Pizza Tasting

Olemme miettineet yöpalan tekemistä itse, ja kaaso L suositteli heti yhtä hänen luotettavimmista pizzataikinaohjeistaan, jonka ansiosta pohjasta saisi pehmeän ja paksun. Päätimme hyödyntää hääsuunnitteluviikonloppua järjestämällä pienen Pizza Tasting -lounaan, jotta häätiimi voisi kommentoida ja antaa palautetta eri makuvaihtoehdoista.

Halusin kokeilla viittä eri pizzamakua:

Edellisenä iltana kaaso L ja W tulivat auttamaan pizzatalkoissa. Ja kyllähän siinä useampi tunti upposikin! Taikinat valmistuivat hirveän nopeasti, kun L tiesi ja tunsi reseptin, joten siitä oli selkeästi suurin apu. Eniten työtä oli lehtikaalipizzan pestossa sekä tofupizzan mausteisessa hoisin-kastikkeessa. Nämä olivat myös vegaanisia villejä kortteja, halusimme nähdä miten ne sopeutuvat suomalaiseen makumaailmaan.

Kaaso L loisti kokkailuhommissa, ja voin sanoa, että kivi vierähti sydämeltä: tämän ihmisen kanssa hääruokien valmistelu tulee varmasti onnistumaan ♡ Hän oli todella järjestelmällinen – suunnitteli vaiheet etukäteen ja pohdiskeli budjettia jo ensimmäisellä kauppareissulla. Opin monia jatkon kannalta hyödyllisiä pointteja! Kuinka tärkeää onkaan, että vieras näkee jo pizzoja katsoessa mitä siinä on sisällä? Pizzojen tulisi olla selkeästi erinäköisiä, niin että vieras erottaa helposti mitkä ainekset sopivat hänen ruokavalioonsa ja makumieltymyksiinsä eikä kukaan ota vahingossa pizzaa, jossa onkin yllätyksenä jokin odottamaton ainesosa. Tietenkin selkeät ruokien nimeämiset ja omille astioille asettamiset myös helpottavat tätä.

Yllättävin (ja toisaalta myös olennaisin) tekijä oikeastaan pizzoissa oli uuni! Nykyisen asuntomme uuni on todella hidas, joten paistoaikaa oli haastavaa arvioida. Tästä johtuen jotkut pohjat olivat pehmeitä ja toiset rapsakoita, lehtikaalipizzaan tuli melkein ciabattamainen koostumus. Tähän ratkaisuna olisi tietenkin se, että uuni olisi pizzatalkoissa tuttu, joten leipoisimme hääviikonlopun pizzat varmaankin kaaso L:n kotona, jolloin hän tietää ja tuntee uunin optimaalisen lämpötilan ja paistoajan. Samoin pizzojen lämmittäminen oli haasteellista. Toki hääpäivänä juhlapaikan henkilöstö todennäköisesti hoitaisi pizzojen lämmittämisen.

Pizzat saivat hyvän vastaanoton! Tällaiset kommentit raati meille jakoi:

  • Lehtikaali: Lisää öljyä ja valkosipulia. Voisiko olla myös muita täytteitä, esimerkiksi kesäkurpitsaa tai munakoisoa? Hyvä, paksu pohja, mutta hieman kuiva ja ciabattamainen.
  • Tofu: Jakaa mielipiteitä, joko ehdoton suosikki tai ei yhtään hyvä. Ohut pohja sopii. Kastiketta voisi kehittää enemmän BBQ-henkiseksi. Pieni polte hyvä, voisi olla jopa vähän lisää, jäähtymisen ja uudelleenlämmityksen jälkeen ei niin tuju.
  • Margarita: Hyvä, ei lisättävää
  • Lohi: Hyvä, paksu pohja sopii.
  • Muuta: Erillisenä valkosipulia, oreganoa, basilikaa ja rucolaa pizzan päälle laitettavaksi.

Erityisen iloinen olen siitä, että myös hieman erikoisemmat vegaanipizzat tekivät kauppansa. Kokeilu oli kaiken kaikkiaan todella hyvä, saimme monia hyviä kommentteja sekä jatkokehitysideoita, ja myös pizzapalan koko alkoi hahmottua mieleen. Yöpalan tekeminen omatoimisesti on pohdituttanut niin häätiimiä kun juhlapaikan henkilöstöä, mutta olemme edelleen Hannun kanssa sitä mieltä, että yöpalassa jos missä olemme valmiita säästämään! Keskustelut ja suunnitelmat siis jatkuvat ainakin toistaiseksi. Mielestäni ruokien tekeminen ja valmistelu on myös hauskaa yhdessä tekemistä, josta en haluaisi kokonaan luopua. Nopeasti laskettuna pizzapeltejä tulisi meidän vierasmäärälle 12 kpl, mikä ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta yhden pizzaviikonlopun hommalta. Pizzat voisi valmistaa pari viikkoa ennen hääpäivää, pakastaa ja lämmittää juhlapaikan uunissa iltapalaksi. Tästä pitää vielä käydä sähköpostikeskustelua tilan omistajan kanssa puolin ja toisin.

Nyt seuraavaksi pitäisi laskeskella yöpalan budjettia ja miettiä mitä muutoksia teemme kokeiltuihin resepteihin! Olen myös edelleen haaveillut nachobaarista, missä olisi lämmintä juustokastiketta, salsaa ja guacamolea nachojen kaveriksi. Äitini kautta saisin tukusta isompia kastikepöniköitä, mikä tietysti helpottaisi esillelaittoa. Ja ainoa lämmitettävä ainesosa olisi juustokastike. Nachojen syöminen on tietenkin huomattavasti sotkuisempaa kuin pizzojen, mutta en ole silti vielä valmis torppaamaan tätä ideaa täysin!

Tähän loppuun vielä omia vinkkejä pizzan tekoon:

  • Sekoita tomaattikastikkeeseen suolaa, pippuria, oreganoa ja valkosipulia tai valkosipulijauhetta, että saat kastikkeesta maukkaamman.
  • Laita juusto tomaattikastikkeen päälle, ja juuston päälle täytteet. Täytteitä olisi hyvä olla enintään kolme per pizza.
  • Paista korkeassa lämmössä (250-300 astetta) uunin alatasolla, että pohjasta tulee rapsakka ja pizzasta sisältä pehmeä.

Tässä myös käyttämämme pizzataikinaohje, jonka kaaso L on aikoinaan bongannut netin syövereistä:

3 dl vettä
2/3 palahiivaa tai yksi 11 g pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
noin 6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

Uuni 250 asteeseen, paistoaika noin 12-15 minuuttia uunista riippuen.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.
Lisää suola ja ensin 1,5 dl jauhoja, ja sen jälkeen loput jauhot.
Lisää öljy ja vaivaa tasaiseksi.
Kohota taikinaa tunti.

Inspiroivia ruokahetkiä!

Vegaaninen Oreo-juustokakku

Aikaisempia merkintöjä lukeneet tietävät jo, että olen hypännyt kakkuleipomisen syvään suohon näiden juhlien kanssa. Vegaanisten juustokakkureseptien metsästys on jatkunut taustalla, kun olen odotellut otollisia tilaisuuksia viedä leipomuksia koemaisteltavaksi. Vegaanisen juustokakun testailuun avautui otollinen hetki, kun teimme viikonloppuretken Tampereelle ystävien luokse, ja näimme useampaa ystävää, jotka ovat häävieraslistalla ja noudattavat vegaanista ruokavaliota. Vaikka juustokakut ovat vegaanisia, haluan varautua siihen, että kakkua maistelevat useammat vieraat ruokavaliosta riippumatta, joten maun olisi hyvä upota kaikenlaisiin mieltymyksiin. Tampereen täydellinen makutuomaristoni koostui nyt monipuolisesti erilaisista herkuttelijoista!

Reseptin nappasin Annin Uunista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin Kaslink-merkin kauravispiä, enkä voi kylliksi ihmetellä sitä, kuinka nopeasti kauravispi valmistui! Meniköhän puoltakaan minuuttia? Vispi alkoi vaahtoutua jo siinä vaiheessa, kun kaadoin sitä kulhoon vatkattavaksi. Resepti oli muutenkin superhelppo ja vaivaton tehdä! Nyt ensimmäisellä kerralla, työpäivän jälkeen hieman silmät ristissä tätä tehdessäni kakku oli valmis reilun puolen tunnin jälkeen. Uskon, että tehokkaasti tekemällä kakun tekemiseen menisi sen parikymmentä minuuttia. Helppoudesta resepti sai täydet pisteet.

