Kaikki hääkutsuista: Taitto

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!

Merelliset häämekot

Vaikka olenkin jo löytänyt ja tilannut unelmieni mekon häihini, tuli mekkojen metsästystä ja ihastelua tehtyä sen verran, että halusin jakaa tännekin muutamia ihania löytöjä tai suosituksia, joita sain vinkkejä pyytäessäni. Etenkin alussa etsin hyvinkin merellisiä (lue: sinisiä) mekkoja, sillä rrrrakastan sinisen ja vihreän sävyjä. Sininen ei kuitenkaan istunut sovituksissa päälleni niin hyvin kuin olisin toivonut. Olinpa onnekas, että pääsin kokeilemaan sinistä livenä sen sijaan, että olisin umpimähkään tilannut kalliin design-mekon ulkomailta! Onneksi meillä on myös suomalaisia vaihtoehtoja, ja hyviä onkin ♡ Niitäkin esittelyssä tässä postauksessa.

Eli vuorossa vähän merellistä mekkokarkkia. Osa enemmän päiväunimekkoja kuin budjettiin ihanteellisesti sujahtavia. Jos päätän joskus yllättäen vaihtaa muotialalle, se kun tuntuu olevan niin helppo ja rahakas ala, niin tällaisia mekkoja suunnittelisin kaikki päivät! Ah miten ihania!

En halua myöntää tätä, mutta katsottuani, kuinka Thai Nguyen värjäsi spray-pullolla sifonkihelmaa Netflixin Say I Do! -sarjan ensimmäisessä jaksossa, aloin googletella, että olisiko se kotikonsteinkin mahdollista. Olen totaalisen rakastunut vesivärimäiseen liukuefektiin, joka organzahelmaan syntyy taitavissa käsissä! En päässyt puusta pitkälle, mutta haaveilut jatkuvat. No, nyt niitä mekkoja!

Chantel Lauren – Mae

Tähän mekkoon ihastuin ja rakastuin, ja tämän mekon myötä ylipäätään innostuin etsimään merellisempiä mekkovaihtoehtoja perinteisen valkoisen tilalle. Chantel Laurenin lippulaivamyymälä sijaitsee Utahissa, Yhdysvalloissa, ja viime vuonna hän organisoi “Name Your Price” -myyntitempauksen, jossa morsiamet saivat nimetä hinnan haluamalleen mekolle. Hinnat pyörivät normaalisti 2000-5000 dollarin hujakoilla. Istuin käsieni päällä ja purin hammasta, etten olisi varannut etäaikaa liikkeeseen, sillä mekon sovittaminen oli itselleni elinehto. Mae-mekon yläosa on silkkiä ja alaosa käsin värjättyä organzaa, todella kaunis kaksiosainen mekko kerta kaikkiaan ♡

Chantelle Lauren – Mae Hand Painted Wedding Dress

Leanne Marshall – Raincloud

Satumaisiin häihin saumattomasti istuva Raincloud on kokonaisuudessaan teksturoitua ja printattua silkkiorganzaa. Raincloudista löytyy useampaakin mallia, mutta ihastuin itse tähän Tuhkimo-henkiseen, off shoulders -malliin. Raincloudissa sinisen valööri liukuu pehmeästi, organzan sävyt ovat utuisia ja herkkiä. Kaunis nimi kauniilla mekolla! Tämäkin mekko tulee huomattavan hintalapun kanssa (suunnilleen samansuuruisella kuin aiempi Mae-mekko), eikä sitä pääse sovittamaan kuin Leanna Marshallin showroomissa New Yorkissa tai Atlantassa jälleenmyyntiliikkeessä. Tiedänpä siis, mitä teen, jos joskus olen päätähuimaavan rikas sekä tylsistynyt ja päätän lähteä elämysmatkalle Yhdysvaltoihin (se tuntuu monestakin syystä kovin kaukaiselta ajatukselta juuri nyt)…

Leanne Marshall – Raincloud Skirt and Raine Top

Emily Riggs – Silk Skirts

Nämä kaksi silkkihamekaunokaista ovat Emily Riggsin käsialaa. Oregon Studio sijaitsee Portlandissa, joten sovitus olisi tässäkin sula mahdottomuus. Asuissa on hyvin paljon hintavaihtelua, osa menee alle tuhannen dollarin ja osan hinta hyppää melkein kymppitonniin. Emily Riggsin luomuksista löytyy kuitenkin merkittäviä alennuksia aina silloin tällöin. Jos joskus haluat sijoittaa käsintehtyyn juhlavaatteeseen, suosittelen kurkkaamaan!

Emily Riggs – 3 Layer Organza Silk Skirt
Emily Riggs – Ombre Silk Skirt

Sweet Caroline Styles on Etsy

Jos ylemmät ihastuttivat, mutta hinnat kauhistuttivat, hieman joustavammalla budjetilla löytyy samanhenkisiä hameita Etsystä yhdysvaltalaiselta toimittajalta nimeltä SweetCarolineStyles. Myynnistä löytyy aika ajoin myös mallikappaleita, jotka lähetetään uuteen kotiin alennettuun hintaan. Voin muuten kertoa, että tämän mekkometsästyksen aikana olen rakastunut kaikkiin sinisiin hameisiin, joita vaatekaappini tulee varmaankin olemaan tulevaisuudessa täynnä… Nämä tuotteet sopivat kaksiosaiseen mekkoon, toppien hinnat alkavat 130 eurosta ja hameiden hinnat päättyvät 1700 euroon.

Florence Skirt Fog
Tennyson Skirt
Tennyson Skirt Carrera Marble

Heidi Tuisku – The Pieces Collection

Sitten kotimaisiin suosikkeihin! Heidi Tuiskun The Pieces Collection muodostuu erilaisista topeista ja hameista, joista saa koottua mieleisensä kaksiosaisen mekon kaikenlaisiin hienompiin juhliin – myös häihin! Hera-hametta löytyy sekä lyhyenä että pitkänä, ja monissa eri sävyissä. Hameessa on satiinipohja ja päällä kolme kerrosta tylliä. Suosikkini Heran sävyistä oli ehdottomasti sinertävä Sky. Topeista ihastuin Joanna-malliin: kaksikerroksiseen, paljetein koristeltuun pitsitoppiin, jossa kiemurtelivat valkoiset köynnökset ja kasvit. Heidi Tuiskun sovitusta käsittelevän postauksen voit käydä lukemassa täältä.

Mallistojen pukuja pääsee kokeilemaan Helsingissä, Jyväskylässä ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa. Näiden asujen hinnat eivät päätä huimaa, vaan ovat 1000-2500 euron luokkaa riippuen mallistosta. Lisätietoa hinnoista ja eri vaihtoehdoista löytyy hyvin Heidi Tuiskun Instagrammin storeista. Malliston lisäksi Heidi Tuisku tekee paljon mittatilauksia – myös liukuvärjättyjä helmoja, joista näkee malleja Instan puolella. Mittatilauspukujen hinnat vaihtelevat 2000-5000 euron välillä riippuen materiaaleista ja vaadittavista työstötekniikoista. Amerikan design-mekkojen jälkeen budjetinkaipuinen sielu jo huokaisee näiden hintojen kanssa – ja vielä kotimaista ♡

Heidi Tuisku – The Pieces Collection
Hera Skirt Sky (lyhyt)
Joanna Top

Aurora Raiskinen – Delovely

Tämä savunsininen talviunelma vinkattiin minulle aikaisemmassa postauksessani, kun kyselin vinkkejä merellisistä häämekoista, kiitos! Delovely-malliston siniharmaassa mekossa on mielestä jotain aristokraattisen arvokasta. Osaisin kuvitella tämän istuvan hyvin juhlalliseen kartanoon utuisena, hempeänä talvipäivänä, kun rantaviiva on täynnä jäähileitä, kuuraa ja vedestä nousevaa höyryä. Ehkä mielleyhtymää vahvistavat myös mekon valokuvat, joissa kieltämättä on viitteitä lumentäyteiseen tunnelmaan. Tämän mekon hinta jää puhtaasti arvailujen varaan, mutta rohkaisen sitä tiedustelemaan, jos kiinnostuit! Mekkoa pääsee sovittamaan Helsingissä, Lahdessa ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa.

