Kaikki hääkutsuista: Taitto

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!

Kaikki hääkutsuista: Hääinfo

© Cottonbro on Pexels

Hääkutsusta tarvitsee tulla sellainen olo, että on tervetullut. Että tulevaan juhlaan osallistuminen on helppoa, sujuvaa, vaivatonta ja sen lisäksi vielä mielettömän ihanaa! Puhuin aiheesta aikaisemmin, kun vierailimme vihkipaikalla. Mielestäni esteettömyys ja läpinäkyvyys ovat parhaita tapoja kommunikoida näitä arvoja vieraille jo ennen juhlaa. Käytännössä vieraan tarvitsee siis tietää minne hänen pitää tulla, miten paikalle kannattaa saapua, miten majoitus onnistuu ja miten eri paikkojen välillä kuljetaan.

Teimme listan kysymyksistä, joihin halusimme hääinfossa vastata. Keräsin myös vinkkejä Makea Hääblogin postauksesta täältä. Näiden pohjalta kirjoitimme lopullisen infon. Kysymykset riippuvat tietenkin aina häiden tyypistä, mutta jaan meidän kysymykset täällä, jos näistä olisi apua muillekin suunnittelijoille! Varoituksen sana: olimme perusteellisia.

Perustiedot

  • Vihkipaikan nimi ja osoite
  • Vihkimisen alkamisajankohta
  • Juhlapaikan nimi ja osoite
  • Ensimmäisen ruokailun arvioitu kellonaika
  • Juhlien päättymisaika
  • Onko jatkoja?
  • Onko häissä lapsia? Onko lapsille leikkihuonetta tai omaa ohjelmaa?
  • Kehen ollaan yhteydessä hääviikon aikana tai käytännön asioissa?

Olen huomannut, että usein vieraille tulee yllätyksenä kuinka myöhään ruokailu häissä on. Moni syö aamulla kevyen aamupalan ja saapuu jo vihkimiseen vatsa vienosti kurnien. Siksi on mielestäni hyvä kertoa etukäteen mihin aikaan hääbuffet tarjoillaan.

Liikkuminen

  • Missä vihkipaikka sijaitsee?
  • Junalla: Missä lähin asema?
  • Bussilla: Missä lähin pysäkki? Onko paikallisvuoroja? Pääseekö suoraan kaukoliikenteen bussilla vai kannattaako käyttää lähiliikennettä?
  • Autolla: Mihin pysäköidään? Onko edullisia/ilmaisia paikkoja?
  • Siirtyminen vihkipaikalta juhlapaikalle: Millä ja miten? Tarjotaanko yhteiskyytiä, liikutaanko omilla kyydeillä?
  • Voiko auton jättää juhlapaikalle yöksi parkkiin ja hakea seuraavana päivänä?
  • Ovatko tilat esteettömiä?

Meidän häissämme vihkipaikalta on kahdeksan kilometrin matka juhlapaikalle. Vaikka Föli kulkeekin juhlapaikan lähelle, suosittelemme, että vieraat siirtyvät joko omilla kyydeillä tai takseilla. Koska tiedämme, että moni tulee omalla autolla, kysymme ilmoittautumislomakkeessa mahdollisuutta kyydin tarjoamisesta niille, joilla ei ole vielä kyytiä tiedossa.

Pukeutuminen

  • Pukukoodi
  • Erityisiä toiveita pukeutumisen suhteen?
  • Tilojen asettamat rajoitukset esim. kenkävalinnoissa

Kollegani häiden vihkiminen oli Turun Linnan kirkossa, ja hän neuvoi, että kannattaa varoittaa häävieraita linnan mukulakiviteistä etukäteen, sillä korkeat piikkikorot eivät välttämättä ole se mukavin kenkävalinta linnan miljööseen. Muotoilimme pukeutumisesta tekstin:

Pukukoodi: Puku
Toivomme teiltä kesäistä juhlapukeutumista ja värikkyyttä, inspiraatiota voi hakea merellisyydestä! Kenkävalinnassa kannattaa huomioida historiallisen vihkipaikkamme mukulakiviset käytävät.

Ohjelmaideat

  • Saako ohjelmanumeroita tai esityksiä ehdottaa tai toivoa? Maininta puheista, jos halutaan?
  • Kehen ollaan yhteydessä? Seremoniamestareihin?
  • Onko tilaisuuteen tulossa ammattivalokuvaaja tai -videokuvaaja?

Halusimme, että ohjelmaideat ja ehdotukset annetaan jollekulle muulle kuin meille siltä varalta, että häätiimi haluaa järjestää yllätysohjelmaa (mikä sopii meille oikein hyvin). Ohjelman kautta toivoisimme yhteisöllisyyden nousevan vielä enemmän esiin – nimenomaan niin, että vieraat voivat itse ehdottaa ja toivoa heille mielekästä ohjelmaa! Omalla kohdallamme emme maininneet puheista mitään, sillä haluamme sopia ne henkilökohtaisesti.