Päälle ripottelin hieman laiskasti vain pienempiä Oreo-keksejä, toki häiden juustokakut voitaisiin koristella paljon hienommin ja huolellisemmin. Seuraavana päivänä raati päästettiin kakun kimppuun, ja palaute oli ainoastaan positiivista! Täyte oli riittävän jytäkkää, ja kakku pysyi hyvin koossa, makeus ja kuohkeus olivat juuri sopivat. Kauran maku sujahti kätevästi osaksi muuta makumaailmaa, eikä vegaanius mitenkään “pompannut silmille”, vaan tämä solahtaisi kätevästi millaiseen ruokapöytään tahansa. Ihanasti Oreo-juustokakku herätteli Korean muistoja, kun söin Busanissa samantyylistä kakkua. Tosin se oli korealaiseen tyyliin aivan liian makea!

Kakku sai siis kaiken kaikkiaan papukaijamerkin ja jatkopaikan! Olen jopa yllättynyt, että heti ensimmäinen juustokakkuohje löi läpi näin helposti. Seuraavaksi tarvitsisi löytää simppeli resepti toiselle vegaaniselle juustokakkumaulle, joka saisi olla raikkaampi. Olen miettinyt limeä, sitruunaa tai marjaisia vaihtoehtoja. Tutkimukset jatkuvat… Jos sinulla on joku luottoresepti, niin vinkkaa ihmeessä!

Bar Arthur & juomat

© Luigi Pozzoli from Unsplash

Ruokapostausaiheet alkavat tyrehtyä, joten on aika siirtyä juomiin! 😀

Hääpaikassa on erillinen huone nimeltä Bar Arthur, johon näillä näkymin meille tulee buffet-tyylinen juomatarjoilu. Bar Arthur istuu nimeltään todella hyvin meille, sillä asumme Turun Port Arthurissa. Olenkin jo aikaisemmin ihastellut baarihuoneen massiivisia, tummia kalusteita, joista tulee vähän savuinen 20-luvun salakapakka mieleen. Olen myös intoillut koristeellisesta baaritiskistä, ja miettinyt, että miten sen saisi otettua hyötykäyttöön paremmin.

Mutta aloitetaan perusasioista. Tulemme tarjoamaan häissä alkoholia, pääosin viiniä ja mietoja alkoholijuomia. Meille alkoholi lisää juhlavuuden tuntua, ja luonnollisesti odotamme, että vieraamme osaavat käyttäytyä asiallisesti, mikäli päättävät alkoholia nauttia. Juomiin sisältyvät alkumaljat (kuohuva sekä lehtikuohuva), puna- ja valkoviini, sekä iltaa kohden miedot juomat (siideri, olut ja lonkero). Alkoholittomia vaihtoehtoja ovat mahdollisesti Vichy sekä limpparit. Nämä nyt ainakin alustavina ajatuksina tällä hetkellä.

Yksi iso kysymys on tuntunut olevan se, että hankimmeko vähemmän kauniita viinitonkkia vai pöytiin tarjoiltavia pulloja? Pitkään olin pullojen kannalla, sillä olisivathan pöytiin tarjoillut pullot paljon hienostuneempi ja juhlallisempi osa pöytäkattausta. Hääblogeja selaillessani törmäsin kuitenkin muutamiin kertomuksiin siitä, kuinka avattuja pulloja on valutettu tolkuton määrä alas viemäristä häiden seuraavana päivänä. Ei kiva. Hanapakkaukset ovat myös litrahinnaltaan halvempia, vaikkakin auttamattoman tökerön näköisiä 😀 Onneksi tylsää ulkonäköä voi kuorruttaa astetta tyylikkäämmillä viinilaatikkotelineillä (eng. wine nook tai box wine dispenser), joista yleisin Suomessa näkemäni taitaa olla tuo kuvissa vasemmalla edustava 4Living-kokoelman valkoinen puulaatikkoteline valmiilla, vaihdettavilla tekstikylteillä.

Tölkkijuomia olen usein nähnyt tarjottavan sinkki- tai peltivadeissa, joita saa näppärästi eri juhlatarvikevuokraamoista. Tölkit vateihin ja jäitä päälle, niin näillä saa varmasti näyttävän esillepanon. Kuluneet sinkkipinnat ovat omaan mieleen vähän liian rustiikkisia, mutta kiiltävät sinkki-coolerit voisivat hyvin toimia meidänkin kohdalla.

Erilaiset makuvedet tuntuvat olevan muodissa, kun niistä löytää paljon materiaalia Pinterestin ja hääjulkaisujen kautta. Kesäiseen tunnelmaan makuvedet sopisivatkin hyvin alkoholittomaksi vaihtoehdoksi. Mutta menevätkö tällaiset kaupaksi suomalaisille juhlavieraille viinien, siiderien ja limpparien ohella? Tai voisiko limpparien rinnalla olla esimerkiksi yksi makuvesivaihtoehto vaikkapa mansikoilla tai mustikoilla?

© Krista Fox Photography, planning © Ruby Refined Events, featured on Elegant Wedding

Syvimmissä haaveissani häiden juomissa edustaisi aasialaisuus, jonka vaikutus näkyy myös häämenussa. Rakastan aasialaista kuplateetä Bobaa, joten olisi ihanaa saada se osaksi hään erikoisjuomia. Olen kuitenkin tehnyt bobaa muutamiin pienempiin juhliimme, ja huomannut, että se ei sellaisenaan ole suomalaisten makutottumusten hitti, vaan enemminkin vain jännittävä, uusi juttu, jota maistella. Kovin moni ei ole hurahtanut bobaan ensimmäisellä kerralla, vaan ymmärtänyt sen maut vasta pidemmällä aikavälillä. Riskinä siis on, että jos häissä olisi tarjolla tätä ihastuttavaa erikoisjuomaa, saisimme heittää ison osan viemäristä alas, mikä ei ole tietenkään tavoitteena 😀 Ehkäpä joudun siis hautaamaan boba-haaveet tältä erää.

Mutta eiväthän aasialaiset juomat siihen lopu! Mietimme mahdollisuutta hankkia baarimikko, jonka avulla valjastaisimme näyttävän baarikalusteen käyttöön. Baarimikkoa ei kuitenkaan kannata ottaa koko ajaksi, sillä huone on hieman sivussa, ja vieraat tuskin viettävät suurinta osaa ajasta Bar Arthurissa. Jos baarimikko tarjoilisi drinkkejä huoneessa vaikkapa pari tuntia illasta, saisimme iltaohjelmaan erikoisen lisän, mikä taas osaltaan nostaisi kivasti juhlatunnelmaa ja antaisi jotain odotettavaa. Emme kuitenkaan kumpikaan ole hirveitä drinkkihifistelijöitä, joten ammattitaitoisen baarimikon palkkaaminen hieman hirvittää. Baarikaluste on todella näyttävä, mutta ei ollenkaan varusteltu, vesipiste ja jääkaapit puuttuvat, joten drinkkien sekoittelu ja lasien puhtaanapito olisi haastavaa.

Tuskaillessani näitä kysymyksiä lähipiirille, baariajatus otti yllättäen kovastikin tuulta alle, ja tällä hetkellä meillä on häätiimissä jo ensimmäinen vapaaehtoinen baarimikon hommiin ♥ Tämä sai ajatukset rullaamaan vähän eri suuntiin. Mitä jos drinkit olisivatkin yksinkertaisempia ja kuitenkin meidän näköisiä? Olen haaveillut mahdollisuudesta tarjota sojua, korealaista makeaa riisiviinaa juhlissa, mutta ajatus sojupulloista pöydissä tai juomabuffetissa tuntuu hassulta, sillä tuskin kaikki vieraat haluavat juoda sojua. Lisäksi ongelmana on, että moni varmaan haluaisi ensin tietää tarkemmin drinkistä. Tästä saimmekin inspiraation sijoittaa soju baarimikon tarjoiltavaksi. Baarimikko voi esitellä drinkkiä ja kaataa shotin vieraan omaan shottilasiin tai kertakäyttömukiin. Samalla säästytään useammalta puolivajaalta pullolta, kun baarimikko tarjoilee pullon yksi kerrallaan, eikä käy sitä, että joku nappaa itselleen kokonaisen pullon vahingossa!

© Eiliv-Sonas Aceron from Unsplash

Toinen meille ennestään tuttu ja lähipiirissä suosiota saanut drinkki on japanilainen, makea umeshu-niminen luumulikööri, johon olemme sekoittaneet punertavaa Russschian Tonicia. Tämä on täydellinen iltadrinkki kesään, sekä tietenkin superhelppoa tehdä! Luulenpa siis, että tästä tulee baarimikon toinen bravuuri iltaohjelmaan. Alkosta saa tilattua sekä sojua että umeshua, umeshulle on sekä kartonkitölkki- että lasipullovaihtoehtoja. Tietenkin hinnat ovat korkeita, joten pitää tutkia mahdollisuutta tilata näitä erikoisjuomia ulkomailta. Etelä-Korean sojuvalikoima on huikea, makuja löytyy persikasta verigreippiin tavallisen sojun ohella.