Aurora Raiskinen – Delovely Collection

Boutique Minne

Tottahan Turkukin pitää saada mukaan edustamaan merellisiä mekkoja! Tähän ihanuuteen törmäsin sattumalta etsiessäni turkulaisia häämekkoihin erikoistuneita ompelimoja. Boutique Minne on mittatilauspukuja tekevä ateljeeompelimo, jonka luomuksissa näkyy innostus ja rakkaus vintage-henkeen. Putiikista löytyy lisäksi runsaasti asusteita, koruja ja vintage-löytöjä, joten taidankin kipaista joku kerta vierailemaan liikkeessä ihastelemassa sen antimia. Minnen tyypillistä hintahaitaria en tiedä, mutta varmasti sen nopeasti häneltä saa tiedustelemalla. Lisää Boutique Minnen valmistamia asuja löydät kätevästi Instagrammista, bongasinpa sieltä pari tyylikästä, värjättyä häämekon helmaakin, wau!

Boutique Minne

Joko alkoi mekkopolte kasvaa? Jos tiedät lisää ihania, merellisiä häämekkoja, anna tulla! Näihin ei silmä tai sielu kyllästy ihan hetkeen, vaikka häämekon etsinnät ovatkin jo takanapäin ♡

Meri, se ikuinen meri

Tilasuunnittelu ja koristeet taitavat olla se minun Iisakin kirkkoni näissä häissä. Kun ammattitautina on visuaalisuus, sitä haluaa (ja vaatii), että tiloissa on miellyttävä olla, ja että juhlatunnelma seuraa vieraita hääpaikan joka kolkkaan. Teemamme ovat merellisyys, lämmin yhteisöllisyys ja tulevaisuus, ja näiden punaisten lankojen ympärille kietoutuvat myös visuaaliset elementit. Meillä on Hannun kanssa selkeä jako: minä ideoin ja suunnittelen visuaaliset elementit, ja hän hoitaa musiikin ja äänen. Päätökset tehdään yhdessä, koska molempia kiinnostaa liikaa Kaikki häihin liittyvä.

Merellisiä hääkoristelutyylejä on tarjolla loputtomiin Pinterestin ja hääblogien maailmassa, mutta monet blogeissa jaetut teemat ovat todella rustiikkisia tai perinteisen laivastohenkisiä sinivalkoisilla raidoilla sekä köysi- ja ajopuuelementeillä, kun taas toisessa ääripäässä ovat boheemit rantahääteemat simpukoilla ja valkoisella hiekalla. Nyt teemoja enemmän tutkittuani voisinkin myöhemmin esitellä erilaisia löytämiäni meriteemoja ja ajatuksia siitä, miten niitä voi kevyesti tuunata omannäköiseksi. Meri on kuitenkin niin ihana ja monipuolinen teema, ja me suomalaiset taidamme olla häpeämättömän ihastuneita isoihin ja pieniin lätäköihin!

Itselleni meren ja veden sävyt ovat aina olleet se juttu, ja sävyissä minua ja Hannua yhdistääkin vahvasti se, että rakastamme sinisiä ja siniseen taittavia sävyjä yli kaiken. Ihastuimme Islannin ja Lofoottien merellisyyteen, ja haluankin hakea inspiraatiota alasalin koristeluun näistä maisemista ja väreistä.

Alakerran valkoisen ruokasalin ikkunoista avautuu kaunis näkymä merelle päin, mutta haluan tuoda meren ulkoa sisälle. Merellisyys saisi näkyä koristeluissa ja kattauksessa hienostuneesti ja modernilla otteella. En tiedä vielä, tulemmeko hyödyntämään hamppuköyttä tai puuelementtejä… Mahdollisesti, jos keksin niihin jonkun hauskan twistin. Yritämme vältellä rustiikkista tunnelmaa, enkä usko että siihen päädytään edes vahingossa, kun juhlapaikka itsessään henkii kaikkea muuta.

Olen luvannut Hannulle, että saliin voi tuoda yhden pienoispurjeveneen, jos löydämme hyvän kandidaatin. Purjevene sinänsä istuu teemaan ja meidän päivään oikein hyvin, sillä kävimme syksyllä purjehduskurssin, ja hurahdimme hommaan ihan kympillä, ja nyt oma pieni paatti siintää haaveissa ♡ Ehkäpä häämatkabudjetti meneekin hääpurjehdukseen! Vitsailin jo häätiimille, että hääkutsuun voisi kirjoittaa “lahjoitus häätilille tai purjevene”, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, kun tajusimme, että saisimme varmaan 58 minipurjevenettä tai purjeveneaiheista lahjaa…

Mielestäni yhtä tärkeää, kuin meri itse, ovat myös maisemat meren ympärille. Siksi haluaisin koristelussa näkyvän myös saaristomaiseman silokalliot ja vehreät puut. Rakastan eukalyptuksen muotoa ja raikasta tuoksua, ja haluaisin tehdä salin messinkisistä kattokruunuista eukalyptus-nippujen avulla entistä näyttävämmät.

Mitäs on vielä avoimena alasalin osalta? Hääpöydän takana on tuplaovi ja sen yläpuolella verhotanko, johon saisimme hyvin ripustettua koristeellisemman verhon taustaseinäksi. En ole vielä keksinyt millaisen tekisimme, mutta Mr. ja Mrs. -kyltit olemme sulkeneet pois, sillä ne tuntuvat liian amerikkalaisilta meidän makuun. Kaikista suurin muodonmuutos tehdään tietenkin kattauksen avulla, ja siitä kirjoitankin kokonaan oman postauksen!

Suunnitteleeko joku muukin merellisiä häitä? Miten merellisyys teillä näkyy?

Muinaistulien yö

© Kyle Peyton from Unsplash

En ollut koskaan kuullut muinaistulien yöstä, ennen kuin muutin Turkuun. Koko konsepti sujahti ohitseni ensimmäiset vuodet, kun olin aina viikonlopun muualla. Muinaistulien yö tuntuu tulevan joka kesä vähän yllättäen nurkan takaa, joten en oikein koskaan ehdi valmistautua siihen, vaikka rakastankin juhlan ympärillä liikkuvia arvoja ja tarinoita. Tuikkivien tulten vanat symboloivat yhtenäisyyttä, Itämeren suojelemista, meren kunnioittamista, ja meren kuohuun jääneiden muistamista. Perinteen uskotaan olevan viikinkiajoilta peräisin, ja alunperin rannikkotulilla on turvattu veneiden kulku satamiin. Muinaistulien yönä tuli ja meri kohtaavat saariston kolhituilla rannoilla, ja ikiaikaiset tarut jaetaan seuraavan sukupolven kerrottavaksi. Loppukesän hämärässä illassa sytytetyt kokot ovat paljon dramaattisempia ja hätkähdyttävämpiä kuin kirkkaan alkukesän juhannustulet. Tuulesta voi jo tuntea syksyn hauraan hipaisun.