Majoitus

  • Suositeltuja majoitusvaihtoehtoja eri budjetteihin
  • Etäisyydet kirkolle ja juhlapaikalta
  • Lyhyt esittely
  • Sisältyykö hintaan aamiainen?

Majoituksen helpottamiseksi valitsimme infoon muutaman turkulaisen suosikkimajoituskohteemme, joista on kätevä kulkea vihki- ja juhlapaikalle. Teen suosikeistani myöhemmin vielä oman postauksensa.

Häälahjat

  • Onko häälahjalistaa?
  • Rahalahjoituksessa tilinumero ja saajan nimi

Mietimme pitkään, että haluammeko lahjalistaa. Ymmärrän sen, että moni haluaisi ehdottomasti hankkia mieluummin jonkin lahjakortin tai tavaran kuin antaa rahaa, olen itsekin innokas lahjaihminen ja rakastan lahjojen ideoimista ja antamista. Päädyimme kuitenkin lopulta jättämään lahjalistan väliin siinä pelossa, että useampi vieras intoutuisi tarttumaan siihen ja saisimme lahjaksi liikaa tavaraa. Häälahjat-kategoriasta tuli hauska, sillä saimme siihen upotettua vihjeen yhteisestä tulevaisuuden harrastuksesta:

Jos haluatte ilahduttaa morsiusparia lahjalla, voitte tehdä sen lahjoittamalla vapaavalintaisen summan häämatkakassaamme tai mahdollisen hääpurjeveneen hankintaan.

RSVP

  • Milloin viimeistään ilmoittautuminen?
  • Miten ilmoittaudutaan? Puhelimitse, postitettavalla lomakkeella, sähköisesti?
  • Kehen ollaan yhteydessä, jos kysymyksiä tai haasteita ilmoittautumisen kanssa?

Google Formsin käyttö on etenkin Hannulle tuttu tapahtumajärjestämisen kautta, joten päädyimme vastaanottamaan ilmoittautumiset sen kautta. Formsin linkki on täynnä numeroita ja kirjaimia, mutta linkin voi lyhentää esimerkiksi TinyURL-palvelulla (ei vaadi sisäänkirjautumista). Lisäsimme infoon myös QR-koodin, jonka skannaamalla pääsee suoraan täyttämään lomaketta puhelimella.

Vanhempi sukupolvi voi hieman nikotella ja ihmetellä ilmoittautumistapaa, mutta onneksi suurin osa vieraista saa varmasti täytettyä lomakkeen muutamassa hetkessä. Ikääntyneiden vieraiden ilmoittautumiset voimme hoitaa puhelimitse, ja kirjata tiedot lomakkeeseen heidän puolestaan. Koska käytämme pääosin Drivea häätiedostojen säilytyspaikkana, on Google Forms meille kätevä tapa saada ilmoittautumistiedot suoraan Google Sheetsiin. Sheetsin avulla tietoja voi filtteröidä, rajata ja järjestellä toivotunlaiseksi. Kätevää!

Hääinfon muotoilu oli ehdottomasti kutsujen työläin osa. Mutta kyllä kannatti, nyt vierailla on kaikki tarvittava tieto selkeästi yhdessä paketissa!

Morsian pääsee meikkiin ja aikaisin kirkkoon!

© Ami K

Kuinka ihanalta tuntuukaan, kun aikataulut alkavat loksahdella paikoilleen, ja check-merkkiä odottavat tehtävät pääsevät päätökseen!

Kuten viime postauksessa vihjasin, minulla on nyt meikkaaja-kampaaja varattuna hääpäivälle, jes! ♡ ♡ ♡

Studio Beauty Blancista tulee kaksi ammattilaista, joista Petra tekee minulle häämeikin ja -kampauksen, ja Oona juhlakampaukset kahdelle kaasolle sekä äideille! Heillä oli jo yksi varaus sovittuna tuolle päivälle, mutta saimme (ja halusimmekin) aikaisen ajan, joten hääaamulla istahdan laitettavaksi jo puoli kahdeksalta aamulla. Aluksi murehdin että apua, onko se liian aikaisin, mutta aikani pohdittuani totesin, että tuskinpa pystyisin jännitykseltä ja innoltani nukkumaan yhtään sen pidempään, vaikka yrittäisin!

Koska laittautuminen alkaa noin aikaisin, aloimme Hannun kanssa pohtia sitä, pitäisikö myös vihkimistä aikaistaa? Alunperin olimme varanneet vihkimisen kello kahdelle, joka sekin on ilmeisesti aikaisin moniin häihin verrattuna. Kun aloimme hahmotella hääpäivän runkoa meikkaaja-kampaaja huomioon ottaen, alkoi tuntua, että vihkimistä voisi ehkä aikaistaa vielä lisää! Saisimme lisää tunteja juhlapaikalla oleskeluun, eikä minun tarvitsisi odotella vihkimistä aamupäivällä täysissä tällingeissä.