Olemme kerran tehneet ajoreissun Viron läpi Riikaan, ja silloin muistan meidän nähneen ison alkoholimyymälän pihan täynnä suomalaisia autoja Latvian puolella Latvia-Viron rajalla. Monet olivat kurvanneet paikalle matkailuautoilla ja -vaunuilla, ja tuntui ihan hämmentävältä nähdä niin paljon suomalaisia samassa paikassa ulkomailla. Tietenkin meidänkin oli pakko pysähtyä katsomaan tätä nähtävyyttä, vaikka tuntui naurettavalta seisoa pitkissä kassajonoissa yhden viinipullon kanssa 😀

Nyt häiden lähestyessä olemme kaavailleet juomanhakureissua Latviaan ensi vuoden kesälle. Mutta samalla olisi ihanaa pysähtyä johonkin nauttimaan maisemista, matkalla on nimittäin todella ihastuttavia kansallispuistolaaksoja sekä vanhoja linnoja, joissa viettäisin mielelläni päivän jos toisenkin. Esimerkiksi Latvian Valmieran lähellä on monia upeita retkeilykohteita pienellekin budjetille. Voisiko juomanhakureissuun yhdistää pienen pysähdyksen ennen häävalmistelujen kiireisempiä viikkoja? En ole myöskään ollenkaan tutkinut sitä, löytyykö tällaisista latvialaisista liikkeistä etukäteen tietoa heidän tuotteistaan, jotta voisimme valita haluamamme viinit ennen paikan päälle pelmahtamista.

Tähän loppuun vielä markkinointikuva Valmierasta matkakuumeen polttelua huojentamaan (tai pahentamaan) 😀 Jos on kokemuksia juomien ostosta Latvian kautta, niin vinkit ovat tervetulleita!

© EnterGauja

Varausta varauksen perään

© Álvaro Serrano from Unsplash
To DoDone
☐ Häätiimin keräys☒ Häämekkosovituksen varaus
☐ Hääsviitin varaus☒ Häämeikkauksen ja -kampauksen varaus
☐ Save the Date☒ Catering-palvelun varaus

Ajattelin kirjoitella taas pitkästä aikaa vähän yleisemmin hääkuulumisia, kun häämekkosovituskin on vihdoin varattu heinäkuun lopulle! Ensimmäiseltä sovituskerralta toivon jäävän käteen parempi käsitys siitä, että minkä muotoinen ja mallinen mekko minulle sopisi. Yllätyksenä tuli se, että moni pukuliike on asettanut rajoitukset sille kuinka monta makutuomaria tuleva morsian saa ottaa mukaansa. Tietenkin vallitsevan tilanteen huomioon ottaen järkevä ja ymmärrettävä päätös, mutta pirustihan se harmitti, kun halusi tietysti kutsua kaikki kaverit mukaan! Opin myös uutena sen, että osa sovituspalveluista on maksullisia. Ilmeisesti summa saatetaan joissakin liikkeissä hyvittää, jos ostaa mekon heidän valikoimasta.

Aikamme asiaa Hannun kanssa pohdittuamme päädyimme kuitenkin Niinattaren tarjoamaan lounge-palveluun, johon voi maksusta tuoda useamman makutuomarin, vaikka kaikki innokkaat eivät silloinkaan pääse mukaan rajoitusten takia. Pitäisiköhän järjestää joku mekonsovitus-live? Mekkometsästys todennäköisesti kuitenkin jatkuu ensimmäisen liikevierailun jälkeen, joten eiköhän tilaisuuksia vielä siunaudu muillekin. Sydän ihan pakahtuu siitä, miten innokkaita kaikki ystävät ovat häistä ja häiden suunnittelusta! Miten on mahdollista, että ympärille on kerääntynyt näin ihania ihmisiä? ♡

© Celia Michon from Unsplash

Niinattareen sain vahvan suosituksen paljon eri hääpukuliikkeitä kiertäneeltä ystävältäni, ja kun liikkeestä löytyi vielä tämä mahdollisuus tuoda isompi seurue mukanaan, valinta oli loppupeleissä naurettavan helppo! Kaikista ihaninta oli, että aikataulutkin menivät makutuomareiden kanssa yksiin niin, että saimme päivän lyötyä nopeasti lukkoon. Vähän jo epäilyttää, että tuleeko jotain viime hetken työpaniikkeja tai perumisia, kun kaikki sujui niin sulavasti 😀 Toisaalta olin melkein kuukauden etuajassa kyselemässä sopivia päiviä… Ja taas organisointitaidot osoittautuivat hyödyllisiksi, hah!

Kiitos kaikille vinkeistä ja suosituksista, joita pyysin aikaisemmin häämeikkiä ja -kampausta käsittelevässä postauksessani! Tein nyt alustavan varauksen Greenlips Beautyn Olohuoneeseen, joka sijaitsee Turun Kupittaalla. Valitsin heidät puhtaasti sen takia, että heiltä löytyy ekokampaamo ja luonnonkosmetiikkaan perustuva meikkistudio. Olen viime aikoina siirtynyt kokeilemaan ekologisempia kauneudenhoitotuotteita, ja ihastunut siihen, miten keveiltä ja luonnonmukaisilta ne tuntuvat! Innostukseni myötä olen myös hieman huolestunut siitä, että miten hiukset ja kasvot reagoivat, jos niihin lykätään hääpäivänä paljon vieraita kemikaaleja. Greenlipsin verkkokauppa on minulle ennestään tuttu, mutta putiikissa en ole aikaisemmin vieraillut. Ajattelinkin tässä vuoden aikana käydä heidän hoitolassaan, jotta tutustun paikkaan ja työntekijöihin. Sähköpostissa minulle kerrottiin, että tilat ovat isot ja ihanteelliset hääseurueen skumppasteluun ja valmistautumiseen morsiamen kanssa.

© Alysa Bajenaru from Unsplash

Tein varauksen kuitenkin sen verran ajoissa, että se on vasta alustava ennen ensi vuoden alkua, joten voin pitää ovea vielä raollaan myös muille vaihtoehdoille. Sain vahvan suosituksen turkulaiseen kampaamoon ja kauneushoitolaan nimeltä Upea, jossa häämeikki & -kampaus ovat hintaluokiltaan hieman Greenlipsiä arvokkaammat. Aikaisemmin tutkin myös Studio Beauty Blancia, jonka bongasin sattumalta liikkeen ohi kävellessäni, se on hintaluokaltaan hieman Greenlipsiä halvempi ja tekee lisämaksusta kotikäyntejä. Muita kotikäyntejä tekeviä meikkaaja-kampaajia on ollut haastavaa löytää, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä myös ajatukselle studiovierailusta hääaamuna. Studiossa valaistus olisi varmasti ideaalimpi laittautumiseen, ja käytössä olisi enemmän peilejäkin.

Näiden ja catering-palvelun varauksen myötä katseet siirtyvät paikoillaan junnaavaan Save the Date -kutsuun, sekä uusiin tehtäviin eli häätiimin keräykseen sekä hääsviitin varaukseen. Save the Date -kutsusta olen tehnyt ensimmäisiä vedoksia, mutta monogrammin suunnittelu tökkii. Häätiimin keräys on aloitettu! Ajattelimme järjestää ydinporukalle jonkun yhteisen suunnittelu- ja tutustumistapaamisen loppukesästä tai alkusyksystä. Toivon mukaan elämme siinä vaiheessa jo melko normaalia elämää ilman pelkoa uusista tartunta-aalloista.

© Burst from Pexels

Innokkaimmat pitkämatkalaiset ovat jo kyselleet suosituksia majoituksen varaamiseen, ja moni on toivonut mahdollisuutta viettää kanssamme aikaa vielä sunnuntaina, kun tulevat kaukaa Turkuun viettämään hääviikonloppua. Tässä yhtenä vaihtoehtona pohdimme, että josko varaisimme huoneen hotellista, johon muutkin vieraat voisivat varata majoituksensa niin halutessaan? Tällöin voisi kätevästi nähdä vieraita vielä seuraavanakin päivänä. Toisaalta, syökö tällainen yksityisyyttä ja rauhaa ensimmäisenä aviopäivänä? Olisiko parempi järjestää majoitus ilman sen suurempia kommervenkkejä, ja sen sijaan sopia erillinen ja vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi toisaalla?

Meillä on catering!