Muinaistulien yön mystiikka ja tunnelmallisuus ovat asioita, joita haluaisin istuttaa osaksi hääjuhlan iltaamme. Vietimme Muinaistulien yötä yhdessä kaaso W:n kanssa, ja Ruissalossa ulkoilessamme huomasimme sattumalta, että hääpaikan kesäkahvila oli auki!

Nytpä siis siunautui meille spontaani mahdollisuus vierailla hääpaikalla yhdessä, sillä W ei ole käynyt paikan päällä aikaisemmin. Ja ihanaa olikin käydä tiloja kaksin läpi: mikään ei tee suunnittelulle parempaa kuin toinen luova mieli, jonka kanssa voi pallotella ideoita ja ajatuksia!

Nyt, kun suurin osa kalusteista oli kahvilakäytössä, konkretisoitui se, kuinka paljon erilaisia kalusteita on. Kaikkea emme halua ottaa käyttöön, vaan osa kalustosta siirretään pois juhlien tieltä. Tiedän jo nyt, että koristelupäivänä edessä on melkoinen tuolileikki, ja suunnitelmien pitää olla todella tarkat, jotta saamme hoidettua tarvittavat siirrot tehokkaasti pois alta. Varsinainen koristelu voi alkaa vasta sen jälkeen, kun kokonaisuus alkaa loksahdella paikoilleen.

Tällä vierailulla pohdimme erityisesti ulkoalueen valaistusta ja koristelua, mikä onkin osa-alue, johon en ole niin paljon kiinnittänyt vielä huomiota. Olen ajatellut, että en halua satsata ulkokoristeisiin liikaa, koska yksikään vieras ei saa nauttia niistä, jos saammekin koko kesän pahimman sadepäivän. Mutta nyt hieman innostuin siitä ajatuksesta, että toisimmekin muutamia koristevalonauhoja sekä ulkotulia luomaan tunnelmaa juhlan kääntyessä iltaan.

Kaiku jälleen kerran todisti merenrannan valokuvauksellisuuden, mikä sai entistä enemmän toivomaan, että hääpäivän sää olisi meille suosiollinen! Rantatöyräälle oli jo kasattu muinaistulien kokko valmiiksi, ja aloimmekin pohtia kokon tuomista juhlan iltaosioon. Aurinko laskee elokuussa ennen kymmentä, mutta onko illalla tarpeeksi hämärää, jotta tulen läsnäolo tekisi vaikutuksen? Ja tietenkin pitäisi vielä selvittää onko kokon sytyttäminen sovittavissa tilan omistajan kanssa…

Emme jääneet odottamaan päivän kokon sytyttämistä, vaan Muinaistulien yön vietimme Naantalissa. Opin myös sen, että ihmisillä on tapana kuljettaa omia lyhtyjä, kynttilöitä tai valoja mukanaan osana Muinaistulien yön juhlaa. Aivan ihana idea, jota olisi hienoa tuoda myös hääjuhlan iltaan!

Häämekkohaaveita

Tässä postauksessa luvassa mekkoja mekkoja mekkoja ♡

Ehdottomia suosikkihäätarinoitani on jo pitkään ollut Inspired by This – Aqua Blue Waterfront Wedding in Malibu -postaus, jossa häiden suunnittelusta on vastannut J29 Events. Näissä häissä yhdistyvät moni asia, joita haemme: sinisen ja turkoosin sävyt, eukalyptus ja merellisyys. Morsiamen mekko on ollut ensimmäisiä häämekkoihastuksiani: Chantel Laurenin Mae-puvun käsityönä värjätty tyllihame yhdistettynä Hailey Paigen Kenny-hääpuvun yläosaan. Ja vaikka yläosa onkin liian paljastava ja tyllihame ehkä liian muhkea ja tylli ei tunnu kovin luksukselta häämekkomateriaalilta ja varmaan tuo helma näyttää iltaan mennessä mustalta, kun se kerää kaiken lian, pölyn ja roskat (ainiin sanoinko jo että hinnatkin huitelevat pilvissä?), niin voi että miten ihanan näköinen mekko!

Morjens vaan, kun tällaista lähtisi metsästämään Suomesta! Sinisävyisiä mekkoja löytyy netistä pilvin pimein, mutta miten vaikeaa onkaan bongata tällaisia vaihtoehtoja suomalaisista häämuotinäytöksistä. En ole vielä käynyt yhdessäkään liikkeessä sovittamassa pukuja, joten oma käsitys värillisten hääpukujen tarjonnasta on melko rajoittunut, mutta ounastelen että suomalainen minimalismi ei anna kovin paljoa tilaa näin voimakkaille väreille.

Häämekkoon liittyy paljon käytännön rajoituksia, sillä haluaisin ensisijaisesti ostaa mekon käytettynä tai vuokrata pukuvuokraamosta. Ajatus siitä, että laittaisi yhden päivän pukuun hirveän määrän rahaa ei jotenkin herätä ihastusta, ellei mekkoa voisi sitten tuunata arkisemmaksi juhla-asuksi, jolloin se olisi vähän ekologisempi sijoitus. Nämä periaatteet tietenkin sulkevat erikoisempia mekkovaihtoehtoja pois entistä enemmän, sillä suurin osa hääkirpputorille päätyvistä mekoista kuuluvat perinteiseen häämuotiin. Toisaalta en ole valmis tinkimään mekon mielekkyydestä tai istuvuudesta, joten unelmien mekon kriteerit kapenevat entisestään.

Hääkakun kohdalla asia ratkaistiin sillä, että leivon kakun itse. No, tässä tilanteessa en halua lähteä testaamaan uinuvia ompelijan taitojani, tiedän kyllä varsin hyvin, että en yltäisi häämekon vaatimalle tasolle, enkä ole valmis käyttämään mekon suunnitteluun ja toteuttamiseen omaa aikaa. Vaihtoehto olisi myös tilata referenssikuvista inspiroitunut mekko ompelijalta, mutta luulenpa, että budjettini kosahtaisi siihen heti kättelyssä. Lisäksi häämekon kohdalla jännittää luovuttaa oma visio toisen käsiin tietämättä yhtään etukäteen mihin lopputulokseen päädytään. Ohjista on niiiiin hirveän vaikea päästää irti 😀

Suunnittelutyössä olen tottunut tarttumaan rohkeastikin ideoihin ja ajatuksiin, ja lähtenyt sitten selvittämään tapaa toteuttaa idea budjetin asettamin ehdoin. Joissakin asioissa budjetti on joutunut joustamaan (kuten valokuvaajaa valitessa), mutta budjetissa pysyminen on tärkeää etenkin säästämisen suunnittelun ja ennakoinnin kannalta. Jos budjettia venytetään joka kohdassa hieman, häiden loppusumma humahtaa kattoon tähtitieteellisen nopeasti! Siksi häämekon kohdalla olisi tärkeää löytää ratkaisu, jossa ei olisi riskiä budjetin venymiselle.