© Julia Solonina on Unsplash

Täytyy myös ihan erikseen mainita, että Turun Linnan kirkon asiakaspalvelu on ollut aivan huippua! Laitoimme varovaisen kyselyn, että olisiko kirkon varausta mahdollista aikaistaa, kun mietimme päivän ohjelmarunkoa, ja ihana Sari vastasi meille tämän sopivan oikein hyvin, ja kertoi, että on varannut meille molemmat ajat, jotta voimme rauhassa miettiä lopullista aikataulua ♡ Sydän suli tällaisesta palvelusta!

Teimme kaksi lauantaipäivän runkoa, jotta näkisimme eron kello yhden ja kello kahden vihkimisen välillä. Myönnettäköön, että tämä alkoi jo mennä hienosäädöksi, koska loppupeleissä ero on vain tunti. Mutta innostuimme kello yhden vihkimisestä monestakin syystä:

  1. Vihkiminen on useiden hääblogien ja kuulemani perusteella se päivän jännittävin osio. Mitä aikaisemmin muodollisuudet on hoidettu, sitä nopeammin pääsemme rentoutumaan!
  2. Monet vieraat tulevat joka tapauksessa aikaisin kaupunkiin juhlia varten, kaukomatkalaiset todennäköisesti jo edellisenä päivänä. Itselläni on aina ollut jo hirveä nälkä siinä vaiheessa, kun pöytään ollaan päästy (yleensä joskus viiden tai kuuden aikaan). Vieraat eivät yleensä tajua syödä kunnolla ennen juhlia, vaan porskuttavat paikalle kevyellä aamupalalla ja ilman mitään välipalaa.
  3. Meille on tärkeää, että juhlapäivä kestäisi mahdollisimman pitkään. Juhlapaikan vuokra on maksettu koko päivälle, joten tuntuisi hassulta, että ilmestyisimme paikalle vasta illalla. Lisäksi juhlapaikalla ei voi juhlia aamuyölle asti, ja olisi ikävää, jos vieraille jäisi sellainen olo, että juhlat loppuivat “kesken”.

Konsultoimme vielä häätiimin mielipidettä, ja he olivat samaa mieltä siitä, että aikainen vihkiminen kuulostaa järkevältä meidän toiveet huomioon ottaen. Eli yhdeltä kirkkoon!

Jostakin luin, että pukeutumiseen pitäisi varata kaiken kaikkiaan tunti! Kuulostaa aivan poskettoman pitkältä ajalta siihen, että pukee alusvaatteet, mekon ja kengät. Ymmärrän tottakai, jos mekko on hirmuisen monimutkainen tai mukana on alushametta ja muuta hepenettä, mutta silti tunti tuntuu itsestä todella pitkältä ajalta. Tarvitseeko pukeutumiseen todella varata 60 kokonaista minuuttia?

Päivän runko on alkanut pikkuhiljaa muodostua kaiken muun sivutuotteena, mutta paljon yksityiskohtia on vielä tässä vaiheessa auki etenkin ohjelman osalta. Tässä vaiheessa olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että isot linjat alkavat hahmottua. Sen jälkeen asiat loksahtelevat paikoilleen yksi kerrallaan – niin kävi meikkaaja-kampaajallekin!

Alle vuosi häihin

© Ami K
To doIn progressDone
☐ TilasuunnitteluHäämekko☒ Häätiimin keräys
☐ Häätiimin tapaaminenHäämeikki ja -kampaus ☒ Hääsviitti
☐ Vihkipappi☒ Save the Date -kortit
☐ Hääauto☒ Pitopalvelu
☐ Monogrammi☒ Vihki- ja juhlapaikka

Häihin on alle vuosi aikaa, niin jännittävää! Nyt on siis sopiva hetki käydä vähän läpi missä mennään hääsuunnittelun tehtävälistoilla.

Kaikista kriittisimmät varaukset (paikkavaraukset ja pitopalvelun) hoidimme jo alkuvuoden ja kevään tiimoilla, mutta nyt projektihallinnan kelloni tikittää vihkipapin, hääauton ja tilasuunnittelun suhteen. Blogissa on puitu ruoka-asioita pitkään ja hartaasti, ja varmasti ruokajuttuja höpöttelen jatkossakin, mutta nyt, kun pääpiirteet on linjattu pitopalvelun kanssa, alkaa mieleni vaeltaa koristelun, pöytäjärjestelyn ja visuaalisen lookin puoleen. On ollut myös hauska huomata, että koristeluosio on ehkä se, joka ainakin lähipiirini eniten odottaa, koska siitä tulee alvariinsa kyselyä. Olkaa kärsivällisiä, sitä päästään kyllä aloittelemaan tämän syksyn aikana! Eli to do -puolella ovat tällä hetkellä tilasuunnittelun aloittaminen, ensimmäisen hääsuunnittelupäivän järjestäminen, hääauton ja vihkipapin varaaminen sekä monogrammin suunnittelu. Näistä viimeisin ei tällä hetkellä inspiroi yhtään, ja olenkin jo pyytänyt visuaalista kaasoani W:tä auttamaan monogrammin ideoimisessa.