© Caroline Hernandez from Unsplash

Täytyy sanoa, että alkuvuodesta tuntui todella epätodennäköiseltä, että koskaan päästään tähän pisteeseen, mutta kyllä vaan näin on! Olemme varanneet catering-palvelun häihin! Emme jää ilman ruokaa, hurraa!

Päädyimme valinnassamme suosimaan juhlapaikkamme Villa Bella Vistan yhteistyökumppania Herkkupistettä, jonka tastingissa kävimme helmikuussa. Kuitenkin eniten meitä lämmitti se, että Herkkupisteen vastauksessa häätoivemenustamme oli tehty oma, vielä parempi ehdotus! Edamamepapujen ja soijakaramellikastikkeen jälkeen olimme aivan myytyjä, eivätkä muut catering-palvelut (vaikka nekin kaikki varmasti hyviä ja ammattimaisia) enää tuntuneet niin houkuttelevilta.

Lyhyestä virsi kaunis, tällaisen ehdotuksen Herkkupiste meille lähetti:

Sorrin vihersalaattia, mansikoita, cantaloupemelonia ja paahdettua
saksanpähkinää
Caesarsalaattia ja jokiravun pyrstöjä
Kvinoaa, marinoitua punasipulia, pinaattia, edamamepapua ja chiliä
Marinoituja kalamataoliiveja
Paahdettuja punajuuria
Grillattua halloumijuustoa

Leppäsavustettua lohta
Siikatartaria ja saaristolaisleipää

Yrttifocacciaa
Hummusta
Tapenadea

12 h haudutettua kotimaista naudanrintaa ja soija-karamellia
Pankopaneroitua tofua, paahdettua kukkakaalia ja bataattia

Kuningatar-mascarponekakkua

Yöpalan sekä jälkiruokapöydän muut vaihtoehdot olemme toistaiseksi ajatelleet tekevämme häätiimin avustuksella. En malta odottaa, että pääsen maistamaan tätä täydellistä menua hääpäivänämme ♡ Aikaa tähän kaikkeen pohdintaan ja kyselyyn meni, mutta kyllä kannatti!

Haaveissa merellinen hääkakku: testi 01

Kerroin aikaisemmin haaveilevani merihenkisestä hääkakusta, mutta cateringin jo toimittaessa yhden herkullisen mascarpone-kermakakun osana häämenua, emme olleet valmiita sijoittamaan vielä erilliseen hääkakkutilaukseen. Ajatus näyttävästä merihääkakusta on kutkutellut mielessäni jo pidemmän aikaa, ja aivan vahingossa päädyin tutkailemaan eri reseptejä ja blogipostauksia korkean kakun leipomisesta, kuorruttamisesta ja koristelusta. Selailun ja syventymisen seurauksena aloin pikkuhiljaa löytää tapoja, joilla mahdollisesti saisi loihdittua meren aallot kakun koristeeksi! Kerroskakkujen leipominen ei ole minulle ennestään ollenkaan tuttua puuhaa, mutta sain rohkeutta ja inspiraatiota Kristan Kristallihäät-blogissa tekemistä hääkakkupostauksista, joissa hän on avannut vaiheitaan itseleivotusta hääkakusta. Olimme varanneet kesäloman kunniaksi Puumalasta mökin, jonne kutsuimme myös muuta lähiperhettä rentoutumaan. Viikkoa ennen mökille lähtöä tajusin, että hetkonen: siellähän olisi aimo annos kakun syöjiä tarjolla 😀 Näin siunaantui minulle tilaisuus kokeilla merihenkistä kakku-unelmaani!

Aloin kuumeisesti selata keräämiäni ohjeita selvittääkseni mitä kaikkea tarvitsen mukaan leivontahommiin. Ostoslistalle päätyi muutamia erikoisempia leivontavälineitä ja -tarvikkeita, joita kävimme skouttaamassa helsinkiläisestä Chez Marius -leivontatarvikeliikkeestä matkaa edeltävänä viikonloppuna. Chez Marius valikoitui puhtaasti sen takia, että se oli niitä harvoja liikkeitä, joiden aukioloajat sekä tuotevalikoiman pystyi varmistamaan etukäteen netistä, joten meidän ei tarvinnut poukkoilla ympäri Helsinkiä poikkeustilanteen takia.

Pyörivän kakkutarjottimen tilasin netistä, ja se saapuikin vauhdilla parahiksi pari päivää ennen lähtöä. Chez Mariuksesta löysin lastoja kuorrutteen levitystä varten, supervalkoista värijauhetta sekä sinistä ja violettia pastaväriä kuorrutteen sävyttämiseen. Tokmannilta ostin setin japaninlastoja, Akateemisesta taas pari leveäpäistä sivellintä viimeistelyyn. Kaikkiin näihin tarvikkeisiin meni suunnilleen viitisenkymppiä, ja uskon, että jos hintoja olisi katsonut vielä tarkemmin ja tilaillut enemmän tarvikkeita netistä, olisi päässyt paljon halvemmalla. Sijoitus tuntui huimalta näin heti kättelyssä, mutta näitä tarvikkeita uskon tulevani käyttämään tulevaisuudessa useammankin kerran, joten se ei loppujen lopuksi kirpaissut kukkarossa.

Alla kokoelma resepteistä, joita käytin kakussa. Moni näistä onkin tuttuja Kristallihäät-blogista, josta nappasin hyvät reseptit jatkokäyttöön:

Kakkupohja (x 2): Suklaapossu – Mielettömän mehevä suklaakakkupohja
Vadelmatäyte: Annin Uunissa – Helppo Marjamousse (korkean kakun täytteeksi)
Lime-valkosuklaatäyte: Kakkumonsteri – Kakkujen täytteitä
Valkoinen voikreemi (x 2): Annin Uunissa – Monipuolinen Voikreemi

Voikreemiin en lisännyt mitään ylimääräisiä makuja, vaan käytin pelkästään voita, tomusokeria, maitoa sekä supervalkoista värijauhetta. Voikreemiä sekoitin myös paljon tehosekoittimen kovimmalla teholla, sillä luin myöhemmin vinkin siitä, että se vaalentaa voikreemiä huomattavasti. Myöhemmin yhdessä kuvassa näkyy selvästi ensimmäisen ja toisen voikreemisatsin sävyero. Hyviä ja helppoja ohjeita kakun kuorruttamiseen sekä täyttämiseen löysin Style Sweet -blogista: How to Ice a Cake ja How to make a Watercolor Cake.

No! Sitten varsinaiseen leipomishommaan! Jos se ei vielä tullut selväksi, niin kerrataan vielä: en ole koskaan aikaisemmin leiponut kerroskakkuja, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. En voi varmaan tarpeeksi korostaa sitä, kuinka aloittelija olen tällä aihealueella 😀 Kun asian sanoo näin, niin tuntuu ihan hullulta edes ajatella, että leipoisin itse oman hääkakkuni. Mutta harjoituskakkujahan voi tehdä ilman taka-ajatuksia!

Mukanani oli kotimme pienin vuoka, joka sekin on halkaisijaltaan melko suuri, 24 senttiä. Ensimmäisen kakkupohjan leivottuani tajusin sen olevan sen verran ohut, etten uskaltaisi leikata sitä puoliksi. Siispä leivoin toisen samanlaisen kakkupohjan, ja päätin laittaa täytteet poikkeuksellisesti pohjien väliin. Pohjat sekä täytteet olivat nopeat ja helpot tehdä, eniten aikaa vei pohjien valmistuminen uunissa. Etenkin vadelmatäyte oli todella vetelää, joten laitoin ensimmäisen pohjan päälle jämäkämmän lime-valkosuklaatäytteen, ja sen päälle vadelmatäytteen niin, että pursotin ensin reunat voikreemillä. Valkosuklaatäyte olisi myös kaivannut voikreemiä reunoille, sen tajusin vasta myöhemmin, sillä voikreemi ei oikein tahtonut kiinnittyä siihen.

Voikreemin tekemisestä opin hirveästi jo ensimmäisessä testikakussa! Ylläolevasta kuvasta näkyy, miten tehokas vatkaus vaalentaa voikreemiä. Kuorrutteista alempi on ensimmäisen satsin kreemi, joka oli liian keltainen, ja sekoitettuani siihen violettia pastaväriä, sävy muuttui enemmän persikkaiseksi, muttei kuitenkaan valkoiseksi. Toisessa satsissa käytin enemmän tehoja voikreemin vaahdottamiseen ja lisäsin supervalkoista jauhetta, jolloin sävynkin lopputulos oli mielestäni huomattavasti parempi.