Ääh, taas meni budjettijärkeilymonologiksi tämä homma. Jos nyt karistelen hetkeksi nämä merelliset mekkosävyt mielestäni, ja nostan esille vähän myös muita malleja ja tyylejä joihin olen yhtä lailla tykästynyt. Ja jotka olisivat varmemmin saavutettavissa suomalaisista liikkeistä…

Monet perinteisemmät mekot, joihin olen mieltynyt, ovat vaaleansävyisiä shamppanja- tai blush-mekkoja. Kuvien perusteella on todella vaikea arvioida tällaisia tyylejä, kun ei vielä tiedä mikä sopii parhaiten omalle vartalolle. Teemoihin ja hääpaikkaan sujahtaa niin moderni lämminsävyinen kuin pitsinen valkoinenkin mekko, joten siltä osin mekon valintaan voi ottaa hyvinkin vapaat kädet. Olisiko mekossa olkapäät paljaana vai tuleeko sitten sellainen olo, että mekko tippuu koko ajan päältä? Rakastan kuvien pitkiä laahuksia, mutta en halua tuntea itseäni kermakakuksi juhlissa. Olen melko laiska käyttämään arjessa pitkähelmaisia mekkoja, joten pelkään että juhlissa mekon helmat vain ärsyttäisivät ja olisivat koko ajan tiellä. Pitsisten mekkojen koristeellisuus jotenkin puhuttelee, ja istuisi mielestäni hyvin hääpaikkamme Villa Bella Vistan pitsihuvilahenkeen, ja pitsimekkoja on niin paljon tarjolla, että varmasti löytyisi se itselle mieluinen malli.

Pelatako siis varman päälle vai lähteä uhkarohkeasti kohti uusia tuulia? Tässäpä pähkinä purtavaksi. Jossain kohtaa haluan mennä liikkeeseen sovittamaan mekkoja, jotta saan vähän parempaa kosketuspintaa nykyiseen mekkotarjontaan, ja pääsee näkemään, että minkälaiset mallit miellyttävät eniten omaa (ja raadin) silmää. Ja kuka tietää, ehkä se unelmien puku löytyykin sieltä valkoisen mekkomeren keskeltä!

© Tyler Rye Photography / planning Forever More Events + Bloomers Flowers

Siihen asti jatkan haaveilua!

Kosinta aalloilla

Kosinta tapahtui heinäkuussa 2019. Kesä, ja oikeastaan koko alkuvuosi, oli ollut meille molemmille hengästyttävän työntäyteinen. Aika oli hujahtanut nopeasti luovien projektien parissa ahertaessa, ja kun ensimmäinen kaikesta aktiviteetista tyhjä kesälomaviikko tuli vastaan, karkasimme kiitollisina Turun saaristoon rentoutumaan ja viettämään parisuhdeaikaa.

Matkamme alkoi Naantalista, josta lähdimme Saariston Rengastietä Taivassaloon. Reittimme kulki Kustavista Mossalaan, sieltä Houtskariin, Korppooseen ja lopulta Nauvoon, josta olikin jo lyhyt matka takaisin Turkuun. En ollut aikaisemmin tajunnut, kuinka helppoa saaristossa matkailu onkaan!

Pakko hetki muutenkin mainostaa saaristoa, koska moni varmaan pohtii näin kesän kynnyksellä vaihtoehtoja kotimaan matkailuun. Saaristossa etäisyydet ovat todella lyhyet, joten matkan aikana ehtii hyvin pysähtyä eri paikkoihin tutkimaan luontoa ja historiaa. Me vietimme suurimman osan öistä telttaillen, ja ainakin omien kokemusten mukaan muut lomailijat olivat todella ystävällisiä ja seurallisia. Kaiku sai paljon rapsutuksia, eikä kukaan hermostunut tai ärtynyt, vaikka hän onkin äänekäs ja innokas koirakaveri. Saaristossa on paljon ihania vanhoja kirkkoja (Korppoon ja Houtskärin kirkot edustavat kuvissa) ja venevajahenkisiä rakennuksia, joissa piisaa tarinoita jaettavaksi.

Tällä kertaa kuljimme reitin autolla, mutta matkan päätteeksi totesimme molemmat, että meidän on tulevaisuudessa ehdottomasti päästävä tutkimaan saaristoa meriteitse. Monet kauniit merimaisemat avautuvat vetten päällä varmasti ihan eri tavalla kuin saaristoteitä kiemurrellen.

Matkan puolivälissä lautta toi meidät Mossalan idylliseen poukamaan, johon päätimme jäädä spontaanisti yöksi. Törsäsimme oikein kunnolla ja varasimme perusmukavuuksilla varustellun mökin, joka tuntui melkoiselta luksukselta telttailun jälkeen! Illalla kävelimme lähellä olevalle näköalapaikalle, jossa saattoi silokallioilta seurata punertavaa auringonlaskua. Meillä oli kaikki tarvittava: skumppaa, kitara ja pieni hiprakka.

Lauleskelimme yhdessä, kunnes Hannu sanoi, että haluaa esittää minulle laulun. Hän lauloi herkistyneenä biisin Stand By Me, polvistui ja tarttui käteeni. Ja tuntuu ihan typerältä näin jälkikäteen sanoa, että olin totaalisen yllättynyt, koska olisihan tuossa tilanteessa pitänyt ihmisen jo aavistaa! Koko alkuvuoden hulinan takia naimisiinmeno ei ollut käynyt mielessänikään, joten en osannut odottaa kosintaa, vaikka tietenkin olimme leikkimielisesti silloin tällöin puhuneet häistä ja juhliin liittyvistä toiveista. Hannu puhui todella kauniisti, ja itseänikin alkoi itkettää enkä saanut mitään sanottua, päässä vain pyöri tuhat miljoonaa ajatusta. Nytkö tämä tapahtuu, tältäkö se tuntuu, tällaistako se on, kun joku kosii? Suutelimme ja halasimme, ja Hannu varmisteli ujosti että oliko tuo myöntävä vastaus, ja tajusin lopultakin avata suuni: “Joo! On! Kyllä! Tahdon!” 😀

En ole koskaan ollut kosinnan glorifioija, tai halunnut antaa sille liikaa painoarvoa. Ehkä olen osittain pelännyt, että jos mietin kosintaa liikaa, alan odottaa sitä ja muutun katkeraksi naiseksi, joka pettyy joka kerta, kun erityisinä treffipäivinä sormus ei olekaan jälkiruoassa tai taskun pohjalla. Olin jo päättänyt, että jos mieleni kääntyy joskus siihen suuntaan, suunnittelen ja teen kosinnan itse, koska eihän sillä ole mitään väliä, kuka aloitteen tekee!

Mutta täytyy myöntää, että kosinnan myötä jokin muuttui. Se muutos ei näkynyt missään, ei hyvänpäiväntoivotuksissa, ei yhteisissä lounashetkissä tai suukoissa, se tapahtui meidän molempien sisällä osittain tiedostamatta.

Tämä ihminen haluaa olla kanssani nyt ja aina.

Haaveissa merellinen hääkakku: testi 01

Kerroin aikaisemmin haaveilevani merihenkisestä hääkakusta, mutta cateringin jo toimittaessa yhden herkullisen mascarpone-kermakakun osana häämenua, emme olleet valmiita sijoittamaan vielä erilliseen hääkakkutilaukseen. Ajatus näyttävästä merihääkakusta on kutkutellut mielessäni jo pidemmän aikaa, ja aivan vahingossa päädyin tutkailemaan eri reseptejä ja blogipostauksia korkean kakun leipomisesta, kuorruttamisesta ja koristelusta. Selailun ja syventymisen seurauksena aloin pikkuhiljaa löytää tapoja, joilla mahdollisesti saisi loihdittua meren aallot kakun koristeeksi! Kerroskakkujen leipominen ei ole minulle ennestään ollenkaan tuttua puuhaa, mutta sain rohkeutta ja inspiraatiota Kristan Kristallihäät-blogissa tekemistä hääkakkupostauksista, joissa hän on avannut vaiheitaan itseleivotusta hääkakusta. Olimme varanneet kesäloman kunniaksi Puumalasta mökin, jonne kutsuimme myös muuta lähiperhettä rentoutumaan. Viikkoa ennen mökille lähtöä tajusin, että hetkonen: siellähän olisi aimo annos kakun syöjiä tarjolla 😀 Näin siunaantui minulle tilaisuus kokeilla merihenkistä kakku-unelmaani!