© The HK Photo Company from Unsplash

Kaikista akuutein näistä on mielestäni vihkipapin varaus, ja myönnettäköön, että sen suhteen olen ollut aivan pulassa! Vihkipapin valitseminen jännittää, koska tutuissamme ei ole ketään pappia, jonka voisimme kutsua sekä vihkijäksi että juhlavieraaksi häihin. Ylipäätään kirkkovihkiminen mietitytti, ja huolehtimiseni kulminoitui vahvasti vihkipapin valintaan. Jännittää valita pappi, joka ei ole ennestään tuttu, ja jännittää ajatus siitä, että henkilö, joka ei tunne meitä juuri ollenkaan (paitsi sen yhden tai kahden tapaamisen verran), saa niin suuren sananvallan ja roolin vihkiseremoniassa. Mitä jos pappi puhelee ihan jotain omiaan? Mitä jos hän vahingossa loukkaa sanoillaan minua tai jotain juhlavieraista? Mitä jos hänen puheistaan eivät heijastu ne arvot, joita me edustamme? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi ihana kaasoni A on osannut antaa neuvoja ja vinkkejä miten edetä asian kanssa ♡ Olen nyt selaillut paikallisen seurakunnan sivuilla näkyviä pappeja, ja rehellisesti sanottuna yrittänyt pärstäkertoimen avulla arvioida, että löytyisikö heistä meille sopivaa puhujaa. Pitäisikö nyt sitten tarttua itseä niskasta kiinni ja mennä seurakunnan ovelle kolkuttelemaan, soitella puhelimeen, vaiko laittaa sähköpostia, miten tämä homma toimii? Ehkä ainoa huono puoli meidän erikoisemmassa kirkkovalinnassa on se, että pappi ei tule automaattisesti, vaan on ihan itse oltava aktiivinen, jos mielii saada kirkolta siunauksen liitolle.

Huomaan, että olen tullut homman suhteen hieman fanaattiseksi, koska näin juuri pari päivää sitten aivan ihanan häävideon, josssa hääpari vihkiytyi juurikin Turun Linnan kirkossa. Videolla näkyi, miten vihkipappi nauratti hääväkeä ja -paria seremoniassa, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Kuka tuo pappi on? Onko hän hyvä? Saako hänet meille vihkijäksi?

Otetaan vastaan vinkkejä rennoista ja nuorekkaista vihkipapeista Turun seudulta!

Amen.

Mainittakoon vielä, että häämekon metsästys jatkuu, sillä olen menossa pian taas sovittamaan lisää mekkosia! Lisäksi häämeikin ja -kampauksen tekijä(t) ovat vielä auki. Tein aikaisemmin kesällä alustavan varauksen Greenlips Beautylle, mutta vierailin kyseisessä salongissa tässä jokunen aika sitten, ja huomasin harmikseni, että pelkkä luonnonkosmetiikka ei ehkä olekaan minun juttuni. Olen edelleen vähentänyt kemiallisen kosmetiikan käyttöä, mutta en usko, että tulen siitä kokonaan luopumaan, joten nyt olen jälleen metsästänyt uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä elättelen kuitenkin toivetta siitä, että meikkaaja-kampaaja tulisi paikan päälle laittamaan minut ja seurueeni (heidän toiveidensa mukaan luonnollisesti). Toki tila pitäisi sitten valita tarkemmin niin, että kaikki pääsisivät peilin ääreen laittautumaan, ja lääniä olisi tarpeeksi mekoille ja asusteille, mutta kuitenkin tunnelmakin olisi intiimimpi ja ehkä yksityisempi, kun oltaisiin vain “meidän kesken”. En haluaisi yhtään lähteä hääaamuna kurvailemaan pitkin kaupunkia meikkiin ja hiustenlaittoon, vaan olisi paljon mielekkäämpää, kun voisin vain rentoutua aamutakissa ja siemailla shamppanjaa samalla, kun joku muu loihtii minusta kauniin elokuun morsiamen! No, vaatimus paikan päälle tulemisesta rajaa tietysti tekijöitä melkoisella otannalla. Mutta olen nyt viestitellyt muutaman ehdokkaan kanssa, ja samalla googlettelen raivoisasti lisää.

Saa ilmiantaa taitavat meikkaaja-kampaajat
(Turun seutu tai korvauksia vastaan Turkuun matkustavat) ♡

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten nopeasti puolisen vuotta suunnittelua on vierähtänyt! Tajuaa myös sen, että seuraavakin puolisen vuotta tulee menemään nopeasti. Nyt syysiltojen saapuessa koittavat hyvät hetket uppoutua tiukemmin häähumuun, jotta illat eivät täyttyisi vaan sohvaperunoinnista. Vaikka liika laiskottelu ei ole ollut meidän suhteessa koskaan ongelmana. Nyt viimeisin tempauksemme oli intensiivikurssi purjehtimisesta, ja voin sanoa, että koukkuun jäätiin! Onneksi näitä tulipunaisia iltoja riittää vielä syyskuunkin aikana ♡

Tarvitseeko morsian saattajaa?