Voikreemin tasainen levitys onnistui levityslastoilla (alla vasemmalla), ja sileämmän pinnan vedin japaninlastoilla (oikealla). Kakku ei ollut viivasuora, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka tasaisen pinnan kuorrutteeseen sai tehtyä lastojen avulla!

Kaikki vaiheet etenivät oikeastaan melko hyvin kakun koristeluun asti. Ensikertalaisena oli vaikeaa arvioida määriä, joten pari kertaa hurautettiin kauppaan hakemaan lisää tomusokeria tai voita… Ensi kerralla etukäteisarviointi sujuu varmasti realistisemmin, kun on kokemusta rikkaampi.

Koristelua jännitin kaikista eniten, sillä maalauksen mennessä pieleen olisi koko kakku pilalla, vaikka valmistelut olisivatkin sujuneet yllättävän kivuttomasti! Ja vaikka kakun koristelu olisi koko homman luovin, ja sitä kautta se ihanin hetki, olisi se myös kaikista riskialtein, sillä oma kädenjälki vaikuttaisi kaikista eniten lopputulokseen. Tuttu tyhjän taulun kammo iski, kun tuijotti värien sekoituksen jälkeen valkoista, sileää kakkupintaa.

Aloitin lisäämällä tummansiniseksi sekä valkoiseksi värjättyjä voikreemiklönttejä kakun alareunaan. Sekoitin sävyt keskenään vetämällä täytteet japaninlastalla ympäri kakkua. Tämän jälkeen lisäsin vaaleita ja tummia kohtia levityslastalla, ja viimeistelin yksityiskohtia siveltimillä. Välillä kreemi alkoi pehmetä, jolloin laitoin sen ja kakun viideksi minuutiksi jääkaappiin jähmettymään, ennen kuin jatkoin koristelua. Näin kakkuun tuli myös kerroksellisuutta. Täytyy sanoa, että alkujännityksestä selvittyäni innostuin todella tästä maalaamisen uudesta ulottuvuudesta leipomisen parissa!

Sinisen sävy jäi todella puhtaaksi, vaikka taitoin sitä violetilla. Sisällä keltaisessa valossa kakun sävy oli tummempi ja murretumpi, mutta ulkona huomasi, kuinka intensiivinen sininen oli, vaaleimmat sävyt olivat turkooseja. Ehkä siis sävyjä pitäisi vielä taittaa ja murtaa lisää. Hannukin alkoi innostua hääkakkuideasta nähtyään testikakun lopullisen luomuksen!

No entäs se maku sitten?

Kakku kelpasi monipäiselle raadille oikein hyvin! Suklaakakkupohja ei ollut ollenkaan kuiva, ja pohjien paksuus itse asiassa teki kakusta todella tukevan, eikä se meinannut kipata leikkaamisen yhteydessä. Lime-valkosuklaa- ja vadelmatäytteet toimivat hyvin yhteen, ja suurin osa tykkäsi reunapaloista, joissa oli voikreemikuorrutetta. Aikaisemmin sanoin, etten oikein välitä kerroskakuista, mutta tässä kakussa kohtasivat hyvin pohjien suklainen maku sekä täytteiden juustokakkumaisuus. Jos tästä lähtisi kehittelemään hääkakkuversiota, niin tekisin kakkupohjista hieman ohuemmat ja lisäisin kolmannen kerroksen, jotta saataisiin kakusta korkeampi. Lopullisessa kakussa alempi kakku voisi olla halkaisijaltaan tätä versiota isompi, ja ylempi versio vastaavasti tätä pienempi. Haaveet merellisestä hääkakusta tuntuvat ensimmäisen kokeilun jälkeen paljon konkreettisemmilta, jopa mahdollisilta!

Olisiko tästä ainesta näyttäväksi hääkakuksi?

Häätoivemenu

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksiamme häämenusta sekä vaihtoehdoistamme Turun catering-palveluissa. Nyt voin vihdoin ilokseni ilmoittaa, että ajatusrattaiden uuttera raksuttaminen on alkanut tuottaa tulosta! Nimittäin tänään pääsen kertomaan häidemme toivemenusta!

© Ksenia Chernaya from Pexels

Olemme halunneet pyytää tarjousta useammalta catering-palvelulta, joten loimme itse meille mieluisan toivehäämenun, jonka avulla olemme päässeet käsiksi konkreettisiin hintoihin, ja catering on puolestaan voinut esittää eri vaihtoehtoja tai parannusehdotuksia. Mielestäni tämä on ollut meille hyvä tapa jatkaa meidän häihimme sopivan häämenun räätälöintiä, ja selvästi auttanut myös catering-palveluja saamaan paremman käsityksen siitä mitä haluamme häämenulta, sillä alusta asti oli selvää, että emme tule valitsemaan valmista juhlamenuehdotelmaa.

Koska juhlamme ovat kesäaikaan (elokuun puolessavälissä), meille on tärkeää, että häämenu olisi ruokaisa ja runsas vaihtoehdoiltaan, mutta kuitenkin kokonaisuus olisi kevyt ja ilmava. Luotan siihen, että jokainen syö itsensä ähkyyn (tai edes melkein ähkyyn) ihan ilman raskaitakin ruokalajeja. Häämenun teemoina olivat saaristohenkisyys, kesäisyys ja raikkaus aasialaisella twistillä. Lisäksi halusimme muistuttaa karjalaisista juuristani jollain yksittäisellä lisukkeella. Häämenussa toivoimme, että vegaanisuus olisi osa menua sen sijaan, että vegaanisen tai kasvisruokavalion vieraille tarjoiltaisiin omat erilliset annoksensa.

Toivemenu on ikään kuin ensimmäinen virallinen luonnoksemme häämenusta, joten voi olla että matkan aikana jokin vielä muuttuu! Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin jo siltä, että olemme todella pitkällä menun suunnittelussa, kun niin moni asia on alkanut loksahdella paikoilleen. Mikä ihana tunne, jokaisen mietintäillan arvoinen ♡

Alkupalat – Kesäinen saaristo

Haluamme, että alkupalat koostuvat useammasta eri salaatista merellisillä lisäyksillä. Salaatteja olisi kolmea lajiketta, ja niiden kylkeen lisättäisiin tapas-henkiset kulhot, joilla omaa salaattia voi täydentää.

Maistelimme sekä Åbo Cateringin tastingissa että Herkkupisteen tastingissa jokirapu-caesarsalaattia, ja päätimme lisätä sen myös omaan häämenuun. Jokirapu-caesarsalaatti ei ole pelkästään maukas, vaan myös juhlava, helposti lähestyttävä sekä saaristohenkinen, eli kaikin puolin nappivalinta meille!

Toiseksi alkupalasalaatiksi kaipasin jotain kesäistä ja raikasta. Mieleeni palasi Åbo Cateringissa testaamani vihersalaatti, jossa oli mansikkaa, cantaloupemelonia ja halloumia. Mansikat ja halloumi kyllä tekevät kesän! Meidän toivemenussa halusin lisätä sekaan vielä saksanpähkinän, joka kruunaa pehmeiden makujen kombon. Halloumin siirsimme omaksi erilliseksi kulhokseen, jotta sitä voi halutessaan lisätä mukaan salaattiin.

Kolmanneksi salaatiksi halusimme vegaanisen kvinoa-salaatin. Tämän osalta emme olleet ihan varmoja, mitkä maut sopisivat kvinoan kanssa parhaiten, mutta ehdotimme pomegranaattia, kikhernettä, punasipulia ja pinaattia. Kvinoa-salaatissa tärkeää minulle on, että salaatti on itsessäänkin ruokaisa ja juhlava, sillä joskus tuntuu, että kvinoa-salaatit on tehty laiskasti vain yhdistellen kvinoaa, rucolaa ja kikhernettä. Haluamme todellakin pitää huolta rakkaista vegaaniystävistämme, ja tarjota heillekin juhlavan kokemuksen ruoan parissa ♡

Omissa kulhoissaan tarjoiltaisiin halloumin lisäksi oliiveja sekä paahdettuja punajuuria.

Halusimme korostaa saaristotunnelmaa eniten alkupaloissa, joten salaattipöydän jatkeeksi valitsimme lämminsavulohen sekä skågen-leivät. Foccaccia-leivän päällisinä olisi tarjolla hummusta ja tapenadea, koska ovathan ne nyt herkullisia!

Pääruoka – Korean House

Pääruoka tuotti eniten harmaita hiuksia. Aikaisemmissa postauksissa olen pohdiskellut sitä, että tarvitseeko lämmintä ruokaa ollenkaan kesähäiden päivään? Eikö lämmintä ruokaa ala kaivata vasta illasta, kun aurinko painuu horisontin taakse? Teemojamme miettiessä kohtasimme kuitenkin uuden ongelman: parhaat mieleen tulevat aasialaiset ruokaideat sopivat vain pääruoan paikalle! Ratkaisimme siis tilanteen hyvin käytännöllisesti, ja päätimme, että antaisimme aasialaisen twistin näkyä pääruoan puolella. Ehkä se romuttaisi tylsän pääruoan mielikuvan, ja tarjoaisi vieraille taas jotain uutta herkuteltavaa, kun alkupalahuumasta on selvitty?

