyllä purjehduskurssin, ja hurahdimme hommaan ihan kympillä, ja nyt oma pieni paatti siintää haaveissa ♡ Ehkäpä häämatkabudjetti meneekin hääpurjehdukseen! Vitsailin jo häätiimille, että hääkutsuun voisi kirjoittaa “lahjoitus häätilille tai purjevene”, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, kun tajusimme, että saisimme varmaan 58 minipurjevenettä tai purjeveneaiheista lahjaa…

Mielestäni yhtä tärkeää, kuin meri itse, ovat myös maisemat meren ympärille. Siksi haluaisin koristelussa näkyvän myös saaristomaiseman silokalliot ja vehreät puut. Rakastan eukalyptuksen muotoa ja raikasta tuoksua, ja haluaisin tehdä salin messinkisistä kattokruunuista eukalyptus-nippujen avulla entistä näyttävämmät.

Mitäs on vielä avoimena alasalin osalta? Hääpöydän takana on tuplaovi ja sen yläpuolella verhotanko, johon saisimme hyvin ripustettua koristeellisemman verhon taustaseinäksi. En ole vielä keksinyt millaisen tekisimme, mutta Mr. ja Mrs. -kyltit olemme sulkeneet pois, sillä ne tuntuvat liian amerikkalaisilta meidän makuun. Kaikista suurin muodonmuutos tehdään tietenkin kattauksen avulla, ja siitä kirjoitankin kokonaan oman postauksen!

Suunnitteleeko joku muukin merellisiä häitä? Miten merellisyys teillä näkyy?

Morsian pääsee meikkiin ja aikaisin kirkkoon!

© Ami K

Kuinka ihanalta tuntuukaan, kun aikataulut alkavat loksahdella paikoilleen, ja check-merkkiä odottavat tehtävät pääsevät päätökseen!

Kuten viime postauksessa vihjasin, minulla on nyt meikkaaja-kampaaja varattuna hääpäivälle, jes! ♡ ♡ ♡

Studio Beauty Blancista tulee kaksi ammattilaista, joista Petra tekee minulle häämeikin ja -kampauksen, ja Oona juhlakampaukset kahdelle kaasolle sekä äideille! Heillä oli jo yksi varaus sovittuna tuolle päivälle, mutta saimme (ja halusimmekin) aikaisen ajan, joten hääaamulla istahdan laitettavaksi jo puoli kahdeksalta aamulla. Aluksi murehdin että apua, onko se liian aikaisin, mutta aikani pohdittuani totesin, että tuskinpa pystyisin jännitykseltä ja innoltani nukkumaan yhtään sen pidempään, vaikka yrittäisin!

Koska laittautuminen alkaa noin aikaisin, aloimme Hannun kanssa pohtia sitä, pitäisikö myös vihkimistä aikaistaa? Alunperin olimme varanneet vihkimisen kello kahdelle, joka sekin on ilmeisesti aikaisin moniin häihin verrattuna. Kun aloimme hahmotella hääpäivän runkoa meikkaaja-kampaaja huomioon ottaen, alkoi tuntua, että vihkimistä voisi ehkä aikaistaa vielä lisää! Saisimme lisää tunteja juhlapaikalla oleskeluun, eikä minun tarvitsisi odotella vihkimistä aamupäivällä täysissä tällingeissä.

© Julia Solonina on Unsplash

Täytyy myös ihan erikseen mainita, että Turun Linnan kirkon asiakaspalvelu on ollut aivan huippua! Laitoimme varovaisen kyselyn, että olisiko kirkon varausta mahdollista aikaistaa, kun mietimme päivän ohjelmarunkoa, ja ihana Sari vastasi meille tämän sopivan oikein hyvin, ja kertoi, että on varannut meille molemmat ajat, jotta voimme rauhassa miettiä lopullista aikataulua ♡ Sydän suli tällaisesta palvelusta!

Teimme kaksi lauantaipäivän runkoa, jotta näkisimme eron kello yhden ja kello kahden vihkimisen välillä. Myönnettäköön, että tämä alkoi jo mennä hienosäädöksi, koska loppupeleissä ero on vain tunti. Mutta innostuimme kello yhden vihkimisestä monestakin syystä:

  1. Vihkiminen on useiden hääblogien ja kuulemani perusteella se päivän jännittävin osio. Mitä aikaisemmin muodollisuudet on hoidettu, sitä nopeammin pääsemme rentoutumaan!
  2. Monet vieraat tulevat joka tapauksessa aikaisin kaupunkiin juhlia varten, kaukomatkalaiset todennäköisesti jo edellisenä päivänä. Itselläni on aina ollut jo hirveä nälkä siinä vaiheessa, kun pöytään ollaan päästy (yleensä joskus viiden tai kuuden aikaan). Vieraat eivät yleensä tajua syödä kunnolla ennen juhlia, vaan porskuttavat paikalle kevyellä aamupalalla ja ilman mitään välipalaa.
  3. Meille on tärkeää, että juhlapäivä kestäisi mahdollisimman pitkään. Juhlapaikan vuokra on maksettu koko päivälle, joten tuntuisi hassulta, että ilmestyisimme paikalle vasta illalla. Lisäksi juhlapaikalla ei voi juhlia aamuyölle asti, ja olisi ikävää, jos vieraille jäisi sellainen olo, että juhlat loppuivat “kesken”.

