Save the Date

Huh, hetki on taas vierähtänyt, kun olen päässyt oikein kunnolla pureutumaan hääkuulumisiin! Nyt saan vihdoin kirjoittaa tästä ihanasta aiheesta: Save the Date -kortit ovat valmiit ♡ Deadlinet ovat aina hyviä potkimaan liikkeelle, ja kun idän vuotuinen sukulointireissu lähestyi, päätin, että nyt on viimein saatava tossua toisen eteen korttien suunnittelun suhteen. Pitäisihän Karjalan mummoja ja tätejä piristää pienellä muistutuksella ensi vuoden juhlista! Halusimme, että päiväyksen lisäksi kortti olisi myös valokuvamuisto vieraille, joten lopullisesti kortista tulisi kaksipuoleinen niin, että toisella puolella on kihlajaiskuva ja toisella puolella päiväys.

Aluksi luonnostelin erilaisia tyylejä takaosan teksteille. Olisiko kortti vain pehmeän valkoinen vai haluaisimmeko jotain sävyä, entäpä tekstien sävy? Pitäisikö viestin olla lyhyt ja ytimekäs vai pidempi? Olimme jo päättäneet, että korttia jaettaisiin vain sukulaisille, joten oli varauduttava siihen, että Save the Date -konsepti ei välttämättä olisi tuttu kaikille. Ymmärrettävä teksti lisäisi väkisinkin pituutta, vaikka suomalaiseen perinteeseen ei kuulu turha jaarittelu!

Aikaisemmassa Save the Date -postauksessa inspiraatiokuvissa edustivat lämmin, metallinen sävy sekä merellisyys, joista jälkimmäistä saisimme valokuvan avulla. Kortin ensiaskeleet olivat helppoja: päätimme valokuvan sekä kortin koon. Tein kortista digitaalisen version ystäville sekä printattavan version pääasiassa sukulaisille ja lähiperheelle.

Valokuvaksi valitsimme dramaattisemman merikalliokuvan. Oranssin auringonlaskun hehku istuu hyvin yhteen lämpöön ja lämminhenkisyyteen, joita korostetaan häiden teemoissakin. Printtiversio syntyi loppupeleissä melko nopeasti parin illan kevyen pyörittelyn jälkeen. Digitaalisessa kortissa taas oli hieman enemmän pohdittavaa, kun tekstiä tuli sen verran paljon, ja valokuva ei ollut kovin yksioikoinen tausta kaikelle pieneen tilaan pakatulle informaatiolle. Lopputulos kuitenkin onnistui mielestäni varsin mallikkaasti!

Ajatus metallifolioinnista kutkutti, ja käännyinkin turkulaisen printtitalon Prigin puoleen. Printtaamo oli tuttu ennestään töiden kautta, ja olin some-tilien kautta jo bongannut yhden jos toisenkin folioidun hääkutsun. Kuparifolio kiinnosti meitä erityisen paljon, se oli kuvien perusteella kultaiseen foliointiin verrattuna huomattavasti lämpimämpi ja tummempi sävyltään.

Kävimme paikan päällä vielä tutkimassa mallikappaleita, ja tutkin niitä niin innoissani etten tajunnut ottaa folioista ollenkaan kunnollisia kuvia! Sen sijaan kuvasin tämän allaolevan ihanuuden, joka oli painettu paksulle, tekstuurimaiselle paperilaadulle Metallicprint-tekniikalla. Paperin laatu oli “Conqueror Laid High White 300g”. Vastaavanlaisen paperin olisimme halunneet myös Save the Date -korttiin, mutta kuparifolio painetaan digifoliointitekniikalla, joka vaatii joko tasaisen paperilaadun tai laminoinnin. Toki valokuvan kannalta kiiltävä, tasainen laatu on muutenkin parempi. Siispä lopulliseksi paperiksi valittiin paksu, 350 grammainen, sileä laatu.