Pääruokana tulisi olemaan härkää / nautaa / lammasta korealaisittain tai aasialaisittain. Toivoimme catering-palvelulta tähän tarkempia ideoita ja ehdotuksia, sillä on vaikea arvioida etukäteen miten tuttua aasialaiset makumaailmat kullekin firmalle ovat. Tämän lisäksi tarjolla olisi vegaanista, rapeaa tofua, joka olisi esimerkiksi kuorrutettu pankolla. Perunoita ei tarjoiltaisi ollenkaan, ja kasvislisukkeen virkaa toimittaisi paahdettu kukkakaali, joka olisi myös vegaaninen.

Hoidamme itse pääruoan lisukkeeksi kimchiä, jolla varmasti taklataan Korea-vibat! Moni häävieraista ei varmasti ole koskaan aikaisemmin tullut maistaneeksi tätä korealaista erikoisuutta, joten samalla tarjotaan myös jotain uutta ja erilaista! Pääruoan aikaisemmin harmittava tylsyys on vaihtunut salamavauhtia, kun olemme saaneet mukaan korealaisen keittiön tunnelman. Toki takaraivossa murehdin vielä siitä, miten catering-palvelu onnistuu loihtimaan korealaisen makumaailman, mutta uskon sinnikkäästi olon helpottavan, kun pääsemme varsinaiseen firman valintaan ja tarkempaan menun puimiseen.

Jälkiruokapöytä – Sokeriasokeriasokeria?

Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kokonaisen hääkakkumonologin, ja tässä vaiheessa voin vain todeta hääkakkumietintämyssyn (mikä sanahirviö) pysyvän edelleen visusti päässä. Cateringin tekemään tarjoukseen sisältyy usein hääkakku, eikä sen hintaero muuhun menuun ole kovinkaan iso, joten kannattavaa olisi tietenkin ottaa kakku cateringin kautta puhumattakaan siitä, miten paljon vaivattomampaa olisi vain marssittaa valmis herkku pöytään. Toistaiseksi olemme päätyneet jättämään toivemenuun tuon kuningatar-mascarponekakun, sillä eihän se haittaa, vaikka hääkakku olisikin loppupeleissä meidän itse tekemä, kyllä cateringin kermakakkukin varmasti menee juhlaväelle kaupaksi!

Hääkakun lisäksi veikkaisin, että tarjolle tulee myös juustokakkuja tai muita makeita herkkuja, sokerin suhteen överit on aina parempi kuin vajarit! Ainakin saadaan rattoisaa viihdettä, kun kaikki lapsivieraat juoksevat taloa ympäri sisällä ja ulkona 😀

Kahvi- ja teepöydän lisukkeeksi olemme ajatelleet itse hankkia cocktail-piirakoita ja munavoita. Kaiken sen makean herkuttelun jälkeen en ollenkaan ihmettelisi, jos useampikin haluaisi vielä suolaisen piirakan kahvin tai teen kyytipojaksi! Samalla saamme myös häämenuun mukaan pienen viittauksen karjalaisuudesta, koska pitäähän siitä nyt vähintäänkin mainita!

Yöpala – Taco Bar?

Yöpalatarjouksen pyydämme erikseen, sillä emme ole vielä päättäneet, teemmekö yöpalan itse vai tilaammeko sen valmiina. Yöpalaksi kaavailemme tällä hetkellä tacobuffettia, jossa olisi kanatäyte ja vegaaninen vaihtoehto. Tämäkin hahmottunee tarkemmin, kun pääsemme jyvälle siitä, mahtuuko valmiiksi tehty buffet meidän budjettiin vai käärimmekö omat ja tulevan häätiimin hihat.

© My Perfect Wedding

Summa summarum, tässä siis suunnitelmat ja hajatelmat niin kuin ne nyt ovat. Tulipas taas hengästyttävän pitkä postaus, kun kirjoitin tätä niin innolla! Onko kellään muulla lähtenyt mopo käsistä häämenupohdinnoista? 😀

Turkulainen catering häihin

Hääpaikassamme Villa Bella Vistassa on laitoskeittiö, jonka olisi voinut ottaa pelkästään omaan käyttöön lisämaksusta eli saimme vapaasti valita haluammeko tilata ruoat catering-palvelun kautta vai valmistaa ne itse. Lähipiirissämme on kyllä keittiön moniosaajia, mutta haluaisimme heidän tulevan häihin, ei työleirille. Ehkä ruoka on myös se osuus, johon haluan osallistua jälkiruokien osalta tai pieniä erikoislisukkeita hoitaen, mutta koko ruokahuollon suunnitteleminen tai edes organisoiminen niin, että joku muu olisi vastuussa, kuulostaa melkoiselta savotalta kaiken muun järjestelyn päälle. Tiedän, etten osaisi päästää ohjista irti sen jälkeen, kun olisin niihin tarttunut, vaan pian juoksisin itse keittiön ja salin väliä asettelemassa tarjottavia oikeisiin kulmiin. Ei, ei, kerta kaikkiaan ei, kyllä morsian saa olla mukavuudenhaluinen omana hääpäivänään! Hannu ei sen enempää ole kokki tai omaa puolitutuissa salaista gourmet-kokkijoukkoa, jonka voisi valjastaa hääpäiväksi käyttöön kaverihintaan, joten kallistuminen catering-palvelun puoleen oli loppupeleissä melkoisen helppo, huojentava päätös.

Bella Vista on vanha arvorakennus, joten omistajilla on kaksi heille ennestään tuttua catering-yhteistyökumppania, Herkkupiste ja Ahoska Catering, ja meillekin he suosittelivat ensisijaisesti jommankumman valintaa. Tämä mielessä pitäen halusin kuitenkin tutkia ja kartoittaa Turun catering-palvelujen kirjoa, jotta saisin käsitystä hinnoista, laatueroista ja tyypillisistä häämenuesimerkeistä. Laatua on tietysti vaikeaa arvioida ilman tasting-tilaisuuksia tai mahdollisuutta tilata cateringin ruokia kahvilasta tai ravintolasta, mutta myös kuulopuheet ja ihmiset suositukset ovat osoittautuneet arvokkaiksi tiedonjyväsiksi näillä ennen kulkemattomilla vesillä.

Kun ryhdyin tähän kartoitustehtävään, huomasin, että catering-firmoista oli huomattavasti haastavampi löytää niin kattavia kokemuskertomuksia kuin monista muista häihin liittyvistä elementeistä. Alussa en oikein edes tiennyt, että mihin laittaisimme sähköpostia tai mistä kyselisimme tarjousta! Esittelen nyt ne viisi catering-palvelua, joiden kanssa olemme keskustelleet menusta ja tarjouksista – toivottavasti tästä on apua etenkin sinulle, joka etsit catering-palvelua Turusta!

Åbo Catering

Ensimmäisenä bongasin kansainväliseltä ja modernilta kuulostavan Åbo Cateringin, ja myös heidän järjestämänsä häätasting Manillassa oli elämäni ensimmäinen! Kokemus oli äärimmäisen positiivinen, ruoka oli laadukkaasti valmistettu, ja tasting-tilaisuuden perusteella sanoisin, että Åbo Cateringin tuottamassa ruoassa kaikki ruokailun osat alkupaloista jälkiruokiin saivat yhtäläisesti huomiota, mikä loihti vankan menukokonaisuuden. Tarkemman analyysin voit lukea häätasting-postauksesta. Heidi sekä Sami ovat osallistuneet sähköpostikeskusteluun todella aktiivisesti, kommunikointi heidän kanssaan on ollut kaiken kaikkiaan erittäin helppoa ja mutkatonta.

Herkkupiste

Raivokas googlettelu johdatti minut Herkkupisteen äärelle, jonka sivuilta kävi ilmi, että catering-palvelulla on huikea juhlatilojen repertuaari! Herkkupiste toimii yhteistyökumppanina Villa Bella Vistan lisäksi mm. Villa Marjaniemessä, Villa Promenadessa, Ruissalon Kansanpuiston juhlatilassa sekä Liedon Vanhalinnassa. Myös Herkkupisteen tastingissa ehdimme käväistä lauantain lounastreffeillä Hannun kanssa, ja sielläkin tarjottavat jättivät hyvän mielen sekä täyden vatsan (ja hieman hiprakkaisen pään). Herkkupisteellä parhaiten korostui herkullinen ja monipuolinen jälkiruokapöytä, yksityiskohtaisemman kokemuksen tasting-tilaisuudesta voit kipaista vilkaisemaan täältä.