© Jeremy Wong Weddings on Unsplash

Muistaakseni lähes kaikissa häissä, joissa olen ollut juhlavieraana, morsian on saatettu alttarille isän toimesta. Joskus saattajana ei ole ollut isä, vaan veli tai ukki tai miespuolinen lähisukulainen. Ymmärrän sen, miten tärkeää tämä voi isälle tai läheiselle olla: miten ihanaa ja etuoikeutettua olla osana vihkimisen ensiaskeleita, kun saa saattaa morsiamen kohti uutta elämänvaihetta, avioliittoa! Mutta minulle ajatus saattajasta on tuntunut esineellistävältä, jopa vähän alentavalta: kuin en pystyisi tai kykenisi kävelemään rakkaani luokse omin jaloin, vaan tarvitsisin jonkun taluttamaan ja varmistamaan, että en varmasti karkaa!

Fakta on se, että kukaan henkilö elämässäni ei ole vaikuttanut minun ja Hannun suhteeseen yhtä paljon kuin me itse. Isäni, sukulaiseni, ystäväni, kukaan ei järjestänyt Hannua minulle, tai minua hänelle, parisuhteemme on täysin ja kerta kaikkiaan meidän yksityinen asiamme. Se, että tuohon meidän väliseen yhtälöön toisi vielä jonkun ulkopuolisen (oli hän verisukua tai ei) tuntuu kerrassaan mahdottomalta. Kun vielä tutustuimme saattamisperinteeseen tarkemmin, ja löytyi muutamia artikkeleita, joissa kerrottiin perinteen todella symboloineen sitä, kuinka omaisuus vaihtoi omistajaa suvulta toiselle, kylmenin ajatukselle lopullisesti. Mutta mitä vaihtoehtoja saattamiselle olisi?

Hannu löysi artikkelin, jossa kerrottiin tyypillisen pohjoismaisen perinteen olevan se, että morsiuspari kävelee alttarille yhdessä. En ole tällaista versiota vihkimisestä koskaan itse nähnyt, mutta netti ainakin kovasti uskottelee tämän olevan melko yleinen tapa myös Suomessa. Luettuani muutamia hääblogeja löytyi myös versio, jossa morsian kävelee kirkon ovilta ja sulhanen alttarilta, jolloin hääpari kohtaa kujan keskellä ja kävelee siitä yhdessä alttarille.

© Tom Pumford on Unsplash

Katseiden suunnat ovat näissä kahdessa versiossa hyvin erilaiset. Jos kävellään yhdessä koko matka, todennäköisesti katse kiertää pääasiassa juhlavieraita, käväisee kumppanissa, ja palaa taas vieraisiin ja alttarille. Kun morsiuspari tulee eri suunnista, katseet suuntautuvat pääasiassa kumppaniin, kunnes keskivaiheilta todennäköisesti huomioidaan enemmän vieraita. Ehkä tästä näkökulmasta ajateltuna yhdessä käveleminen on vähän rennompaa, kun taas erikseen kävelemisessä taas on enemmän intensiteettiä ja jännitystä. Riittävä määrä jännitystä voi olla kutkuttavaa, mutta liiallinen voi muuttaa tilanteen hermostuneeksi ja kankeaksi… Toisaalta onko yhdessä kävely jännitykseen verrattuna tylsää? No, tällä hetkellä kumpikin tapa kuulostaa hyvältä, ja ainakin suunta on oikea, sillä alttarille kävelyyn liittyvä epämiellyttävä, patriarkaalinen tuulahdus on kaikonnut kokonaan, kun keksimme nämä uudet vaihtoehdot tilalle. Nyt tarvitsee vain päättää, kumpi versio istuisi meille paremmin. Ja mites kaikki muut kujaa pitkin kulkevat? Kaasot, bestman, mahdolliset kukkaislapset? Mihin väliin heidätkin vielä saa ängettyä? Niin paljon pohdittavaa!

Vierailu Turun Linnassa

Teimme kesäisen iltareissun Turun Linnaan kurkkaamaan linnan tiloja (eritoten tulevaa vihkokirkkoamme) pitkästä aikaa. Myös turkulaisen sisustusarkkitehdin Carin Bryggmanin 100-vuotisnäyttely oli avautunut, pitihän se päästä katsastamaan! Emme olleet käyneet Turun Linnan kirkossa sitten sen jälkeen, kun olimme sen varanneet, joten koko vierailu meni aika lailla hääsuunnittelukakkulat päässä.