Konsultoimme vielä häätiimin mielipidettä, ja he olivat samaa mieltä siitä, että aikainen vihkiminen kuulostaa järkevältä meidän toiveet huomioon ottaen. Eli yhdeltä kirkkoon!

Jostakin luin, että pukeutumiseen pitäisi varata kaiken kaikkiaan tunti! Kuulostaa aivan poskettoman pitkältä ajalta siihen, että pukee alusvaatteet, mekon ja kengät. Ymmärrän tottakai, jos mekko on hirmuisen monimutkainen tai mukana on alushametta ja muuta hepenettä, mutta silti tunti tuntuu itsestä todella pitkältä ajalta. Tarvitseeko pukeutumiseen todella varata 60 kokonaista minuuttia?

Päivän runko on alkanut pikkuhiljaa muodostua kaiken muun sivutuotteena, mutta paljon yksityiskohtia on vielä tässä vaiheessa auki etenkin ohjelman osalta. Tässä vaiheessa olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että isot linjat alkavat hahmottua. Sen jälkeen asiat loksahtelevat paikoilleen yksi kerrallaan – niin kävi meikkaaja-kampaajallekin!

Alle vuosi häihin

© Ami K
To doIn progressDone
☐ TilasuunnitteluHäämekko☒ Häätiimin keräys
☐ Häätiimin tapaaminenHäämeikki ja -kampaus ☒ Hääsviitti
☐ Vihkipappi☒ Save the Date -kortit
☐ Hääauto☒ Pitopalvelu
☐ Monogrammi☒ Vihki- ja juhlapaikka

Häihin on alle vuosi aikaa, niin jännittävää! Nyt on siis sopiva hetki käydä vähän läpi missä mennään hääsuunnittelun tehtävälistoilla.

Kaikista kriittisimmät varaukset (paikkavaraukset ja pitopalvelun) hoidimme jo alkuvuoden ja kevään tiimoilla, mutta nyt projektihallinnan kelloni tikittää vihkipapin, hääauton ja tilasuunnittelun suhteen. Blogissa on puitu ruoka-asioita pitkään ja hartaasti, ja varmasti ruokajuttuja höpöttelen jatkossakin, mutta nyt, kun pääpiirteet on linjattu pitopalvelun kanssa, alkaa mieleni vaeltaa koristelun, pöytäjärjestelyn ja visuaalisen lookin puoleen. On ollut myös hauska huomata, että koristeluosio on ehkä se, joka ainakin lähipiirini eniten odottaa, koska siitä tulee alvariinsa kyselyä. Olkaa kärsivällisiä, sitä päästään kyllä aloittelemaan tämän syksyn aikana! Eli to do -puolella ovat tällä hetkellä tilasuunnittelun aloittaminen, ensimmäisen hääsuunnittelupäivän järjestäminen, hääauton ja vihkipapin varaaminen sekä monogrammin suunnittelu. Näistä viimeisin ei tällä hetkellä inspiroi yhtään, ja olenkin jo pyytänyt visuaalista kaasoani W:tä auttamaan monogrammin ideoimisessa.

© The HK Photo Company from Unsplash

Kaikista akuutein näistä on mielestäni vihkipapin varaus, ja myönnettäköön, että sen suhteen olen ollut aivan pulassa! Vihkipapin valitseminen jännittää, koska tutuissamme ei ole ketään pappia, jonka voisimme kutsua sekä vihkijäksi että juhlavieraaksi häihin. Ylipäätään kirkkovihkiminen mietitytti, ja huolehtimiseni kulminoitui vahvasti vihkipapin valintaan. Jännittää valita pappi, joka ei ole ennestään tuttu, ja jännittää ajatus siitä, että henkilö, joka ei tunne meitä juuri ollenkaan (paitsi sen yhden tai kahden tapaamisen verran), saa niin suuren sananvallan ja roolin vihkiseremoniassa. Mitä jos pappi puhelee ihan jotain omiaan? Mitä jos hän vahingossa loukkaa sanoillaan minua tai jotain juhlavieraista? Mitä jos hänen puheistaan eivät heijastu ne arvot, joita me edustamme? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi ihana kaasoni A on osannut antaa neuvoja ja vinkkejä miten edetä asian kanssa ♡ Olen nyt selaillut paikallisen seurakunnan sivuilla näkyviä pappeja, ja rehellisesti sanottuna yrittänyt pärstäkertoimen avulla arvioida, että löytyisikö heistä meille sopivaa puhujaa. Pitäisikö nyt sitten tarttua itseä niskasta kiinni ja mennä seurakunnan ovelle kolkuttelemaan, soitella puhelimeen, vaiko laittaa sähköpostia, miten tämä homma toimii? Ehkä ainoa huono puoli meidän erikoisemmassa kirkkovalinnassa on se, että pappi ei tule automaattisesti, vaan on ihan itse oltava aktiivinen, jos mielii saada kirkolta siunauksen liitolle.