Ahoska Catering

Kuva © Ahoska Catering

Ahoska Cateringiin tutustuimme Turun häämessuilla tammikuun lopussa, ja pisteellä meille jo mainostettiinkin, että Laitilassa toimiva catering-palvelu kilpailee etenkin hinnalla turkulaisten toimijoiden kanssa. Ahoskan tasting-tilaisuuteen olimme jo varanneet paikat, mutta tasting valitettavasti peruuntui. Kuitenkin luotto tähän catering-palveluun on kova, sillä kyseessä on toinen Villa Bella Vistan omistajien yhteistyökumppaneista. Lisäksi Ahoskan sivuillaan esittelemät esimerkkimenut olivat vahvimpia ennakkosuosikkejamme, etenkin Saariston Antimet -niminen juhlamenu (ilman silliä) oli todella lähellä meidän toivemenuamme! No, tältä osin korona on onnistunut hiekoittamaan liukuamme unelmien hääpäivän satamaan, onneksi kuitenkin varsin pienellä mutkalla.

Nick’s Food Design

Tämä oli catering-palvelu, josta emme olleet Hannun kanssa kumpikaan kuulleet aikaisemmin, mutta kaverin suosituksen jälkeen puhuttuani muutaman muunkin ystävän kanssa, huomasin nopeasti, että Nick’s Food Designilla oli useamman turkulaisen keskuudessa todella lämminhenkinen ja positiivinen maine. Cateringin kotisivut eivät ole kovin heppoiset, ja suosittelenkin tutustumaan heihin ennemmin Facebookissa, missä saa paremman kuvan siitä, millaisesta firmasta on kyse. Tykästyin erityisesti Nicksin gluteenittomaan leipomoon sekä siihen, että he järjestävät paljon hyväntekeväisyyslounaita vähävaraisille (jouluisin, ja nyt samaa toimintaa on järjestetty koronan aikana). NFD:llä on lounasravintola Kaarinassa, ja muutaman kerran olemmekin tilanneet sieltä ruokia (mm. kuvissa näkyvän take away -brunssin), ja nyt ainakin näiden kokemusten perusteella minustakin taitaa olla tulossa pieni fani!

M Kitchen & Café

Kuva © M Kitchen & Café

Aboa Vetuksessa toimiva M Kitchen & Café on Turussa tunnettu sen jazz-brunsseista ja M Bakeryn kakuista. Viikonloppubrunssien buffet koostuu usein monipuolisesta salaattibaarista, hummuksista, tapenadeista, itseleivotuista leivistä ja lämpimistä ruoista. Samanhenkisiä ruokalajeja halusimme häämenuun, ja sitä kautta heräsi ajatus pyytää tarjous myös M Kitcheniltä! Laitoin heille ensin varovaisen sähköpostin, sillä en ollut varma onko heillä catering-palvelua ollenkaan, mutta pian saimme tarkempia kysymyksiä menusta, eli heiltä voi tilata ruoat hääjuhliin!

Noniin! Kun tarjouskyselyt ja menut selkeytyvät, pääsemme eteenpäin cateringin valinnan kanssa! Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä, sillä meillä on viisi ammattitaitoista kandidaattia, joista jokainen varmasti loihtii meille upean hääaterian ♥

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Häägaggui

Kuva © Frangipani Bakery

Kukapa ei haluaisi, että oma hääkakku olisi näyttävä, upea, mieleenpainuva, ainutlaatuinen, paras kakku ikinä? Internetin syövereistä löydän toinen toistaan hohdokkaampia sokerivuoria, joista tämänhetkinen suosikkini on yläpuolella näkyvä Frangipani Bakeryn aaltoileva merikakku, jonka bongasin Häämessut Netissä -virtuaalimessuilta. Maalauksellisesti tehdyt, sinisen sävyissä leivotut kakut henkivät mielestäni juuri niitä meren liikkeitä, aaltoja, pärskeitä, veden värejä ja syvyyttä, nämähän suorastaan huutavat pääsyä meidän häihin! En ole edes uskaltanut tutkia tällaisten kakkujen hintoja… Nyt jos taivaalta tupsahtaisi törkeä määrä rahaa, niin en epäilisi hetkeäkään, vaan tilaisin saman tien nämä ja miljoona muutakin kakkua häihimme. Ja hevoskärryt. Noh, valitettavasti todellisuus ei ole yhtä ruusuinen ja sokerinen kuin tuo kaunis hääkakkukuva, ja harvalla meistä on ilo todeta, että hääbudjetti olisi täysin, holtittomasti ja estottomasti rajaton.

Olen loputon suklaa- ja sokeriherkkujen nautiskelija, aiheeseen vihkiytymätön kakkukulinaristi. Ruoka ylipäätään on minulle tärkeä osa yhteisöllistä juhlakokemusta, se tuo ihmiset yhteen pöydän ääreen, hymyilyttää, ihastuttaa, se on (hyvinkin suomalainen) tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa vieraille. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa kotimme iltamiin ja juhliin, joten häissäkin otan paljon kantaa siihen mitä suolaista ja makeaa tarjotaan, kyseessähän kuitenkin ovat yhteisölliset juhlat isossa skaalassa! Hannu ei juurikaan välitä makeasta, etenkään kakuista, eikä kakku täten ole hänelle häissäkään muuta kuin yksi häämenun jälkiruoista. Ja vaikka ruoka on minulle tärkeää, niin ei nyt sentään niin tärkeää, että olisin valmis luopumaan muista prioriteeteistani, joita olen asettanut hääbudjetille. Tämän takia hääkakku on meillä budjetin tärkeysjärjestyksessä hyvin matalalla. Hienojen hääkakkujen sijaan olemme halunneet panostaa niihin meille rakkaisiin, mieleen jääviin asioihin (musiikkiin, valokuvaajaan, paikkaan, tunnelmaan).

Kuva © Wed Luxe / photography Tara McMullen Photography

Kuitenkin hääkakku on nostettu juhlissa erityiselle jalustalle, joten mielestäni sitä ei voi täysin sivuuttaakaan, siihen on otettava kantaa. Kakku on se, joihin katseet iskostuvat, kun siirrytään jälkiruokapöytään. “Missä hääkakku? Leikataanko se kohta?” Vaikka emme aio panostaa hääkakkuun riihikuivalla, niin en myöskään haluaisi tinkiä hääjuhlan visuaalisuudesta. Voiko rahan korvata ajalla ja vaivalla? Tämä tarkoittaisi kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että tekisin hääkakun/hääkakut itse, enkä ainakaan vielä ole kavahtanut ajatusta sitä makusteltuani kaikessa rauhassa. Tässä olisi reilu vuosi aikaa kehittää leipurin taitoja ja tutkia tekniikoita, ja vaikka en ihan varmasti saavuttaisi kakkukondiittorin tasoa, niin saisin kyllä hiottua kakut siihen malliin, että ne olisivat riittävän hyvät juhliin. Ja plussaa olisi toki se, että oikeasti oppisi leipomaan sellaisia kakkuja, joista nyt vain kainosti haaveilee!

Mieleen hiipii kuitenkin epäilys, että millainenkohan makumaailma mahtaa todellisuudessa olla? En ole oikeastaan koskaan suuremmin välittänyt paksupohjaisista kerroskakuista, ne tuntuvat omaan mieltymykseen liian kuivilta ja täyttäviltä: miten sitä ikinä jaksaisi syödä yhtään kakkupalaa sen jälkeen, kun on vetänyt ensin kolme lautasellista suolaisia? Pitäähän kakun visuaalisuuden lisäksi myös maistua hyvältä eikä hääkakku saa olla mielestäni liian raskas, muuten sitä ei jaksa syödä kukaan, en edes minä!

Kuva © Kakkukaksoset

Olen juustokakkujen ystävä ja suurkuluttaja, ja juustokakut ovat olleet repertuaarini kaikissa koiranristiäisissä ja mehukemuissa. Juustokakkuja ei voi pinota näyttävästi päällekkäin, mutta hääkakkutelineessä niihin saisi volyymia. Kuitenkin juustokakku hääkakkuna tuntuu aika hurjalta minimalismilta minulle, joka kaipaan häihin katseenkiinnittäjiä. Voisiko juustokakkua tarjoilla hääkakun lisäksi osana kahvipöytää? Syysmorsian-hääblogissa oli mielestäni ihana idea jälkiruokapöydästä, jossa oli kaksi juustokakkumakua: sulhasen ja morsiamen valinta. Jannican postauksen aiheesta voi lukea täältä. Juustokakut voisin leipoa itse mahdollisesti muutaman leipomistaitoisen ystäväni avustuksella, lisäksi vegaanisen kakun olemme ajatelleet kääräistä häätiimin voimin.