Heti sisäänkäynnillä piti fiilistellä linnan jylhää ja arvokasta muotoa. Halusimme vihkipaikan, joka olisi historiallinen ja merihenkinen, ja ainakin historiallisuudesta voi sanoa, että sitä linna tihkuu seiniä ja kattoparruja myöten. Kaikesta ihaninta on, että linna on meille ennestään tuttu, jo melkein kotoisa paikka, täynnä yhteisiä muistojamme. Linna on kuitenkin tilana sokkeloinen, kuten ajan patinaan usein kuuluu. Ensi kertaa paikalla vierailevien voi olla haastavaa löytää heti kirkolle, etenkin kun se ei ole suoraan sisäänkäynnillä tai edes ison esilinnan sisäpihan yhteydessä. Jonkinlaisia opastajia tai opasteita siis tulemme tarvitsemaan, että kaikki löytävät perille.

Sisäpiha on todella näyttävä, kun pientä holvia pitkin kävelee esilinnan puolelle. Olen nähnyt kuvia hääparista, joka vilkutti päälinnan isolta ikkunalta sisäpihalle kerääntyneelle juhlaväelle, ihana ajatus!

Päälinnaan käveltäessä tuli vastaan korkeita portaita, jotka kiinnittivät huomiota esteettömyyden näkökulmasta. Uskon meidän juhlavieraiden kuitenkin selviytyvän näistä portaista, vaikka ne korkeita ovatkin. Tulin myös ensimmäistä kertaa miettineeksi omaa juhlamekkoa vihkipaikan näkökulmasta. Haluanko kiivetä portaita piikkikoroissa ja kermakakussa? Olen sen verran tuhoaltis touhuaja, että taittaisin varmaan nilkkani siinä leikissä…

Kirkolle pääsee keskikäytävää eteenpäin kävelemällä päälinnan sisäpihalle. Kävimme kuitenkin ensin ostamassa liput museoon, ja lähdimme kiertämään linnan muita tiloja kierrossuunnan mukaisesti.

Nyt kun kotiseutumatkailu on kuuminta hottia, niin täytyypä ihan kehaista tätäkin lähiseutumme nähtävyyttä ♡ Vaikka olen Turun Linnassa useamman kerran käynyt, on se aina yhtä tunnelmallinen ja kiehtova, jopa intiimi vierailukohde sen suuresta kokoluokasta huolimatta. Linnaa kierrellessä Hannulla on tapana keskittyä lukemaan tekstit, joiden pääpointit hän kiteyttää minulle. Minä ihailen arkkitehtuuria, valoa ja yksityiskohtia 😀 Jokaiselle löytyy jotakin!

Nuorten Herrain Huone ja Rouvaintupa herättivät pienessä häähiprakassa naurahduksen jos toisenkin, ja vitsailimme että pitääpä ottaakin nuo termit käyttöön. Ehkäpä häitä edeltävänä yönä? Vai onko Rouvaintupa vasta vihkimisen jälkeen, mikäs olisi sitten sopivaa ennen häitä? Neidointupa?

Carin Bryggmanin näyttely oli kiinnostava ja kompakti kokonaisuus! Esillä oli kalusteita, pienoismalleja, luonnoksia ja linnaan mittatilauksena tehtyjä tuotteita, kuten jättimäisiä, Iittalassa puhallettuja lasivalaisinkupuja. Hurjaa ajatella, että siitä on vasta yli 70 vuotta, kun ensimmäinen suomalainen nainen on perustanut oman sisustusarkkitehtitoimiston.

Bryggmanin näyttelyn jälkeen jatkoimme kohti niin kovasti odotettua kirkkoa! Vihkipäivänä käytetään usein päälinnan sisäpihan omaa sisäänkäyntiä (ovi näkyy alapuolella vasemmalla), jonne pääsee kätevästi linnan länsipuoleltakin Länsitornin läpi pienen sisäänkäynnin kautta. Länsitornin kautta pääsee esteettömästi hissiin, joka vie kirkolle.

Kun vieras osaa oikeasta ovesta sisään, kyltit ohjaavat hänet portaita ylös kolmanteen kerrokseen kirkon oville. Ainoa haaste on siis opastaa vieraat ovelle! Lisäksi portaat ovat jälleen melko jyrkät ja tiilitasanteet epätasaiset, näistä voisi olla maininta kutsussa ja nettisivuilla (jos päätämme tehdä sellaiset).

Helpon ja sujuvan kulkureitin pohdinta vihkipaikkaan voi tuntua turhan tarkalta hinkkaamiselta, mutta itselleni se on oleellinen osa juhlaa. Vihkiminen on kuitenkin juhlan aloitus, ja on tärkeää, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi. Kun puhutaan vihkimisestä kirkosta, mielikuva on tyypillisesti kaukaa kukkulan päältä erottuva rakennus, jonka näkee kilometrien päähän, jonka ohi ei voi ajaa, jonka sisäänkäynnistä ei voi erehtyä. Tätä siis suurin osa todennäköisesti odottaa, ja sokkeloiseen linnaan kävely herättää varmasti epävarmuutta ja hämmennystä. Haluan, että vieras voi nauttia linnan upeasta miljööstä ja sen historiallisesta hengestä sen sijaan, että yrittää kuumeisesti löytää tietään oikealle ovelle. Ja haluan tietenkin, että kaikki vieraat pääsevät turvallisesti perille, että voin rauhassa keskittyä nauttimaan itse juhlasta 😀