Huomaan, että olen tullut homman suhteen hieman fanaattiseksi, koska näin juuri pari päivää sitten aivan ihanan häävideon, josssa hääpari vihkiytyi juurikin Turun Linnan kirkossa. Videolla näkyi, miten vihkipappi nauratti hääväkeä ja -paria seremoniassa, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Kuka tuo pappi on? Onko hän hyvä? Saako hänet meille vihkijäksi?

Otetaan vastaan vinkkejä rennoista ja nuorekkaista vihkipapeista Turun seudulta!

Amen.

Mainittakoon vielä, että häämekon metsästys jatkuu, sillä olen menossa pian taas sovittamaan lisää mekkosia! Lisäksi häämeikin ja -kampauksen tekijä(t) ovat vielä auki. Tein aikaisemmin kesällä alustavan varauksen Greenlips Beautylle, mutta vierailin kyseisessä salongissa tässä jokunen aika sitten, ja huomasin harmikseni, että pelkkä luonnonkosmetiikka ei ehkä olekaan minun juttuni. Olen edelleen vähentänyt kemiallisen kosmetiikan käyttöä, mutta en usko, että tulen siitä kokonaan luopumaan, joten nyt olen jälleen metsästänyt uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä elättelen kuitenkin toivetta siitä, että meikkaaja-kampaaja tulisi paikan päälle laittamaan minut ja seurueeni (heidän toiveidensa mukaan luonnollisesti). Toki tila pitäisi sitten valita tarkemmin niin, että kaikki pääsisivät peilin ääreen laittautumaan, ja lääniä olisi tarpeeksi mekoille ja asusteille, mutta kuitenkin tunnelmakin olisi intiimimpi ja ehkä yksityisempi, kun oltaisiin vain “meidän kesken”. En haluaisi yhtään lähteä hääaamuna kurvailemaan pitkin kaupunkia meikkiin ja hiustenlaittoon, vaan olisi paljon mielekkäämpää, kun voisin vain rentoutua aamutakissa ja siemailla shamppanjaa samalla, kun joku muu loihtii minusta kauniin elokuun morsiamen! No, vaatimus paikan päälle tulemisesta rajaa tietysti tekijöitä melkoisella otannalla. Mutta olen nyt viestitellyt muutaman ehdokkaan kanssa, ja samalla googlettelen raivoisasti lisää.

Saa ilmiantaa taitavat meikkaaja-kampaajat
(Turun seutu tai korvauksia vastaan Turkuun matkustavat) ♡

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten nopeasti puolisen vuotta suunnittelua on vierähtänyt! Tajuaa myös sen, että seuraavakin puolisen vuotta tulee menemään nopeasti. Nyt syysiltojen saapuessa koittavat hyvät hetket uppoutua tiukemmin häähumuun, jotta illat eivät täyttyisi vaan sohvaperunoinnista. Vaikka liika laiskottelu ei ole ollut meidän suhteessa koskaan ongelmana. Nyt viimeisin tempauksemme oli intensiivikurssi purjehtimisesta, ja voin sanoa, että koukkuun jäätiin! Onneksi näitä tulipunaisia iltoja riittää vielä syyskuunkin aikana ♡

Muinaistulien yö

© Kyle Peyton from Unsplash

En ollut koskaan kuullut muinaistulien yöstä, ennen kuin muutin Turkuun. Koko konsepti sujahti ohitseni ensimmäiset vuodet, kun olin aina viikonlopun muualla. Muinaistulien yö tuntuu tulevan joka kesä vähän yllättäen nurkan takaa, joten en oikein koskaan ehdi valmistautua siihen, vaikka rakastankin juhlan ympärillä liikkuvia arvoja ja tarinoita. Tuikkivien tulten vanat symboloivat yhtenäisyyttä, Itämeren suojelemista, meren kunnioittamista, ja meren kuohuun jääneiden muistamista. Perinteen uskotaan olevan viikinkiajoilta peräisin, ja alunperin rannikkotulilla on turvattu veneiden kulku satamiin. Muinaistulien yönä tuli ja meri kohtaavat saariston kolhituilla rannoilla, ja ikiaikaiset tarut jaetaan seuraavan sukupolven kerrottavaksi. Loppukesän hämärässä illassa sytytetyt kokot ovat paljon dramaattisempia ja hätkähdyttävämpiä kuin kirkkaan alkukesän juhannustulet. Tuulesta voi jo tuntea syksyn hauraan hipaisun.