Tässä vielä koottuna tekemämme tilauksen speksit:

Kortin koko: Leveys 165 x korkeus 110 mm
Värillisyys: 4/4
Materiaali: 350 g Ensocoat 2S
Jälkikäsittely: Leikkaus, Foliointi 1/0 (kuparifoliointi)

Hintaa noin 30 kappaleelle tuli 60 euroa plus alv.

Ja täytyy sanoa, että valokuvat eivät tee oikeutta folioinnin kauneudelle! Kuparin sävy oikein kimaltelee auringonvalossa lisäten juhlallisuutta tekstiin. Erityisen kivalta näyttää ohuella viivalla tehty signeeraus, jonka digifoliointi on ongelmitta jäljitellyt. Näitä kelpasi kiikuttaa viemisinä kahvipöytiin, ja kyllä sukulaiset innostuivat kovasti hääuutisista!

Ihastuimme kortteihin niin kovin, että saa nähdä suunnittelemmeko hääkutsunkin tähän tyyliin… Samassa hötäkässä tilasimme vihdoin myös setin kihlajaiskuvia meille kotiin katseltavaksi! Ei ole yksi tai kaksi iltaa, kun olemme istuneet alas niitä ihastelemaan. En malta odottaa sitä, että saamme samanlaisia muistoja hääpäivästämme ♡

Varausta varauksen perään

© Álvaro Serrano from Unsplash
To DoDone
☐ Häätiimin keräys☒ Häämekkosovituksen varaus
☐ Hääsviitin varaus☒ Häämeikkauksen ja -kampauksen varaus
☐ Save the Date☒ Catering-palvelun varaus

Ajattelin kirjoitella taas pitkästä aikaa vähän yleisemmin hääkuulumisia, kun häämekkosovituskin on vihdoin varattu heinäkuun lopulle! Ensimmäiseltä sovituskerralta toivon jäävän käteen parempi käsitys siitä, että minkä muotoinen ja mallinen mekko minulle sopisi. Yllätyksenä tuli se, että moni pukuliike on asettanut rajoitukset sille kuinka monta makutuomaria tuleva morsian saa ottaa mukaansa. Tietenkin vallitsevan tilanteen huomioon ottaen järkevä ja ymmärrettävä päätös, mutta pirustihan se harmitti, kun halusi tietysti kutsua kaikki kaverit mukaan! Opin myös uutena sen, että osa sovituspalveluista on maksullisia. Ilmeisesti summa saatetaan joissakin liikkeissä hyvittää, jos ostaa mekon heidän valikoimasta.

Aikamme asiaa Hannun kanssa pohdittuamme päädyimme kuitenkin Niinattaren tarjoamaan lounge-palveluun, johon voi maksusta tuoda useamman makutuomarin, vaikka kaikki innokkaat eivät silloinkaan pääse mukaan rajoitusten takia. Pitäisiköhän järjestää joku mekonsovitus-live? Mekkometsästys todennäköisesti kuitenkin jatkuu ensimmäisen liikevierailun jälkeen, joten eiköhän tilaisuuksia vielä siunaudu muillekin. Sydän ihan pakahtuu siitä, miten innokkaita kaikki ystävät ovat häistä ja häiden suunnittelusta! Miten on mahdollista, että ympärille on kerääntynyt näin ihania ihmisiä? ♡

© Celia Michon from Unsplash

Niinattareen sain vahvan suosituksen paljon eri hääpukuliikkeitä kiertäneeltä ystävältäni, ja kun liikkeestä löytyi vielä tämä mahdollisuus tuoda isompi seurue mukanaan, valinta oli loppupeleissä naurettavan helppo! Kaikista ihaninta oli, että aikataulutkin menivät makutuomareiden kanssa yksiin niin, että saimme päivän lyötyä nopeasti lukkoon. Vähän jo epäilyttää, että tuleeko jotain viime hetken työpaniikkeja tai perumisia, kun kaikki sujui niin sulavasti 😀 Toisaalta olin melkein kuukauden etuajassa kyselemässä sopivia päiviä… Ja taas organisointitaidot osoittautuivat hyödyllisiksi, hah!