No, palataanpa hetkeksi sinne kirkkoon! Sali oli yhtä kaunis kuin muistin. Täynnä merellisyyttä, valoa ja yksityiskohtia. Lämmin puulattia, rapatut valkoiset seinät, sinisen sävyyn maalatut penkit, marmoroidut ovet ja massiivipuukoristeiset rakenteet, ai että! Valo tulvii kauniisti korkeista ikkunoista, ja kattokruunuissa on vähän kultaakin tuomassa sitä lämmintä metallia. Sali ei paljoa koristelua kaipaa, mutta eiköhän sitä silti jotain tule tehtyä, kun vauhtiin päästään ♡

Tilassa äkkäsimme kuitenkin jotain, mikä oli jäänyt molemmilta aikaisemmin huomaamatta: kuninkaiden näyttävät paikat peittävät näkyvyyttä alttarille. Istuskelimme eri kohdissa penkkirivejä, ja asiaa pohdittuamme päätimme, että kaksi ensimmäistä riviä jätetään kokonaan tyhjäksi. Siitä eteenpäin rivejä levennetään käytävältä päin vieras kerrallaan: ensin kaksi, sitten kolme, neljä, ja lopulta viisi tai kuusi vierasta per rivi. Kirkko tulee silloin noin puolilleen täyteen 80 vieraan joukkiosta, ja alttari on hyvän näköyhteyden päässä viimeiseltäkin riviltä. Toki on kurjaa jättää ensimmäiset rivit tyhjiksi, mutta vielä kurjempaa olisi, jos vieraat eivät näkisi, mitä edessä tapahtuu! Itse palan aina halusta nähdä parin ilmeet puheisiin, se hetki, kun sanotaan tahdon, suudelma ja onnenkyyneleet!

Tämän pienen pähkinän pureskeltuamme pystyimme tyytyväisinä jatkamaan yksityiskohtien tarkastelua. Pohdimme myös muusikoiden sijoittamista, mutta sitä pitänee puntaroida lisää vielä myöhemmin, kun kokoonpanotkin ovat selvillä. Haluaisin, että muusikot sijoitettaisiin niin, että vieraat näkisivät heidät, sillä mielestäni esiintyjän näkeminen on lähes yhtä olennaista kuin musiikin kuunteleminen. Voi kuitenkin olla, että tilan asettamat rajoitteet pakottavat minut höllentämään ehdottomuuttani tässä asiassa. Siispä parempi antaa sen päätöksen muhia vielä.

Kirkon yhteydessä oli sakaristo, jossa ilmeisesti morsiuspari saa tyypillisesti valmistautua vihkitilaisuuteen. Turun linna on täynnä kerrassaan ihania ikkunasyvennyksiä penkkeineen, osaisin kuvitella monta oivallista kuvauspaikkaa linnan käytävillä ja holveissa! Hannu jo ehdottikin, että pitäisikö vihkimistä edeltävät kuvat ottaa linnan sisällä. Olimme miettineet aluksi kuvausta Linnanpuistossa, mutta olisikohan meillä riittävästi aikaa jopa molemmille kuvauspaikoille?

Lopuksi vierailimme vielä juhlasaleissa, joita aikoinaan myös harkitsimme paikkavaihtoehdoiksi hääjuhliin. Linnan kirkosta olisi ollut helppo jatkaa juhlimaan Kuninkaan tai Kuningattaren saliin! Nämä aikeet kuitenkin vesittyivät, kun luin, että vuokra-aika alkaisi museon sulkeuduttua eli kello kuudesta eteenpäin, ja halusin ehdottomasti tilan, jota voi mennä koristelemaan ja laittamaan valmiiksi jo edellisenä iltana.

Kaariovelta johtaa tie syvennykseen, jossa oli pysäköintikielto busseja ja takseja lukuun ottamatta, mutta luulenpa, että hääauton saa myös väliaikaisesti pysäköidä syvennykseen. Tätä emme tajunneet varmistaa henkilökunnalta, joka kyllä auliisti vastasi kaikkiin kysymyksiimme ja uteluihimme.

Virallinen linnavisiitti lienee vielä paikallaan ennen hääpäivää, mutta oli ihanaa päästä jo vähän kurkkimaan tulevaa vihkipaikkaamme, ja miettiä mitä meidän kannattaa ottaa huomioon vihkimistä ja hääpäivää suunnitellessa!

Tahdon – mutta missä?