Muinaistulien yön mystiikka ja tunnelmallisuus ovat asioita, joita haluaisin istuttaa osaksi hääjuhlan iltaamme. Vietimme Muinaistulien yötä yhdessä kaaso W:n kanssa, ja Ruissalossa ulkoilessamme huomasimme sattumalta, että hääpaikan kesäkahvila oli auki!

Nytpä siis siunautui meille spontaani mahdollisuus vierailla hääpaikalla yhdessä, sillä W ei ole käynyt paikan päällä aikaisemmin. Ja ihanaa olikin käydä tiloja kaksin läpi: mikään ei tee suunnittelulle parempaa kuin toinen luova mieli, jonka kanssa voi pallotella ideoita ja ajatuksia!

Nyt, kun suurin osa kalusteista oli kahvilakäytössä, konkretisoitui se, kuinka paljon erilaisia kalusteita on. Kaikkea emme halua ottaa käyttöön, vaan osa kalustosta siirretään pois juhlien tieltä. Tiedän jo nyt, että koristelupäivänä edessä on melkoinen tuolileikki, ja suunnitelmien pitää olla todella tarkat, jotta saamme hoidettua tarvittavat siirrot tehokkaasti pois alta. Varsinainen koristelu voi alkaa vasta sen jälkeen, kun kokonaisuus alkaa loksahdella paikoilleen.

Tällä vierailulla pohdimme erityisesti ulkoalueen valaistusta ja koristelua, mikä onkin osa-alue, johon en ole niin paljon kiinnittänyt vielä huomiota. Olen ajatellut, että en halua satsata ulkokoristeisiin liikaa, koska yksikään vieras ei saa nauttia niistä, jos saammekin koko kesän pahimman sadepäivän. Mutta nyt hieman innostuin siitä ajatuksesta, että toisimmekin muutamia koristevalonauhoja sekä ulkotulia luomaan tunnelmaa juhlan kääntyessä iltaan.

Kaiku jälleen kerran todisti merenrannan valokuvauksellisuuden, mikä sai entistä enemmän toivomaan, että hääpäivän sää olisi meille suosiollinen! Rantatöyräälle oli jo kasattu muinaistulien kokko valmiiksi, ja aloimmekin pohtia kokon tuomista juhlan iltaosioon. Aurinko laskee elokuussa ennen kymmentä, mutta onko illalla tarpeeksi hämärää, jotta tulen läsnäolo tekisi vaikutuksen? Ja tietenkin pitäisi vielä selvittää onko kokon sytyttäminen sovittavissa tilan omistajan kanssa…

Emme jääneet odottamaan päivän kokon sytyttämistä, vaan Muinaistulien yön vietimme Naantalissa. Opin myös sen, että ihmisillä on tapana kuljettaa omia lyhtyjä, kynttilöitä tai valoja mukanaan osana Muinaistulien yön juhlaa. Aivan ihana idea, jota olisi hienoa tuoda myös hääjuhlan iltaan!

Hääsviitti

© La Miko from Pexels

Turun alueen majoitusmahdollisuudet ovat tämän kuun aikana auenneet ensi vuoden elokuulle, joten vihdoin meille siunautui tilaisuus varata hääsviittimme!

Olimme Hannun kanssa alusta asti yhtä mieltä siitä, että haluamme viettää hääyön ja ensimmäisen avioaamun jossain muualla kuin kotona. Haaveissani näen jo aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna, avioaamun saunomiset, huomenlahjojen vaihdon pehmoisella parisängyllä… Pieni pala luksusta kruunaa ihanan hääjuhlan, ja pitää meidät untuvaisessa hääkuplassamme vielä vähän pidempään sen sijaan, että yöllä palaisi takaisin kotiin ja normaaliin arkeen!

Olin jo melko hyvin kartalla Turun eri hotellivaihtoehdoista, mutta kartoitimme kuitenkin vielä majoitusvalikoimaa siltä varalta, että googlettelun seurauksena löytyisi jokin ennestään tuntematon, harvinainen helmi. No, ei tullut yllätyksenä, että tällaiset helmet jäivät bongaamatta… Minulla ei ole Turusta kovinkaan paljoa moittimisen aihetta: rakastan jokirantaa, ihmisiä, luontoa, ja Turku on täynnä toinen toistaan tunnelmallisempia ravintoloita, kahviloita ja vanhoja rakennuksia. Mutta kaupungissamme on mielestäni jo pidempään vallinnut tyylikkäiden hotellien musta aukko: hyvällä maulla sisustettuja, viihtyisiä hotellihuoneita on ollut todella vaikea löytää!