Kiitos kaikille vinkeistä ja suosituksista, joita pyysin aikaisemmin häämeikkiä ja -kampausta käsittelevässä postauksessani! Tein nyt alustavan varauksen Greenlips Beautyn Olohuoneeseen, joka sijaitsee Turun Kupittaalla. Valitsin heidät puhtaasti sen takia, että heiltä löytyy ekokampaamo ja luonnonkosmetiikkaan perustuva meikkistudio. Olen viime aikoina siirtynyt kokeilemaan ekologisempia kauneudenhoitotuotteita, ja ihastunut siihen, miten keveiltä ja luonnonmukaisilta ne tuntuvat! Innostukseni myötä olen myös hieman huolestunut siitä, että miten hiukset ja kasvot reagoivat, jos niihin lykätään hääpäivänä paljon vieraita kemikaaleja. Greenlipsin verkkokauppa on minulle ennestään tuttu, mutta putiikissa en ole aikaisemmin vieraillut. Ajattelinkin tässä vuoden aikana käydä heidän hoitolassaan, jotta tutustun paikkaan ja työntekijöihin. Sähköpostissa minulle kerrottiin, että tilat ovat isot ja ihanteelliset hääseurueen skumppasteluun ja valmistautumiseen morsiamen kanssa.

© Alysa Bajenaru from Unsplash

Tein varauksen kuitenkin sen verran ajoissa, että se on vasta alustava ennen ensi vuoden alkua, joten voin pitää ovea vielä raollaan myös muille vaihtoehdoille. Sain vahvan suosituksen turkulaiseen kampaamoon ja kauneushoitolaan nimeltä Upea, jossa häämeikki & -kampaus ovat hintaluokiltaan hieman Greenlipsiä arvokkaammat. Aikaisemmin tutkin myös Studio Beauty Blancia, jonka bongasin sattumalta liikkeen ohi kävellessäni, se on hintaluokaltaan hieman Greenlipsiä halvempi ja tekee lisämaksusta kotikäyntejä. Muita kotikäyntejä tekeviä meikkaaja-kampaajia on ollut haastavaa löytää, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä myös ajatukselle studiovierailusta hääaamuna. Studiossa valaistus olisi varmasti ideaalimpi laittautumiseen, ja käytössä olisi enemmän peilejäkin.

Näiden ja catering-palvelun varauksen myötä katseet siirtyvät paikoillaan junnaavaan Save the Date -kutsuun, sekä uusiin tehtäviin eli häätiimin keräykseen sekä hääsviitin varaukseen. Save the Date -kutsusta olen tehnyt ensimmäisiä vedoksia, mutta monogrammin suunnittelu tökkii. Häätiimin keräys on aloitettu! Ajattelimme järjestää ydinporukalle jonkun yhteisen suunnittelu- ja tutustumistapaamisen loppukesästä tai alkusyksystä. Toivon mukaan elämme siinä vaiheessa jo melko normaalia elämää ilman pelkoa uusista tartunta-aalloista.

© Burst from Pexels

Innokkaimmat pitkämatkalaiset ovat jo kyselleet suosituksia majoituksen varaamiseen, ja moni on toivonut mahdollisuutta viettää kanssamme aikaa vielä sunnuntaina, kun tulevat kaukaa Turkuun viettämään hääviikonloppua. Tässä yhtenä vaihtoehtona pohdimme, että josko varaisimme huoneen hotellista, johon muutkin vieraat voisivat varata majoituksensa niin halutessaan? Tällöin voisi kätevästi nähdä vieraita vielä seuraavanakin päivänä. Toisaalta, syökö tällainen yksityisyyttä ja rauhaa ensimmäisenä aviopäivänä? Olisiko parempi järjestää majoitus ilman sen suurempia kommervenkkejä, ja sen sijaan sopia erillinen ja vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi toisaalla?