Kuva © Oh the Wedding Day

Vihkimisen muotoon meillä ei ole ollut selvää toivetta, joten keskustelua vaihtoehtojen suhteen ollaan käyty kosinnasta asti. Selvää on toki, että jonkinlainen seremonia halutaan, mutta alussa kaikki mahdollisuudet olivat auki. Hannu on nähnyt paljon erilaisia vihkimistilaisuuksia, ja hänellä olikin kattavampi kuva siitä, millaisia vaihtoehtoja on. Hän pitää kirkkohäiden juhlallisuudesta, josta on usein kiittäminen kirkkotilojen jylhää arkkitehtuuria ja pitkälle kantautuvaa historiaa. Toki kirkkovihkiminen olisi myös sukujen vanhempien (ja miksei joidenkin nuorempienkin!) mieleen, vaikka kumpikin olemme ns. tylsiä tapakristittyjä, eikä uskonnon läsnäolo vihkimisessä ole ainakaan itselleni välttämätöntä.

Kuva © Etsy

Toisaalta ajatus rennosta, intiimistä vihkimisestä vaikkapa puutarhan vehreässä loistossa tai metsän syleilyssä houkutteli, vaikka tiedän, että Suomen sää on arvaamaton kumppani hääsuunnitelmissa. Ehkä itseäni jännittää se, että millaisen tunnelman kirkkovihkiminen asettaa juhlaan. Itselleni häät ovat pursuavan onnellinen tapahtuma, mutta joskus ollessani vieraana häissä, kirkkovihkimisen tunnelma on ollut paatoksellinen, jopa iloton. En missään nimessä haluaisi, että vihkiminen olisi vain täynnä jännitystä ja epävarmuutta, äitejä hyssyttelemässä nolostuneina huutavia lapsiaan, tukahdutettuja yskänpuuskia kaikuvilla seinillä, itkeviä sukulaisia, pitkäveteisiä saarnoja monotonisen äänen lausumana… Toivoisin, että juhlassa olivat läsnä riemu, nauru ja rentous, ja saa sitä liikutustakin olla, mutta en tiedä sopiiko sellainen tunnelma kirkkoympäristöön. Uskaltavatko suomalaiset edes taputtaa kirkkosalissa?

Nämä ajatukset sysättiin hetkeksi sivuun, kun hääpaikka saatiin varattua, ja aloimme tosissaan kartoittaa vaihtoehtoja vihkipaikalle. Emme uskaltaneet laskea sään varaan, joten päädyimme lopulta hakemaan kirkkoja. Vaihtoehtojen kärkikaksikkoon päätyivät Mikaelinkirkko, lähinnä meitä oleva uusgoottilainen, näyttävä kirkko mäen päällä, sekä hieman pienempi ja intiimimpi Turun Linnan kirkko. Sillä hetkellä, kun aloimme pohtia Turun Linnan kirkkoa, päätös vahvistui kuin itsestään, ja varasimmekin sen vihkipaikaksi noin kuukausi sitten. Turun Linna ja sen viehättävä Linnapuisto ovat meille molemmille rakkaita ja ajan myötä tutuiksi tulleita, joten valinta tuntui molemmille luontevalta.

Ihastuneet Turun Linnassa vuonna 2015.

Turun Linnan kirkon värimaailma istuu kivasti omaan silmään. Tila on sopivan kokoinen intiimin ja yhteisöllisen tunnelman luomiseen, rouheat seinät näyttävät eläviltä kuvissa, ja penkkien sininen sävy muistuttaa merellisyydestä. Koristelulle jää tämän vihkipaikan kohdalla vähemmän aikaa, sillä kirkko on varattu tunniksi vihkimistä varten, mutta kirkko ei liikaa koristelua edes kaipaa, onhan se kaunis jo sellaisenaan. Ajatella, että 15 kuukauden päästä meistä tulee aviopari tämän alttarin edessä!

Kuva © Turku.fi

Jos joku miettii Turun Linnan kirkon varaamista, niin prosessi oli ainakin meille hyvin helppo. Hannu lähetti sähköpostia myyntipalveluun, jonka yhteystiedot löytyvät täältä. Vastaus tuli hyvin nopeasti, ja saimme täytettäväksi tila-anomuksen, jolla museokohde varataan omaan käyttöön toivotulle ajankohdalle. Ihanaa oli, että saimme vapaasti valita haluamamme vihkiajan. Nyt vihkiminen alkaa meillä kahdelta, jotta varsinaiset juhlat kestäisivät mahdollisimman pitkään!

Kuva © Turku.fi

Taas askel lähempänä häitä, kun vihkipaikkakin on varattu. En ole hirveästi puhunut koronasta täällä, mutta sen verran tilanne on vaikuttanut meidän suunnitelmiin, että monen paikan ja palvelun varauskirja ensi vuodelle onkin täyttynyt odotettua nopeammin, kun tämän kesän hääparit siirtävät juhlia ensi vuodelle. Onneksi olemme kuitenkin olleet aikaisin liikkeellä, ja nyt kun paikat on varattu, uskaltaa hengähtää hetkeksi. Mutta suunnittelu jatkuu vielä pitkään, joten pysykää kyydissä!