Aloin kuumeisesti selata keräämiäni ohjeita selvittääkseni mitä kaikkea tarvitsen mukaan leivontahommiin. Ostoslistalle päätyi muutamia erikoisempia leivontavälineitä ja -tarvikkeita, joita kävimme skouttaamassa helsinkiläisestä Chez Marius -leivontatarvikeliikkeestä matkaa edeltävänä viikonloppuna. Chez Marius valikoitui puhtaasti sen takia, että se oli niitä harvoja liikkeitä, joiden aukioloajat sekä tuotevalikoiman pystyi varmistamaan etukäteen netistä, joten meidän ei tarvinnut poukkoilla ympäri Helsinkiä poikkeustilanteen takia.

Pyörivän kakkutarjottimen tilasin netistä, ja se saapuikin vauhdilla parahiksi pari päivää ennen lähtöä. Chez Mariuksesta löysin lastoja kuorrutteen levitystä varten, supervalkoista värijauhetta sekä sinistä ja violettia pastaväriä kuorrutteen sävyttämiseen. Tokmannilta ostin setin japaninlastoja, Akateemisesta taas pari leveäpäistä sivellintä viimeistelyyn. Kaikkiin näihin tarvikkeisiin meni suunnilleen viitisenkymppiä, ja uskon, että jos hintoja olisi katsonut vielä tarkemmin ja tilaillut enemmän tarvikkeita netistä, olisi päässyt paljon halvemmalla. Sijoitus tuntui huimalta näin heti kättelyssä, mutta näitä tarvikkeita uskon tulevani käyttämään tulevaisuudessa useammankin kerran, joten se ei loppujen lopuksi kirpaissut kukkarossa.

Alla kokoelma resepteistä, joita käytin kakussa. Moni näistä onkin tuttuja Kristallihäät-blogista, josta nappasin hyvät reseptit jatkokäyttöön:

Kakkupohja (x 2): Suklaapossu – Mielettömän mehevä suklaakakkupohja
Vadelmatäyte: Annin Uunissa – Helppo Marjamousse (korkean kakun täytteeksi)
Lime-valkosuklaatäyte: Kakkumonsteri – Kakkujen täytteitä
Valkoinen voikreemi (x 2): Annin Uunissa – Monipuolinen Voikreemi

Voikreemiin en lisännyt mitään ylimääräisiä makuja, vaan käytin pelkästään voita, tomusokeria, maitoa sekä supervalkoista värijauhetta. Voikreemiä sekoitin myös paljon tehosekoittimen kovimmalla teholla, sillä luin myöhemmin vinkin siitä, että se vaalentaa voikreemiä huomattavasti. Myöhemmin yhdessä kuvassa näkyy selvästi ensimmäisen ja toisen voikreemisatsin sävyero. Hyviä ja helppoja ohjeita kakun kuorruttamiseen sekä täyttämiseen löysin Style Sweet -blogista: How to Ice a Cake ja How to make a Watercolor Cake.

No! Sitten varsinaiseen leipomishommaan! Jos se ei vielä tullut selväksi, niin kerrataan vielä: en ole koskaan aikaisemmin leiponut kerroskakkuja, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. En voi varmaan tarpeeksi korostaa sitä, kuinka aloittelija olen tällä aihealueella 😀 Kun asian sanoo näin, niin tuntuu ihan hullulta edes ajatella, että leipoisin itse oman hääkakkuni. Mutta harjoituskakkujahan voi tehdä ilman taka-ajatuksia!

Mukanani oli kotimme pienin vuoka, joka sekin on halkaisijaltaan melko suuri, 24 senttiä. Ensimmäisen kakkupohjan leivottuani tajusin sen olevan sen verran ohut, etten uskaltaisi leikata sitä puoliksi. Siispä leivoin toisen samanlaisen kakkupohjan, ja päätin laittaa täytteet poikkeuksellisesti pohjien väliin. Pohjat sekä täytteet olivat nopeat ja helpot tehdä, eniten aikaa vei pohjien valmistuminen uunissa. Etenkin vadelmatäyte oli todella vetelää, joten laitoin ensimmäisen pohjan päälle jämäkämmän lime-valkosuklaatäytteen, ja sen päälle vadelmatäytteen niin, että pursotin ensin reunat voikreemillä. Valkosuklaatäyte olisi myös kaivannut voikreemiä reunoille, sen tajusin vasta myöhemmin, sillä voikreemi ei oikein tahtonut kiinnittyä siihen.

Voikreemin tekemisestä opin hirveästi jo ensimmäisessä testikakussa! Ylläolevasta kuvasta näkyy, miten tehokas vatkaus vaalentaa voikreemiä. Kuorrutteista alempi on ensimmäisen satsin kreemi, joka oli liian keltainen, ja sekoitettuani siihen violettia pastaväriä, sävy muuttui enemmän persikkaiseksi, muttei kuitenkaan valkoiseksi. Toisessa satsissa käytin enemmän tehoja voikreemin vaahdottamiseen ja lisäsin supervalkoista jauhetta, jolloin sävynkin lopputulos oli mielestäni huomattavasti parempi.

Voikreemin tasainen levitys onnistui levityslastoilla (alla vasemmalla), ja sileämmän pinnan vedin japaninlastoilla (oikealla). Kakku ei ollut viivasuora, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka tasaisen pinnan kuorrutteeseen sai tehtyä lastojen avulla!

Kaikki vaiheet etenivät oikeastaan melko hyvin kakun koristeluun asti. Ensikertalaisena oli vaikeaa arvioida määriä, joten pari kertaa hurautettiin kauppaan hakemaan lisää tomusokeria tai voita… Ensi kerralla etukäteisarviointi sujuu varmasti realistisemmin, kun on kokemusta rikkaampi.

Koristelua jännitin kaikista eniten, sillä maalauksen mennessä pieleen olisi koko kakku pilalla, vaikka valmistelut olisivatkin sujuneet yllättävän kivuttomasti! Ja vaikka kakun koristelu olisi koko homman luovin, ja sitä kautta se ihanin hetki, olisi se myös kaikista riskialtein, sillä oma kädenjälki vaikuttaisi kaikista eniten lopputulokseen. Tuttu tyhjän taulun kammo iski, kun tuijotti värien sekoituksen jälkeen valkoista, sileää kakkupintaa.

Aloitin lisäämällä tummansiniseksi sekä valkoiseksi värjättyjä voikreemiklönttejä kakun alareunaan. Sekoitin sävyt keskenään vetämällä täytteet japaninlastalla ympäri kakkua. Tämän jälkeen lisäsin vaaleita ja tummia kohtia levityslastalla, ja viimeistelin yksityiskohtia siveltimillä. Välillä kreemi alkoi pehmetä, jolloin laitoin sen ja kakun viideksi minuutiksi jääkaappiin jähmettymään, ennen kuin jatkoin koristelua. Näin kakkuun tuli myös kerroksellisuutta. Täytyy sanoa, että alkujännityksestä selvittyäni innostuin todella tästä maalaamisen uudesta ulottuvuudesta leipomisen parissa!

Sinisen sävy jäi todella puhtaaksi, vaikka taitoin sitä violetilla. Sisällä keltaisessa valossa kakun sävy oli tummempi ja murretumpi, mutta ulkona huomasi, kuinka intensiivinen sininen oli, vaaleimmat sävyt olivat turkooseja. Ehkä siis sävyjä pitäisi vielä taittaa ja murtaa lisää. Hannukin alkoi innostua hääkakkuideasta nähtyään testikakun lopullisen luomuksen!