Kihlakuvaus

© Ami K

Jännitimme molemmat kihlakuvausta, vaikka kuvaaja oli meille harrastusten kautta ennestään tuttu Ami Koiranen. Emme ole Hannun kanssa aikaisemmin olleet yhdessä kameran edessä varta vasten kuvattavana. Alkuun tuntui siltä, että on koko ajan typerässä asennossa, naamalla outo ilme, ja kiusallisuus näkyy varmasti kilometrin päähän. Pikkuhiljaa Amin läsnäoloon ja kameraan kuitenkin tottui, ja loppupeleissä kuvauspäivä tarjosi jopa hieman yllättäen erityisen parisuhdehetken arki-illalle. Kyllä kelpasi! Ruissalon kuvauspaikkojen metsästyksestä voit lukea lisää täältä.

© Ami K

Kun katselee näitä kuvia, niin ei voi kuin miettiä, että huh miten häikäisevän komea tuleva sulhaseni on! Ja niin rakastettava ♥

Oma fiilis voi olla niin erilainen kuin mitä kameran kautta lopulta välittyy. Kävelimme pitkin Saaronniemeä ja pysähtelimme eri paikkoihin poseeraamaan. Ami totesi parin pysähdyksen jälkeen: “Ei teitä tarvitse ohjata, kun olette niin luonnollisia kumpainenkin!” Ja samalla itsellä justiinsa sellainen olo, että mihin tään mun käteni nyt laitan, ja taasko hampaat irvistää hassusti, onko silmät auki ja harottaako tukka 😀 Näissä kuvauksissa opin, että kannattaa vaan luottaa kuvaajan ammattitaitoon, kyllä kuvaaja tietää, mitä tekee, ja millaista materiaalia sieltä linssien läpi tulee.

Sessio sujahti niin nopeasti, ettei edes tajunnut kuinka nälkäinen ja väsynyt oli, ennen kuin palasimme kotiin ja pääsimme rentoutumaan pehmoiselle kotisohvalle. Ami lähetti meille muutaman päivän jälkeen 90 kuvan setin, joista saimme valita kevyesti käsiteltyjen kuvien joukosta suosikkimme. Lopulliseen settiin otimme noin parikymmentä kuvaa, joiden vedokset Ami editoi netti- ja printtilaaduilla. Kun kuvauksista oli vierähtänyt viikko, Dropboxiin sujahtivat viimeistellyt valokuvat – todella tehokasta ja nopeaa toimintaa!

Olimme ylipäätään tyytyväisiä Amin työhön, vaikka etukäteen myös tiesimme, että hän hoitaisi kyllä homman mallikkaasti ja taitavasti. Ami kuunteli toiveitamme merellisyydestä ja eri valotilanteista, ja mielestäni nosti näitä teemoja hyvin esille sekä kuvausten aikana että lopullisten valokuvien editoinnissa. Ennen kuvauksia Ami kysyi meiltä mahdollisia rajoituksia tai erityistoiveita siihen, miten hän meitä kuvaa. Ainakin omalta osalta tämä vähensi merkittävästi omaa jännitystä, kun tiesi, että kuvaajalle olisi tärkeää, että pystyisimme olemaan tilanteessa rentoina ja luottavaisina. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuullut jonkun puhuvan kamerapelosta tai tokaisevan “Musta ei saa ikinä hyviä kuvia!”, ja tällaisten asioiden kertominen voi tuntua todella haastavalta kuvaajalle, ellei niistä tajuta erikseen kysyä! Tosin nykyään jatkuvan somettamisen kultakautena kameran edessä heilumiseen suhtaudutaan varmaan alati tottuneemmin.

Nyt kuvat lepäilevät koneen kansioiden syövereissä, ja seuraavaksi olisi vuorossa printtiversioiden tilaus. Valikoimme jonkinlaisen setin tulostukseen itsellemme ja perheelle jaettavaksi. Äitini on jo kuvat nähtyään lähettänyt meille listan niistä kuvista, jotka ehdottomasti haluaa lasivitriiniinsä 😀 Nyt nähtäväksi vielä jää, ympätäänkö tältä reissulta kihlajaiskuvan lisäksi toinen otos Save the Date -korttiin. Muutama vaihtoehto polttelee kyllä jo mielessä…

© Ami K

Kuvauspäivä herätteli mukavasti juhlatunnelmaa, ja olimmekin koko loppuviikon häähuuruissa miettien juhlien eri yksityiskohtia ja tehtäviä. Kaiken kaikkiaan kihlakuvauksesta jäi niin positiivinen fiilis, että tilaamme varmasti parikuvauksen joskus toistekin 🙂 Kolme tuntia rakkaan silmiin tuijottelua, hymyilyä ja kädestä pitelyä Ruissalon kauniissa ilta-auringossa, mikä olisikaan ihanampaa! ♥

Save the Date – tarve vai turhake?