Onneksi viime vuonna näihin sanattomiin rukouksiini vastattiin, kun Sokos Hotels avasi uudistetun Turun Seurahuoneen. Ja mainittakoon, että Turussa on viime aikoina tehty paljon uudistuksia hotellirintamalla: uusia majoitusvaihtoehtoja putkahtelee jatkuvalla syötöllä. Turun Seurahuone on kuitenkin valikoitunut toistaiseksi ehdottomaksi suosikikseni. Siellä sekä yleiset tilat että yksittäiset huoneet ovat saaneet modernin, elegantin ilmeen niin, että tunnelma säilyy lämpimänä sekä kutsuvana. Tyypillinen ilmiö uusissa hotelleissa on, että sisustustyyli on erittäin skandinaavinen ja minimalistinen, mutta samalla tunnelmasta tulee helposti kolkko ja kylmä. Ei suomalainen väriä ja lämpöä kavahda, eihän?

Varasimme Turun Seurahuoneen valikoimasta huoneen, jossa on kylpyamme! Toivon vain, että ehdimme hemmotella itseämme kylvyllä ennen huoneen luovuttamista… Sijainti on ihanteellinen meille: hotelli on keskustan laitamilla niin, että siihen hurauttaa kätevästi autolla, mutta taas sunnuntaipäivän yhteisbrunssia ajatellen se on tarpeeksi lähellä keskustaa, jotta meidän on helppo kävellä suoraan brunssipaikalle. Ja kaiken kukkuraksi tuleva hääsviittimme sujahti budjettiin vaivattomasti ♡

En ole itse vielä kertaakaan majoittunut Turun Seurahuoneella (vain suositellut sitä kaikille Turkuun majoittuville haha), joten odotan innolla hääpäivähulinan jälkitunnelmaa hotellihuoneen rauhassa. On ihanaa päästä tutkimaan huoneen yksityiskohtia ja tiloissa tehtyjä ratkaisuja, ja tietenkin käpertyä tuoreen aviomiehen viereen!

Hotellihuoneeseen liittyvät käytännön asiat ovat vielä auki: miten hoidetaan check-in, entäs miten huoneen valmistelut? Aion hakeutua armaiden hääbloggaajien vertaistukeen ja kysellä neuvoa kavereilta! Yleisesti kai on tapana, että häätiimi hoitaa huoneeseen kirjautumisen. Entä miten vieraat ottavat huoneet vastaan kesken hääjuhlan? Niin paljon avoimia kysymyksiä!

Mutta ainakin hääyön huone on varattu, siispä check!

Vierailu Turun Linnassa

Teimme kesäisen iltareissun Turun Linnaan kurkkaamaan linnan tiloja (eritoten tulevaa vihkokirkkoamme) pitkästä aikaa. Myös turkulaisen sisustusarkkitehdin Carin Bryggmanin 100-vuotisnäyttely oli avautunut, pitihän se päästä katsastamaan! Emme olleet käyneet Turun Linnan kirkossa sitten sen jälkeen, kun olimme sen varanneet, joten koko vierailu meni aika lailla hääsuunnittelukakkulat päässä.

Heti sisäänkäynnillä piti fiilistellä linnan jylhää ja arvokasta muotoa. Halusimme vihkipaikan, joka olisi historiallinen ja merihenkinen, ja ainakin historiallisuudesta voi sanoa, että sitä linna tihkuu seiniä ja kattoparruja myöten. Kaikesta ihaninta on, että linna on meille ennestään tuttu, jo melkein kotoisa paikka, täynnä yhteisiä muistojamme. Linna on kuitenkin tilana sokkeloinen, kuten ajan patinaan usein kuuluu. Ensi kertaa paikalla vierailevien voi olla haastavaa löytää heti kirkolle, etenkin kun se ei ole suoraan sisäänkäynnillä tai edes ison esilinnan sisäpihan yhteydessä. Jonkinlaisia opastajia tai opasteita siis tulemme tarvitsemaan, että kaikki löytävät perille.

Sisäpiha on todella näyttävä, kun pientä holvia pitkin kävelee esilinnan puolelle. Olen nähnyt kuvia hääparista, joka vilkutti päälinnan isolta ikkunalta sisäpihalle kerääntyneelle juhlaväelle, ihana ajatus!

Päälinnaan käveltäessä tuli vastaan korkeita portaita, jotka kiinnittivät huomiota esteettömyyden näkökulmasta. Uskon meidän juhlavieraiden kuitenkin selviytyvän näistä portaista, vaikka ne korkeita ovatkin. Tulin myös ensimmäistä kertaa miettineeksi omaa juhlamekkoa vihkipaikan näkökulmasta. Haluanko kiivetä portaita piikkikoroissa ja kermakakussa? Olen sen verran tuhoaltis touhuaja, että taittaisin varmaan nilkkani siinä leikissä…

Kirkolle pääsee keskikäytävää eteenpäin kävelemällä päälinnan sisäpihalle. Kävimme kuitenkin ensin ostamassa liput museoon, ja lähdimme kiertämään linnan muita tiloja kierrossuunnan mukaisesti.