No entäs se maku sitten?

Kakku kelpasi monipäiselle raadille oikein hyvin! Suklaakakkupohja ei ollut ollenkaan kuiva, ja pohjien paksuus itse asiassa teki kakusta todella tukevan, eikä se meinannut kipata leikkaamisen yhteydessä. Lime-valkosuklaa- ja vadelmatäytteet toimivat hyvin yhteen, ja suurin osa tykkäsi reunapaloista, joissa oli voikreemikuorrutetta. Aikaisemmin sanoin, etten oikein välitä kerroskakuista, mutta tässä kakussa kohtasivat hyvin pohjien suklainen maku sekä täytteiden juustokakkumaisuus. Jos tästä lähtisi kehittelemään hääkakkuversiota, niin tekisin kakkupohjista hieman ohuemmat ja lisäisin kolmannen kerroksen, jotta saataisiin kakusta korkeampi. Lopullisessa kakussa alempi kakku voisi olla halkaisijaltaan tätä versiota isompi, ja ylempi versio vastaavasti tätä pienempi. Haaveet merellisestä hääkakusta tuntuvat ensimmäisen kokeilun jälkeen paljon konkreettisemmilta, jopa mahdollisilta!

Olisiko tästä ainesta näyttäväksi hääkakuksi?

Häätoivemenu

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksiamme häämenusta sekä vaihtoehdoistamme Turun catering-palveluissa. Nyt voin vihdoin ilokseni ilmoittaa, että ajatusrattaiden uuttera raksuttaminen on alkanut tuottaa tulosta! Nimittäin tänään pääsen kertomaan häidemme toivemenusta!

© Ksenia Chernaya from Pexels

Olemme halunneet pyytää tarjousta useammalta catering-palvelulta, joten loimme itse meille mieluisan toivehäämenun, jonka avulla olemme päässeet käsiksi konkreettisiin hintoihin, ja catering on puolestaan voinut esittää eri vaihtoehtoja tai parannusehdotuksia. Mielestäni tämä on ollut meille hyvä tapa jatkaa meidän häihimme sopivan häämenun räätälöintiä, ja selvästi auttanut myös catering-palveluja saamaan paremman käsityksen siitä mitä haluamme häämenulta, sillä alusta asti oli selvää, että emme tule valitsemaan valmista juhlamenuehdotelmaa.

Koska juhlamme ovat kesäaikaan (elokuun puolessavälissä), meille on tärkeää, että häämenu olisi ruokaisa ja runsas vaihtoehdoiltaan, mutta kuitenkin kokonaisuus olisi kevyt ja ilmava. Luotan siihen, että jokainen syö itsensä ähkyyn (tai edes melkein ähkyyn) ihan ilman raskaitakin ruokalajeja. Häämenun teemoina olivat saaristohenkisyys, kesäisyys ja raikkaus aasialaisella twistillä. Lisäksi halusimme muistuttaa karjalaisista juuristani jollain yksittäisellä lisukkeella. Häämenussa toivoimme, että vegaanisuus olisi osa menua sen sijaan, että vegaanisen tai kasvisruokavalion vieraille tarjoiltaisiin omat erilliset annoksensa.

Toivemenu on ikään kuin ensimmäinen virallinen luonnoksemme häämenusta, joten voi olla että matkan aikana jokin vielä muuttuu! Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin jo siltä, että olemme todella pitkällä menun suunnittelussa, kun niin moni asia on alkanut loksahdella paikoilleen. Mikä ihana tunne, jokaisen mietintäillan arvoinen ♡

Alkupalat – Kesäinen saaristo

Haluamme, että alkupalat koostuvat useammasta eri salaatista merellisillä lisäyksillä. Salaatteja olisi kolmea lajiketta, ja niiden kylkeen lisättäisiin tapas-henkiset kulhot, joilla omaa salaattia voi täydentää.

Maistelimme sekä Åbo Cateringin tastingissa että Herkkupisteen tastingissa jokirapu-caesarsalaattia, ja päätimme lisätä sen myös omaan häämenuun. Jokirapu-caesarsalaatti ei ole pelkästään maukas, vaan myös juhlava, helposti lähestyttävä sekä saaristohenkinen, eli kaikin puolin nappivalinta meille!

Toiseksi alkupalasalaatiksi kaipasin jotain kesäistä ja raikasta. Mieleeni palasi Åbo Cateringissa testaamani vihersalaatti, jossa oli mansikkaa, cantaloupemelonia ja halloumia. Mansikat ja halloumi kyllä tekevät kesän! Meidän toivemenussa halusin lisätä sekaan vielä saksanpähkinän, joka kruunaa pehmeiden makujen kombon. Halloumin siirsimme omaksi erilliseksi kulhokseen, jotta sitä voi halutessaan lisätä mukaan salaattiin.

Kolmanneksi salaatiksi halusimme vegaanisen kvinoa-salaatin. Tämän osalta emme olleet ihan varmoja, mitkä maut sopisivat kvinoan kanssa parhaiten, mutta ehdotimme pomegranaattia, kikhernettä, punasipulia ja pinaattia. Kvinoa-salaatissa tärkeää minulle on, että salaatti on itsessäänkin ruokaisa ja juhlava, sillä joskus tuntuu, että kvinoa-salaatit on tehty laiskasti vain yhdistellen kvinoaa, rucolaa ja kikhernettä. Haluamme todellakin pitää huolta rakkaista vegaaniystävistämme, ja tarjota heillekin juhlavan kokemuksen ruoan parissa ♡

Omissa kulhoissaan tarjoiltaisiin halloumin lisäksi oliiveja sekä paahdettuja punajuuria.

Halusimme korostaa saaristotunnelmaa eniten alkupaloissa, joten salaattipöydän jatkeeksi valitsimme lämminsavulohen sekä skågen-leivät. Foccaccia-leivän päällisinä olisi tarjolla hummusta ja tapenadea, koska ovathan ne nyt herkullisia!

Pääruoka – Korean House

Pääruoka tuotti eniten harmaita hiuksia. Aikaisemmissa postauksissa olen pohdiskellut sitä, että tarvitseeko lämmintä ruokaa ollenkaan kesähäiden päivään? Eikö lämmintä ruokaa ala kaivata vasta illasta, kun aurinko painuu horisontin taakse? Teemojamme miettiessä kohtasimme kuitenkin uuden ongelman: parhaat mieleen tulevat aasialaiset ruokaideat sopivat vain pääruoan paikalle! Ratkaisimme siis tilanteen hyvin käytännöllisesti, ja päätimme, että antaisimme aasialaisen twistin näkyä pääruoan puolella. Ehkä se romuttaisi tylsän pääruoan mielikuvan, ja tarjoaisi vieraille taas jotain uutta herkuteltavaa, kun alkupalahuumasta on selvitty?

Pääruokana tulisi olemaan härkää / nautaa / lammasta korealaisittain tai aasialaisittain. Toivoimme catering-palvelulta tähän tarkempia ideoita ja ehdotuksia, sillä on vaikea arvioida etukäteen miten tuttua aasialaiset makumaailmat kullekin firmalle ovat. Tämän lisäksi tarjolla olisi vegaanista, rapeaa tofua, joka olisi esimerkiksi kuorrutettu pankolla. Perunoita ei tarjoiltaisi ollenkaan, ja kasvislisukkeen virkaa toimittaisi paahdettu kukkakaali, joka olisi myös vegaaninen.