© Paige Tuzée Designs

Olen helposti innostuva luonne. Kun olen fiiliksissäni jostain, kuljen eteenpäin vauhdilla kuin höyryjuna, mikään ei pidättele minua! Nautin suunnittelussa eniten innostumisen hetkistä, kun joku on niin siistiä tai kaunista tai menee juuri niin kuin olin ajatellut. Suunnittelussa ylipäätään paras hetki on se, kun ajatukset ja mielessä pyörivät ideat konkretisoituvat, kun niistä tulee kortteja, asetelmia ja valmiita tiloja. Tarina herää henkiin, yhtäkkiä se onkin jotain mitä minä ja muut voimme koskettaa, kokea ja jakaa!

Save the Date on ollut yksi viimeaikaisista innostuksen kohteistani hääsuunnittelusta. Olin jo pureutumassa melkoisella ryminällä kortteihin enkä ollut tehnyt vielä ensimmäistäkään luonnosta varsinaisesta kutsusta. Tuleeko kutsuun myös valokuva vai pelkkä teksti, jos tulee valokuva, käytetäänkö vanhaa valokuvaa vai otetaanko uusia kuvia, kuka ottaisi kuvat, maksaako se, mistä tilataan kortit, paljonko korteille tulee hintaa, entäs postitus, kenelle kaikille postitetaan… Kysymystulvasta ei tuntunut tulevan loppua. Kun aloin pyörremyrskyn lailla pommittaa näillä pohdinnoilla Hannua, niin sulhanen oli aivan pulassa. Hetkinen hetkinen mikä Save the Date? Miksi? Onko sitä edes budjetissa?

Hups.

Oli pakko tarttua villihevosina laukkaaviin ideoihin, ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Olin niin innoissani koko kutsusta, että en viitsinyt edes ottaa huomioon sitä, miksi koko korttihökötystä tarvitaan. Miksi? Istuimme alas, ja kävimme kysymyksiä kohta kohdalta läpi. Save the Date ei ole käsittääkseni mitenkään yleinen käytäntö hääjuhlissa, joten ymmärrettävästi Hannullekaan konsepti ei ollut ennestään tuttu. En ole mielestäni koskaan itsekään saanut Save the Date -korttia ennen varsinaista hääkutsua.

Moni perustelee Save the Date -kutsun lähettämistä juhlavana tapana ottaa huomioon etenkin ulkomaiset vieraat, joiden täytyy majoituksen ja kuljetuksen lisäksi varata lennot ajoissa. Meillä on myös muutama ystävä, jonka haluamme matkustavan Suomeen häitä varten, joten tämä puoltaa kortin kannattavuutta. Huomaan kuitenkin, että tämäkään ei ole päässäni kaikista painavin peruste.

Olemme Hannun kanssa hyvin aktiivinen pariskunta. Yleensä kalenterimme viikonloput ovat täynnä noin paria kuukautta ennen, matkat ja reissut varataan ajoissa. Kerran on käynyt niin, että hääkutsun tullessa junat ja majoitukset on jo varattu, emmekä ole voineet osallistua hääjuhlaan. Kun päivä on kerran lyöty lukkoon, haluan ilmoittaa siitä rakkaille ystäville ja läheisillä mahdollisimman pian, ja tottakai olemme jo monelle suullisesti tiedon vinkanneetkin, mutta pelkkä tekstiviesti tai soitto näin esteetikkona tökkii – booooring! Missä visuaalisuus ja juhlahumu ja tyyli? Save the Date on minulle eräänlainen visuaalisesti viimeistelty lupaus tulevista juhlista, toimitettuna niin, että orastavan juhlan odotus oikein alkaa kuplia sisällä!