Nyt kun kotiseutumatkailu on kuuminta hottia, niin täytyypä ihan kehaista tätäkin lähiseutumme nähtävyyttä ♡ Vaikka olen Turun Linnassa useamman kerran käynyt, on se aina yhtä tunnelmallinen ja kiehtova, jopa intiimi vierailukohde sen suuresta kokoluokasta huolimatta. Linnaa kierrellessä Hannulla on tapana keskittyä lukemaan tekstit, joiden pääpointit hän kiteyttää minulle. Minä ihailen arkkitehtuuria, valoa ja yksityiskohtia 😀 Jokaiselle löytyy jotakin!

Nuorten Herrain Huone ja Rouvaintupa herättivät pienessä häähiprakassa naurahduksen jos toisenkin, ja vitsailimme että pitääpä ottaakin nuo termit käyttöön. Ehkäpä häitä edeltävänä yönä? Vai onko Rouvaintupa vasta vihkimisen jälkeen, mikäs olisi sitten sopivaa ennen häitä? Neidointupa?

Carin Bryggmanin näyttely oli kiinnostava ja kompakti kokonaisuus! Esillä oli kalusteita, pienoismalleja, luonnoksia ja linnaan mittatilauksena tehtyjä tuotteita, kuten jättimäisiä, Iittalassa puhallettuja lasivalaisinkupuja. Hurjaa ajatella, että siitä on vasta yli 70 vuotta, kun ensimmäinen suomalainen nainen on perustanut oman sisustusarkkitehtitoimiston.

Bryggmanin näyttelyn jälkeen jatkoimme kohti niin kovasti odotettua kirkkoa! Vihkipäivänä käytetään usein päälinnan sisäpihan omaa sisäänkäyntiä (ovi näkyy alapuolella vasemmalla), jonne pääsee kätevästi linnan länsipuoleltakin Länsitornin läpi pienen sisäänkäynnin kautta. Länsitornin kautta pääsee esteettömästi hissiin, joka vie kirkolle.

Kun vieras osaa oikeasta ovesta sisään, kyltit ohjaavat hänet portaita ylös kolmanteen kerrokseen kirkon oville. Ainoa haaste on siis opastaa vieraat ovelle! Lisäksi portaat ovat jälleen melko jyrkät ja tiilitasanteet epätasaiset, näistä voisi olla maininta kutsussa ja nettisivuilla (jos päätämme tehdä sellaiset).

Helpon ja sujuvan kulkureitin pohdinta vihkipaikkaan voi tuntua turhan tarkalta hinkkaamiselta, mutta itselleni se on oleellinen osa juhlaa. Vihkiminen on kuitenkin juhlan aloitus, ja on tärkeää, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi. Kun puhutaan vihkimisestä kirkosta, mielikuva on tyypillisesti kaukaa kukkulan päältä erottuva rakennus, jonka näkee kilometrien päähän, jonka ohi ei voi ajaa, jonka sisäänkäynnistä ei voi erehtyä. Tätä siis suurin osa todennäköisesti odottaa, ja sokkeloiseen linnaan kävely herättää varmasti epävarmuutta ja hämmennystä. Haluan, että vieras voi nauttia linnan upeasta miljööstä ja sen historiallisesta hengestä sen sijaan, että yrittää kuumeisesti löytää tietään oikealle ovelle. Ja haluan tietenkin, että kaikki vieraat pääsevät turvallisesti perille, että voin rauhassa keskittyä nauttimaan itse juhlasta 😀

No, palataanpa hetkeksi sinne kirkkoon! Sali oli yhtä kaunis kuin muistin. Täynnä merellisyyttä, valoa ja yksityiskohtia. Lämmin puulattia, rapatut valkoiset seinät, sinisen sävyyn maalatut penkit, marmoroidut ovet ja massiivipuukoristeiset rakenteet, ai että! Valo tulvii kauniisti korkeista ikkunoista, ja kattokruunuissa on vähän kultaakin tuomassa sitä lämmintä metallia. Sali ei paljoa koristelua kaipaa, mutta eiköhän sitä silti jotain tule tehtyä, kun vauhtiin päästään ♡

Tilassa äkkäsimme kuitenkin jotain, mikä oli jäänyt molemmilta aikaisemmin huomaamatta: kuninkaiden näyttävät paikat peittävät näkyvyyttä alttarille. Istuskelimme eri kohdissa penkkirivejä, ja asiaa pohdittuamme päätimme, että kaksi ensimmäistä riviä jätetään kokonaan tyhjäksi. Siitä eteenpäin rivejä levennetään käytävältä päin vieras kerrallaan: ensin kaksi, sitten kolme, neljä, ja lopulta viisi tai kuusi vierasta per rivi. Kirkko tulee silloin noin puolilleen täyteen 80 vieraan joukkiosta, ja alttari on hyvän näköyhteyden päässä viimeiseltäkin riviltä. Toki on kurjaa jättää ensimmäiset rivit tyhjiksi, mutta vielä kurjempaa olisi, jos vieraat eivät näkisi, mitä edessä tapahtuu! Itse palan aina halusta nähdä parin ilmeet puheisiin, se hetki, kun sanotaan tahdon, suudelma ja onnenkyyneleet!