Herkkupisteen häätastingin kuningatar-mascarpone-kakku.

Kakkukeskustelut risteilevät laidasta laitaan Hannun kanssa, sillä Hannu tykästyi Herkkupisteen kuningatar-mascarponekakkuun, ja on muutenkin mieltynyt perinteisiin, vaaleapohjaisiin mansikkakermakakkuihin. Tämähän olisi kaikista vaihtoehdoista helpoin, vaivattomin, ja eittämättä myös halvin, sillä hääkakun voisi tilata cateringin kautta, eikä tarvitsisi pohtia kakun esillelaittoa tai kuljetusta. Perinteinen kakkumalli ei ole näyttävä tai katseenkiinnittäjä, vaan turvallinen ja helposti lähestyttävä, raikas ja kevyt. Tai ainakin näitä ominaisuuksia luettelisin Herkkupisteen tarjoilemaan vaihtoehtoon. En ole cateringin kautta toimitettavaa hääkakkua vastaan, mutta huomaan, että en ole siitä myöskään loputtoman riemuissani. Voi äiti auta! Miten saamme taklattua hääkakun? Haussa näyttävä hääkakku, jossa on kermakakun turvallinen sisältö, ja lisukkeena juustokakut? Anyone? Onko mahdollista saada näyttävä, ei-niin-täyttävä, huokeahintainen hääkakku juhliin?

Pst! Jos et ole vielä bongannut viikonlopun Love Me Do:n virtuaalisia häämessuja, kannattaa käydä tsekkaamassa! Sivuilla virtuaalinen messumaailma sekä lukuisia live-tapahtumia!

Täydellisen häämenun metsästys

© Caro Hutchings

Häätastingit Åbo Cateringilla ja Herkkupisteellä ovat antaneet suuntaviivoja menullemme, mutta moni asia on edelleen auttamattomasti auki. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ruokapuoli olisi jotakuinkin lyöty lukkoon juhla- ja vihkipaikan, valokuvaajan ja bändin vanavedessä maalis-huhtikuun aikana, mutta yllätys yllätys korona pisti maailman kirjat niin pahasti sekaisin, että pariin kuukauteen ei ole tullut edes mieleen pohdiskella mitä hääpäivänä syötäisiin. Kaikkien huolten ja murheiden ohella koko häämenu on tuntunut typerältä, jokseenkin jopa lapselliselta ajatuksenaiheelta, eikä ollenkaan mielekkäältä kuten sen pitäisi olla, joten olemme antaneet itsemme lipsua sisäisestä aikataulustamme, ja lykänneet menun suunnittelua tulevaisuuteen. No, nyt kesä tekee tuloaan Turkuun, kaunis hanami aloitti puiden ja kukkien loistokauden, aurinko uurtaa tietään väsyneisiin silmiin ja herättelee meitä talven unikekoja horroksesta – rinnassa sykkii kesä! Elämä on alkanut rullata eteenpäin, ja näin asettuvat planeetat oikeille paikoilleen, jotta häämenupohdiskelu saattaa alkaa.

Menukeskustelu on rönsyillyt laidasta laitaan, sillä ruokaa on vaan niin kutkuttavaa miettiä! Häämme ovat elokuun puolessavälissä, eli tietenkin vuodenaika vaikuttaa siihen, millaisten ruokien äärelle tekee mieli kokoontua. Ruokien kesäisyys, raikkaus ja keveys ovatkin ehdottomasti niitä asioita, joita haluamme huomioida juhlaruokien suhteen.

Omissa kotikemuissa tykkään suunnitella ruoat aina jonkun punaisen langan ympärille, mielestäni onnistunut ruoka voi luoda juhlissa kokonaan oman tarinansa. Kihlajaisissa tarjoilimme korealaisia ruokia inspiroituneena viime kevään Aasian matkastani, uutena vuotena pöytään taas katettiin erilaisia tapaksia (niistä kuva yläpuolella). Kuin varkain, ruokainspiraatio tuntuu kallistuvan aina kansainväliseen suuntaan. Etenkin nyt vierasperäiset maut tarjoavat mahdollisuuden minimatkailuun, pieneen irtiottoon arjesta ja itselle tutuista ruoista!

Olisi väärin vähätellä sitä, kuinka kriittisessä roolissa aasialaiset, etenkin korealaiset ruoat ovat meille, kun etsimme jotain vähän spessumpaa arjen iloksi. Olen aasialaisten draamasarjojen ahmija, ja sarjojen tuijottamisen myötä olen kiintynyt myös korealaiseen keittiöön. Kestosuosikkejani ovat korealainen BBQ, friteerattu kana, dak galbi, ttheokbokki ja korealaiset pannukakut ♥ Aasialainen ruokakulttuuri on nykyään meille oleellinen osa juhlaa ja arkea, ja aasialaisen twistin tuominen häämenuun lisäisi siihen mielestäni kansainvälisen ja modernin tuulahduksen.

Mutta emme halua, että koko menu olisi oodi Aasialle, koska eivät häätkään ole! Muutettuamme Turkuun ihastus saaristoon ja sen merellisiin antimiin on vain syventynyt, ja tuntuu että juurrumme uuteen yhteiseen kotikaupunkiimme koko ajan tiiviimmin, pysyvämmin. Häidemme teemana on Turulle ja saaristolle uskollisesti merellisyys, joten lämminsavulohi, skågen-leivät ja katkaravut solahtaisivat saumattomasti osaksi häämenua. Onhan niitä nyt saatava pöytään, kun kerran ollaan Turussa ja kimaltelevan meren äärellä, aurinko paistaa (ei sada ei sada ei sada), ja Tukholmaan suuntaavat risteilijät lipuvat juhliemme ohitse illan hämärtyessä! Mitä olisikaan tämä kaikki ilman sitä tummaa ja tuttua saaristolaisleipää? Suurin osa vieraistamme tulee muualta päin Suomea tai maailmaa, joten on tietynlainen etuoikeus ja kunnia esitellä saaristoa ja turkulaisuutta rakkaille viikonlopputuristeillemme.

Omat juuret vievät Karjalaan, joten luonnollisesti keskustelua käytiin myös karjalanpaistista, riisipiirakoista ja munavoista. Alussa mietimme, että karjalanpaisti olisi oiva tapa tuoda esille karjalaisia juuriani – Hannuhan on kyltymätön paistifani, mutta asiaa pureskeltuani huomasin tässä olevan kaksi perustavanlaatuista ongelmaa: 1) Karjalanpaisti kuuluu meillä joulupöytään, on aina kuulunut, ja tulee aina kuulumaan. Tästä johtuen karjalanpaistin makumaailma liittyy vahvasti omissa mielikuvissani joulun aikaan. Jos häät olisivat syksyllä, voisin nähdä paistin vieraita lämmittävänä pataruokana, joka sopii juhlapöytään iltojen kylmentyessä ja pidentyessä. Mutta häämme ovat elokuussa, kesän paraatiaikana. Ei siis pataruokia. 2) Vaikka uskonkin catering-palvelun rautaiseen ammattiosaamiseen, karjalanpaisti, niin kuin minä sen tiedän, on aina tehty mummon leivinuunissa, yön yli haudutettuna, tietyllä määrällä naapurista hankittua tuoretta lihaa, lientä, porkkanoita, sipulia ja mausteita. Pystyisikö catering kilpailemaan mummon karjalanpaistin kanssa?

Edelleen mietityttää pääruoan tarpeellisuus ylipäätään. Kesäiseen teemaan ei mielestäni sujahda punaviinihärkä tai kermapossu, mutta pääruoan tarkemmat suuntaviivat leijuvat vielä ilmassa. Pelkään, että pääruoka on raskas tai tylsä, jolloin se ei mene kaupaksi meille saati häävieraille, vaan on enemmänkin häämenun ontuva, pakollinen välipala, josta emme vain uskaltaneet päästää irti perinteiden rikkomisen pelossa. Voisiko pääruokaan kehitellä jonkin hauskan teeman, jonka kautta siihen saisi vähän mielenkiintoa ja uutta puhtia alkupalojen ja jälkiruoan väliin?

Jälkiruokapöytä ja yöpala ovat kokonaan omia työriihiään, ja niistä en vuodata enää tähän kilometriromaaniin, vaan kirjoitan suosiolla omat postaukset. Näköjään menun pyörittely on minulle ehtymätön inspiraation lähde kirjoittamiseen, kukapa olisi arvannut 😀