Mutta sitten paluu realiteetteihin: kortit maksavat. En ole vielä tehnyt mitään tarkkoja arvioita, mutta uskoisin, että jos lähettäisimme kortin valikoidusti häävieraille, koko lystiin uppoaisi helposti 200 euroa. Vaikka Save the Date on konseptina on hieno huomionosoitus etenkin kiireisen elämäntavan vieraille, niin olemme yhtä mieltä siitä, ettemme halua venyttää budjettia korttien takia. Entäs voisiko kutsuista osan lähettää digitaalisesti ja osan toimittaa suoraan tai postitse?

Photograph © Erich McVey Photography / Design © Fotovella.com

Toinen toisaalta-toisaalta-keskustelu on pyörinyt valokuvan ympärillä: tulisiko korttiin kuva meistä vai ei? Olen itse jotenkin mieltynyt ajatukseen, Hannu taas ei juurikaan. Päädyimme lopulta siihen, että palaamme kysymyksen äärelle jälkeenpäin, kun kortti on muuten suunniteltu, ja kihjalaiskuvat on räpsitty. Eihän se haittaa, vaikka kuvat jäisivät vain meidän omaksi iloksemme ♥

Loppupeleissä päädyimme siihen, että teemme Save the Date -kortin ensin, ja mietimme sitten käytännön toteutusta budjetin näkökulmasta. Eli vihdoin pääsen suunnittelun makuun! Alla vielä inspiraatiokuvani meidän Save the Date -korttiin. Tavoitteena olisi luoda melko yksinkertainen ja hienostunut, hieman taiteellinen kutsu. Kuparimetallin käyttäminen fontissa mustan sijaan houkuttelee, mutta pitää tutkia vielä, miten sävyt istuvat lopulliseen korttiin. Ongelmana digitaalisessa versiossa on, että paperin karheus ja paksuus tekevät kortista huomattavasti juhlavamman kuin pelkkä näytöllä hohtava kuva. Voi siis olla, että digitaalisuuden takia joudumme hieman lisäämään kutsuun yksityiskohtia, jotta saamme siihen arvokkuutta ilman paperin tuntua. Referenssimme on bongattu Etsystä taiteilijalta nimeltä TatianaSoash, suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan hänen hääkutsutuotteensa, olen kovasti ihastunut niiden eleganttiin ja minimalistiseen tyyliin!

© Tatiana Soash from Etsy

Kuka ehostaisi morsiamen?

© Rene Asmussen from Pexels

Poikkeustilanne on yllättäen mahdollistanut sen, että olen voinut syventyä häiden pariin oikein kunnolla! Olemme olleet onnekkaita siinä, että suurin osa palveluista on varattu jo hyvissä ajoin, joten emme ole juurikaan kilpailleet muiden hääparien kanssa tekijöistä. Nyt pitäisi varmaan koputtaa puuta, koska varaamattomia tehtäviä edelleen on!

Palveluiden varaaminen

VarattuVaraamatta
☒ Juhlatila☐ Hääkuljetus
☒ Vihkipaikka☐ Hääsviitti
☒ Valokuvaaja☐ Catering-palvelu
☒ Bändi☐ Meikkaus & kampaus

Juhlatilan varasimme helmikuun alussa, eli noin puolitoista vuotta ennen häitä. Vihkipaikan, valokuvaajan ja bändin varasimme siitä kaksi kuukautta myöhemmin. Nämä olivat meille listan kriittisimmät asiat hoitaa, sillä halusimme varata tietyn tilan tai henkilön. Näin jälkikäteen arvioituna voisi helposti ajatella, että olisimme olleet todella ajoissa liikkeellä, mutta yllättävän moni palveluntarjoaja oli jo saanut sitovia varauksia seuraavan vuoden kesälle, kun lähetimme kyselyjä. Monet hääblogit ja -lehdet suosittelevat tilojen varaamista 12-18 kuukautta ennen, mutta sanoisin, että aina edes tuo ennakointi ei riitä, sillä haluttujen paikkojen varauskirjat voivat olla täynnä jo seuraavaksi kahdeksi vuodeksi!