Tämän pienen pähkinän pureskeltuamme pystyimme tyytyväisinä jatkamaan yksityiskohtien tarkastelua. Pohdimme myös muusikoiden sijoittamista, mutta sitä pitänee puntaroida lisää vielä myöhemmin, kun kokoonpanotkin ovat selvillä. Haluaisin, että muusikot sijoitettaisiin niin, että vieraat näkisivät heidät, sillä mielestäni esiintyjän näkeminen on lähes yhtä olennaista kuin musiikin kuunteleminen. Voi kuitenkin olla, että tilan asettamat rajoitteet pakottavat minut höllentämään ehdottomuuttani tässä asiassa. Siispä parempi antaa sen päätöksen muhia vielä.

Kirkon yhteydessä oli sakaristo, jossa ilmeisesti morsiuspari saa tyypillisesti valmistautua vihkitilaisuuteen. Turun linna on täynnä kerrassaan ihania ikkunasyvennyksiä penkkeineen, osaisin kuvitella monta oivallista kuvauspaikkaa linnan käytävillä ja holveissa! Hannu jo ehdottikin, että pitäisikö vihkimistä edeltävät kuvat ottaa linnan sisällä. Olimme miettineet aluksi kuvausta Linnanpuistossa, mutta olisikohan meillä riittävästi aikaa jopa molemmille kuvauspaikoille?

Lopuksi vierailimme vielä juhlasaleissa, joita aikoinaan myös harkitsimme paikkavaihtoehdoiksi hääjuhliin. Linnan kirkosta olisi ollut helppo jatkaa juhlimaan Kuninkaan tai Kuningattaren saliin! Nämä aikeet kuitenkin vesittyivät, kun luin, että vuokra-aika alkaisi museon sulkeuduttua eli kello kuudesta eteenpäin, ja halusin ehdottomasti tilan, jota voi mennä koristelemaan ja laittamaan valmiiksi jo edellisenä iltana.

Kaariovelta johtaa tie syvennykseen, jossa oli pysäköintikielto busseja ja takseja lukuun ottamatta, mutta luulenpa, että hääauton saa myös väliaikaisesti pysäköidä syvennykseen. Tätä emme tajunneet varmistaa henkilökunnalta, joka kyllä auliisti vastasi kaikkiin kysymyksiimme ja uteluihimme.

Virallinen linnavisiitti lienee vielä paikallaan ennen hääpäivää, mutta oli ihanaa päästä jo vähän kurkkimaan tulevaa vihkipaikkaamme, ja miettiä mitä meidän kannattaa ottaa huomioon vihkimistä ja hääpäivää suunnitellessa!

Varausta varauksen perään

© Álvaro Serrano from Unsplash
To DoDone
☐ Häätiimin keräys☒ Häämekkosovituksen varaus
☐ Hääsviitin varaus☒ Häämeikkauksen ja -kampauksen varaus
☐ Save the Date☒ Catering-palvelun varaus

Ajattelin kirjoitella taas pitkästä aikaa vähän yleisemmin hääkuulumisia, kun häämekkosovituskin on vihdoin varattu heinäkuun lopulle! Ensimmäiseltä sovituskerralta toivon jäävän käteen parempi käsitys siitä, että minkä muotoinen ja mallinen mekko minulle sopisi. Yllätyksenä tuli se, että moni pukuliike on asettanut rajoitukset sille kuinka monta makutuomaria tuleva morsian saa ottaa mukaansa. Tietenkin vallitsevan tilanteen huomioon ottaen järkevä ja ymmärrettävä päätös, mutta pirustihan se harmitti, kun halusi tietysti kutsua kaikki kaverit mukaan! Opin myös uutena sen, että osa sovituspalveluista on maksullisia. Ilmeisesti summa saatetaan joissakin liikkeissä hyvittää, jos ostaa mekon heidän valikoimasta.