Hoidamme itse pääruoan lisukkeeksi kimchiä, jolla varmasti taklataan Korea-vibat! Moni häävieraista ei varmasti ole koskaan aikaisemmin tullut maistaneeksi tätä korealaista erikoisuutta, joten samalla tarjotaan myös jotain uutta ja erilaista! Pääruoan aikaisemmin harmittava tylsyys on vaihtunut salamavauhtia, kun olemme saaneet mukaan korealaisen keittiön tunnelman. Toki takaraivossa murehdin vielä siitä, miten catering-palvelu onnistuu loihtimaan korealaisen makumaailman, mutta uskon sinnikkäästi olon helpottavan, kun pääsemme varsinaiseen firman valintaan ja tarkempaan menun puimiseen.

Jälkiruokapöytä – Sokeriasokeriasokeria?

Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kokonaisen hääkakkumonologin, ja tässä vaiheessa voin vain todeta hääkakkumietintämyssyn (mikä sanahirviö) pysyvän edelleen visusti päässä. Cateringin tekemään tarjoukseen sisältyy usein hääkakku, eikä sen hintaero muuhun menuun ole kovinkaan iso, joten kannattavaa olisi tietenkin ottaa kakku cateringin kautta puhumattakaan siitä, miten paljon vaivattomampaa olisi vain marssittaa valmis herkku pöytään. Toistaiseksi olemme päätyneet jättämään toivemenuun tuon kuningatar-mascarponekakun, sillä eihän se haittaa, vaikka hääkakku olisikin loppupeleissä meidän itse tekemä, kyllä cateringin kermakakkukin varmasti menee juhlaväelle kaupaksi!

Hääkakun lisäksi veikkaisin, että tarjolle tulee myös juustokakkuja tai muita makeita herkkuja, sokerin suhteen överit on aina parempi kuin vajarit! Ainakin saadaan rattoisaa viihdettä, kun kaikki lapsivieraat juoksevat taloa ympäri sisällä ja ulkona 😀

Kahvi- ja teepöydän lisukkeeksi olemme ajatelleet itse hankkia cocktail-piirakoita ja munavoita. Kaiken sen makean herkuttelun jälkeen en ollenkaan ihmettelisi, jos useampikin haluaisi vielä suolaisen piirakan kahvin tai teen kyytipojaksi! Samalla saamme myös häämenuun mukaan pienen viittauksen karjalaisuudesta, koska pitäähän siitä nyt vähintäänkin mainita!

Yöpala – Taco Bar?

Yöpalatarjouksen pyydämme erikseen, sillä emme ole vielä päättäneet, teemmekö yöpalan itse vai tilaammeko sen valmiina. Yöpalaksi kaavailemme tällä hetkellä tacobuffettia, jossa olisi kanatäyte ja vegaaninen vaihtoehto. Tämäkin hahmottunee tarkemmin, kun pääsemme jyvälle siitä, mahtuuko valmiiksi tehty buffet meidän budjettiin vai käärimmekö omat ja tulevan häätiimin hihat.

© My Perfect Wedding

Summa summarum, tässä siis suunnitelmat ja hajatelmat niin kuin ne nyt ovat. Tulipas taas hengästyttävän pitkä postaus, kun kirjoitin tätä niin innolla! Onko kellään muulla lähtenyt mopo käsistä häämenupohdinnoista? 😀

Kihlakuvaus

© Ami K

Jännitimme molemmat kihlakuvausta, vaikka kuvaaja oli meille harrastusten kautta ennestään tuttu Ami Koiranen. Emme ole Hannun kanssa aikaisemmin olleet yhdessä kameran edessä varta vasten kuvattavana. Alkuun tuntui siltä, että on koko ajan typerässä asennossa, naamalla outo ilme, ja kiusallisuus näkyy varmasti kilometrin päähän. Pikkuhiljaa Amin läsnäoloon ja kameraan kuitenkin tottui, ja loppupeleissä kuvauspäivä tarjosi jopa hieman yllättäen erityisen parisuhdehetken arki-illalle. Kyllä kelpasi! Ruissalon kuvauspaikkojen metsästyksestä voit lukea lisää täältä.

© Ami K

Kun katselee näitä kuvia, niin ei voi kuin miettiä, että huh miten häikäisevän komea tuleva sulhaseni on! Ja niin rakastettava ♥

Oma fiilis voi olla niin erilainen kuin mitä kameran kautta lopulta välittyy. Kävelimme pitkin Saaronniemeä ja pysähtelimme eri paikkoihin poseeraamaan. Ami totesi parin pysähdyksen jälkeen: “Ei teitä tarvitse ohjata, kun olette niin luonnollisia kumpainenkin!” Ja samalla itsellä justiinsa sellainen olo, että mihin tään mun käteni nyt laitan, ja taasko hampaat irvistää hassusti, onko silmät auki ja harottaako tukka 😀 Näissä kuvauksissa opin, että kannattaa vaan luottaa kuvaajan ammattitaitoon, kyllä kuvaaja tietää, mitä tekee, ja millaista materiaalia sieltä linssien läpi tulee.

Sessio sujahti niin nopeasti, ettei edes tajunnut kuinka nälkäinen ja väsynyt oli, ennen kuin palasimme kotiin ja pääsimme rentoutumaan pehmoiselle kotisohvalle. Ami lähetti meille muutaman päivän jälkeen 90 kuvan setin, joista saimme valita kevyesti käsiteltyjen kuvien joukosta suosikkimme. Lopulliseen settiin otimme noin parikymmentä kuvaa, joiden vedokset Ami editoi netti- ja printtilaaduilla. Kun kuvauksista oli vierähtänyt viikko, Dropboxiin sujahtivat viimeistellyt valokuvat – todella tehokasta ja nopeaa toimintaa!

Olimme ylipäätään tyytyväisiä Amin työhön, vaikka etukäteen myös tiesimme, että hän hoitaisi kyllä homman mallikkaasti ja taitavasti. Ami kuunteli toiveitamme merellisyydestä ja eri valotilanteista, ja mielestäni nosti näitä teemoja hyvin esille sekä kuvausten aikana että lopullisten valokuvien editoinnissa. Ennen kuvauksia Ami kysyi meiltä mahdollisia rajoituksia tai erityistoiveita siihen, miten hän meitä kuvaa. Ainakin omalta osalta tämä vähensi merkittävästi omaa jännitystä, kun tiesi, että kuvaajalle olisi tärkeää, että pystyisimme olemaan tilanteessa rentoina ja luottavaisina. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuullut jonkun puhuvan kamerapelosta tai tokaisevan “Musta ei saa ikinä hyviä kuvia!”, ja tällaisten asioiden kertominen voi tuntua todella haastavalta kuvaajalle, ellei niistä tajuta erikseen kysyä! Tosin nykyään jatkuvan somettamisen kultakautena kameran edessä heilumiseen suhtaudutaan varmaan alati tottuneemmin.