© Edward Eyer from Pexels

Seuraavaksi vuorossa on sähköpostisinkoilua, kun jatkamme keskusteluja eri catering-palvelujen kanssa. Muun elämän ollessa ns. väliaikaisella tauolla, olemme saaneet kasattua ensimmäisen toivemenun tarjouskyselyjä varten! Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessa.

© Terje Sollie from Pexels

Toinen kohta, joka itselleni pomppaa silmille listalta, on meikkaus ja kampaus. En halua hääpäivänä stressata siitä, tahraanko meikkini itkiessä tai lässähtävätkö kiharat ennen ryhmäkuvia. Alusta alkaen oli siis selvää, että luovutan meikin ja kampauksen tekemisen ammattilaisen tai vihkiytyneen harrastelijan käsiin. Tein alkukeväästä muutamia kyselyjä, ja olin jo kovasti ihastunut Irina Arvokkaan kädenjälkeen, mutta valitettavasti hän oli jo varattu tuona päivänä. Alkuperäinen toiveeni oli, että olisin varannut meikkaaja-kampaajan, joka olisi tullut paikan päälle, mutta täytyy myöntää, että olen löytänyt itseä houkuttelevia vaihtoehtoja melko vähän. Oma kauneudenhoitoverkostoni Turussa on todella hatara eikä muuta reittiä kartoitukseen tunnu oikein olevan kuin raivoisa hääblogien selaaminen ja vanha kunnon Google. Olen pikkuhiljaa kallistunut tutkimaan sellaisiakin yrityksiä, joissa morsian menee liikkeeseen ehostettavaksi. Ensin en oikein pitänyt ajatuksesta, että lähtisin kesken hääinnon (tai -paniikin) etsimään vielä tietäni putiikkiin, mutta aikani tätä nyt mietittyäni suhtaudun vaihtoehtoon positiivisemmin. Eli nyt jos tiedät sen täydellisen meikkaaja-kampaajan Turun alueella, niin ilmianna hänet! Nimimerkillä Morsian Ei-Vielä-Hengenvaarallisessa-Mutta-Hieman-Orastavassa-Pulassa.

© Emma Bauso from Pexels

Häiden to do -listalla odottavat Save the Date -kutsujen suunnittelu ja häätiimin keräys. Olen onnekkaasti saanut ympärilleni kirjavan joukkion ystäviä ja kaveriporukoita eri yhteyksistä ja piireistä, mutta ensimmäistä kertaa olen kateellinen niille ihmisille, joiden on ollut helppo päättää häiden ydintiiminsä henkilöt, niille, joilla on ollut koko elämän se yksi rakas ystäväporukka, jolloin häissä on sanomattakin selvää, että he ovat morsiamensa lähimpänä tukena ja turvana. Minulle järjestäminen ja suunnittelu on hauskaa ja innostavaa, ja haluan sen olevan sitä myös niille läheisille, jotka häähumujunaan hyppäävät mukaan! Samalla olen hieman huolissani siitä, miten eri puolilta polveutuvat ystäväni tulevat keskenään toimeen. Vaikka ihan typeräähän se on, koska mikä yhdistäisikään ihmisiä paremmin kuin yhteinen tekeminen eli hääsuunnittelu!

En ole vielä osannut koota mieleeni sopivaa ydintiimiä, jonka kanssa lähtisin kävelemään polkua eteenpäin, hirvittävän vaikeaa! Pelkään myös sitä, että pyydän mukaan ystäviä, jotka eivät ehdi tai pysty olemaan mukana suunnittelussa, mutta eivät myöskään kehtaa kieltäytyä kohteliaisuudesta! Nyt saa jakaa niitä kultaisia neuvoja tai vinkki vitosia! Kuulen mielelläni myös vertaistukea, jos olet paininut samankaltaisten asioiden kanssa hääsuunnittelussa. Miten voikin olla niin, että näinkin pienistä asioista tulee näin suuria, kun on häistä kyse!