Aikamme asiaa Hannun kanssa pohdittuamme päädyimme kuitenkin Niinattaren tarjoamaan lounge-palveluun, johon voi maksusta tuoda useamman makutuomarin, vaikka kaikki innokkaat eivät silloinkaan pääse mukaan rajoitusten takia. Pitäisiköhän järjestää joku mekonsovitus-live? Mekkometsästys todennäköisesti kuitenkin jatkuu ensimmäisen liikevierailun jälkeen, joten eiköhän tilaisuuksia vielä siunaudu muillekin. Sydän ihan pakahtuu siitä, miten innokkaita kaikki ystävät ovat häistä ja häiden suunnittelusta! Miten on mahdollista, että ympärille on kerääntynyt näin ihania ihmisiä? ♡

© Celia Michon from Unsplash

Niinattareen sain vahvan suosituksen paljon eri hääpukuliikkeitä kiertäneeltä ystävältäni, ja kun liikkeestä löytyi vielä tämä mahdollisuus tuoda isompi seurue mukanaan, valinta oli loppupeleissä naurettavan helppo! Kaikista ihaninta oli, että aikataulutkin menivät makutuomareiden kanssa yksiin niin, että saimme päivän lyötyä nopeasti lukkoon. Vähän jo epäilyttää, että tuleeko jotain viime hetken työpaniikkeja tai perumisia, kun kaikki sujui niin sulavasti 😀 Toisaalta olin melkein kuukauden etuajassa kyselemässä sopivia päiviä… Ja taas organisointitaidot osoittautuivat hyödyllisiksi, hah!

Kiitos kaikille vinkeistä ja suosituksista, joita pyysin aikaisemmin häämeikkiä ja -kampausta käsittelevässä postauksessani! Tein nyt alustavan varauksen Greenlips Beautyn Olohuoneeseen, joka sijaitsee Turun Kupittaalla. Valitsin heidät puhtaasti sen takia, että heiltä löytyy ekokampaamo ja luonnonkosmetiikkaan perustuva meikkistudio. Olen viime aikoina siirtynyt kokeilemaan ekologisempia kauneudenhoitotuotteita, ja ihastunut siihen, miten keveiltä ja luonnonmukaisilta ne tuntuvat! Innostukseni myötä olen myös hieman huolestunut siitä, että miten hiukset ja kasvot reagoivat, jos niihin lykätään hääpäivänä paljon vieraita kemikaaleja. Greenlipsin verkkokauppa on minulle ennestään tuttu, mutta putiikissa en ole aikaisemmin vieraillut. Ajattelinkin tässä vuoden aikana käydä heidän hoitolassaan, jotta tutustun paikkaan ja työntekijöihin. Sähköpostissa minulle kerrottiin, että tilat ovat isot ja ihanteelliset hääseurueen skumppasteluun ja valmistautumiseen morsiamen kanssa.

© Alysa Bajenaru from Unsplash

Tein varauksen kuitenkin sen verran ajoissa, että se on vasta alustava ennen ensi vuoden alkua, joten voin pitää ovea vielä raollaan myös muille vaihtoehdoille. Sain vahvan suosituksen turkulaiseen kampaamoon ja kauneushoitolaan nimeltä Upea, jossa häämeikki & -kampaus ovat hintaluokiltaan hieman Greenlipsiä arvokkaammat. Aikaisemmin tutkin myös Studio Beauty Blancia, jonka bongasin sattumalta liikkeen ohi kävellessäni, se on hintaluokaltaan hieman Greenlipsiä halvempi ja tekee lisämaksusta kotikäyntejä. Muita kotikäyntejä tekeviä meikkaaja-kampaajia on ollut haastavaa löytää, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä myös ajatukselle studiovierailusta hääaamuna. Studiossa valaistus olisi varmasti ideaalimpi laittautumiseen, ja käytössä olisi enemmän peilejäkin.

Näiden ja catering-palvelun varauksen myötä katseet siirtyvät paikoillaan junnaavaan Save the Date -kutsuun, sekä uusiin tehtäviin eli häätiimin keräykseen sekä hääsviitin varaukseen. Save the Date -kutsusta olen tehnyt ensimmäisiä vedoksia, mutta monogrammin suunnittelu tökkii. Häätiimin keräys on aloitettu! Ajattelimme järjestää ydinporukalle jonkun yhteisen suunnittelu- ja tutustumistapaamisen loppukesästä tai alkusyksystä. Toivon mukaan elämme siinä vaiheessa jo melko normaalia elämää ilman pelkoa uusista tartunta-aalloista.

© Burst from Pexels

Innokkaimmat pitkämatkalaiset ovat jo kyselleet suosituksia majoituksen varaamiseen, ja moni on toivonut mahdollisuutta viettää kanssamme aikaa vielä sunnuntaina, kun tulevat kaukaa Turkuun viettämään hääviikonloppua. Tässä yhtenä vaihtoehtona pohdimme, että josko varaisimme huoneen hotellista, johon muutkin vieraat voisivat varata majoituksensa niin halutessaan? Tällöin voisi kätevästi nähdä vieraita vielä seuraavanakin päivänä. Toisaalta, syökö tällainen yksityisyyttä ja rauhaa ensimmäisenä aviopäivänä? Olisiko parempi järjestää majoitus ilman sen suurempia kommervenkkejä, ja sen sijaan sopia erillinen ja vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi toisaalla?