Nyt kuvat lepäilevät koneen kansioiden syövereissä, ja seuraavaksi olisi vuorossa printtiversioiden tilaus. Valikoimme jonkinlaisen setin tulostukseen itsellemme ja perheelle jaettavaksi. Äitini on jo kuvat nähtyään lähettänyt meille listan niistä kuvista, jotka ehdottomasti haluaa lasivitriiniinsä 😀 Nyt nähtäväksi vielä jää, ympätäänkö tältä reissulta kihlajaiskuvan lisäksi toinen otos Save the Date -korttiin. Muutama vaihtoehto polttelee kyllä jo mielessä…

© Ami K

Kuvauspäivä herätteli mukavasti juhlatunnelmaa, ja olimmekin koko loppuviikon häähuuruissa miettien juhlien eri yksityiskohtia ja tehtäviä. Kaiken kaikkiaan kihlakuvauksesta jäi niin positiivinen fiilis, että tilaamme varmasti parikuvauksen joskus toistekin 🙂 Kolme tuntia rakkaan silmiin tuijottelua, hymyilyä ja kädestä pitelyä Ruissalon kauniissa ilta-auringossa, mikä olisikaan ihanampaa! ♥

Häägaggui

Kuva © Frangipani Bakery

Kukapa ei haluaisi, että oma hääkakku olisi näyttävä, upea, mieleenpainuva, ainutlaatuinen, paras kakku ikinä? Internetin syövereistä löydän toinen toistaan hohdokkaampia sokerivuoria, joista tämänhetkinen suosikkini on yläpuolella näkyvä Frangipani Bakeryn aaltoileva merikakku, jonka bongasin Häämessut Netissä -virtuaalimessuilta. Maalauksellisesti tehdyt, sinisen sävyissä leivotut kakut henkivät mielestäni juuri niitä meren liikkeitä, aaltoja, pärskeitä, veden värejä ja syvyyttä, nämähän suorastaan huutavat pääsyä meidän häihin! En ole edes uskaltanut tutkia tällaisten kakkujen hintoja… Nyt jos taivaalta tupsahtaisi törkeä määrä rahaa, niin en epäilisi hetkeäkään, vaan tilaisin saman tien nämä ja miljoona muutakin kakkua häihimme. Ja hevoskärryt. Noh, valitettavasti todellisuus ei ole yhtä ruusuinen ja sokerinen kuin tuo kaunis hääkakkukuva, ja harvalla meistä on ilo todeta, että hääbudjetti olisi täysin, holtittomasti ja estottomasti rajaton.

Olen loputon suklaa- ja sokeriherkkujen nautiskelija, aiheeseen vihkiytymätön kakkukulinaristi. Ruoka ylipäätään on minulle tärkeä osa yhteisöllistä juhlakokemusta, se tuo ihmiset yhteen pöydän ääreen, hymyilyttää, ihastuttaa, se on (hyvinkin suomalainen) tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa vieraille. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa kotimme iltamiin ja juhliin, joten häissäkin otan paljon kantaa siihen mitä suolaista ja makeaa tarjotaan, kyseessähän kuitenkin ovat yhteisölliset juhlat isossa skaalassa! Hannu ei juurikaan välitä makeasta, etenkään kakuista, eikä kakku täten ole hänelle häissäkään muuta kuin yksi häämenun jälkiruoista. Ja vaikka ruoka on minulle tärkeää, niin ei nyt sentään niin tärkeää, että olisin valmis luopumaan muista prioriteeteistani, joita olen asettanut hääbudjetille. Tämän takia hääkakku on meillä budjetin tärkeysjärjestyksessä hyvin matalalla. Hienojen hääkakkujen sijaan olemme halunneet panostaa niihin meille rakkaisiin, mieleen jääviin asioihin (musiikkiin, valokuvaajaan, paikkaan, tunnelmaan).

Kuva © Wed Luxe / photography Tara McMullen Photography

Kuitenkin hääkakku on nostettu juhlissa erityiselle jalustalle, joten mielestäni sitä ei voi täysin sivuuttaakaan, siihen on otettava kantaa. Kakku on se, joihin katseet iskostuvat, kun siirrytään jälkiruokapöytään. “Missä hääkakku? Leikataanko se kohta?” Vaikka emme aio panostaa hääkakkuun riihikuivalla, niin en myöskään haluaisi tinkiä hääjuhlan visuaalisuudesta. Voiko rahan korvata ajalla ja vaivalla? Tämä tarkoittaisi kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että tekisin hääkakun/hääkakut itse, enkä ainakaan vielä ole kavahtanut ajatusta sitä makusteltuani kaikessa rauhassa. Tässä olisi reilu vuosi aikaa kehittää leipurin taitoja ja tutkia tekniikoita, ja vaikka en ihan varmasti saavuttaisi kakkukondiittorin tasoa, niin saisin kyllä hiottua kakut siihen malliin, että ne olisivat riittävän hyvät juhliin. Ja plussaa olisi toki se, että oikeasti oppisi leipomaan sellaisia kakkuja, joista nyt vain kainosti haaveilee!

Mieleen hiipii kuitenkin epäilys, että millainenkohan makumaailma mahtaa todellisuudessa olla? En ole oikeastaan koskaan suuremmin välittänyt paksupohjaisista kerroskakuista, ne tuntuvat omaan mieltymykseen liian kuivilta ja täyttäviltä: miten sitä ikinä jaksaisi syödä yhtään kakkupalaa sen jälkeen, kun on vetänyt ensin kolme lautasellista suolaisia? Pitäähän kakun visuaalisuuden lisäksi myös maistua hyvältä eikä hääkakku saa olla mielestäni liian raskas, muuten sitä ei jaksa syödä kukaan, en edes minä!

Kuva © Kakkukaksoset

Olen juustokakkujen ystävä ja suurkuluttaja, ja juustokakut ovat olleet repertuaarini kaikissa koiranristiäisissä ja mehukemuissa. Juustokakkuja ei voi pinota näyttävästi päällekkäin, mutta hääkakkutelineessä niihin saisi volyymia. Kuitenkin juustokakku hääkakkuna tuntuu aika hurjalta minimalismilta minulle, joka kaipaan häihin katseenkiinnittäjiä. Voisiko juustokakkua tarjoilla hääkakun lisäksi osana kahvipöytää? Syysmorsian-hääblogissa oli mielestäni ihana idea jälkiruokapöydästä, jossa oli kaksi juustokakkumakua: sulhasen ja morsiamen valinta. Jannican postauksen aiheesta voi lukea täältä. Juustokakut voisin leipoa itse mahdollisesti muutaman leipomistaitoisen ystäväni avustuksella, lisäksi vegaanisen kakun olemme ajatelleet kääräistä häätiimin voimin.

Herkkupisteen häätastingin kuningatar-mascarpone-kakku.

Kakkukeskustelut risteilevät laidasta laitaan Hannun kanssa, sillä Hannu tykästyi Herkkupisteen kuningatar-mascarponekakkuun, ja on muutenkin mieltynyt perinteisiin, vaaleapohjaisiin mansikkakermakakkuihin. Tämähän olisi kaikista vaihtoehdoista helpoin, vaivattomin, ja eittämättä myös halvin, sillä hääkakun voisi tilata cateringin kautta, eikä tarvitsisi pohtia kakun esillelaittoa tai kuljetusta. Perinteinen kakkumalli ei ole näyttävä tai katseenkiinnittäjä, vaan turvallinen ja helposti lähestyttävä, raikas ja kevyt. Tai ainakin näitä ominaisuuksia luettelisin Herkkupisteen tarjoilemaan vaihtoehtoon. En ole cateringin kautta toimitettavaa hääkakkua vastaan, mutta huomaan, että en ole siitä myöskään loputtoman riemuissani. Voi äiti auta! Miten saamme taklattua hääkakun? Haussa näyttävä hääkakku, jossa on kermakakun turvallinen sisältö, ja lisukkeena juustokakut? Anyone? Onko mahdollista saada näyttävä, ei-niin-täyttävä, huokeahintainen hääkakku juhliin?

Pst! Jos et ole vielä bongannut viikonlopun Love Me Do:n virtuaalisia häämessuja, kannattaa käydä tsekkaamassa! Sivuilla virtuaalinen messumaailma sekä lukuisia live-tapahtumia!