Odotusten ristiaallokko

Photo © Rachel Claire on Pexels

Lähipiiri on herännyt siihen, että juhlat ovat oikeasti tapahtumassa, mikä on sytyttänyt toiveiden ja ideoiden ehtymättömän virran. Jokainen haluaa olla mukana luomassa juhlasta ikimuistoista, ja se jo itsessään kertoo kuinka tärkeästä juhlasta on kyse. Kun sanotaan hääjuhlat, jokaisella vieraalla on omanlaisensa mielikuva juhlasta, sen rituaaleista ja kulusta.

En ole kovin kokenut häähömpöttäjä. Olen osallistunut kuuteen hääjuhlaan, sukulaisten ja ystävien, todistanut niin perinteisiä kuin modernejakin versioita häistä. Koska meillä ei ole kovin juurtuneita ajatuksia siitä, mitä juhliin kuuluu tai mitä niissä pitäisi tai ei pitäisi olla, olemme alusta asti pitäneet sitä itsestään selvänä, että teemme juhlasta juuri sellaisen kuin haluamme. Näin varmasti ajattelee jokainen hääpari suunnittelun alussa. Olisihan se järjetöntä maksaa ja emännöidä juhlia, joihin emme itse olisi tyytyväisiä!

Oma tahto saattaa kuitenkin törmätä muiden odotuksiin tai toiveisiin. Teemme helposti oletuksia tulevista häistä sen perusteella, millaisia juhlia olemme aikaisemmin kokeneet. Äkkiä morsiuspari löytääkin itsensä omien ajatusten ja häävieraiden odotusten ristiaallokosta, eikä luoviminen välttämättä ole niin helppoa ja vaivatonta, kuin mitä aluksi ajatteli.

Olen varma, että lähes poikkeuksetta morsiusparin ajatukset häistä joutuvat törmäyskurssille yhden tai useamman häävieraan kanssa. Joillekin vieraille voi tulla yllätyksenä, jopa järkytyksenä se, että juhla ei menekään niin kuin he olivat ajatelleet. Vedotaan innostukseen, oikeuksiin, perinteisiin, häätapoihin tai niiden kunnioittamiseen.

Meidän häissä on kohdistunut eniten odotuksia kutsuttaviin vieraisiin, perinteisiin, ohjelmaan, vihkimiseen ja hääpäivän runkoon. Olemme jättäneet vieraslistan ulkopuolelle ystäviä, häävieraiden kumppaneita, sukulaisia ja työkavereita. Olemme hillinneet innokkaita häävieraita kirjoittamasta maljapuheita, koska haluamme pitää puheet minimissä. Joidenkin syvään juurtuneiden hääperinteiden poisjättäminen on ollut etenkin vanhemman sukupolven häävieraille kova pala. Kirjoitan myöhemmin hääperinteistä oman postauksensa, jossa kerron lisää siitä, mitä perinteitä aiomme ottaa osaksi juhlaa ja mitä emme.

Photo © Cottonbro on Pexels

Olen ollut häkeltynyt siitä, kuinka monelle vieraalle päädymme erikseen avaamaan sitä, millaisen juhlan me haluamme. Toisaalta, kuinka muuten koskaan pääsisimme samalle sivulle? Avoin kommunikointi on väylä siihen, että vieras ymmärtää meidän visiomme. Tuntuuhan se pöljältä käydä läpi samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen, mutta yhteisen juhlan kannalta se on toivottavaa, jopa välttämätöntä.

Häät muuttuvat kulttuurin mukana, mutta ne ovat ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma. Juhlistus, jonka tarkoituksena on kerätä meille rakkaat läheiset yhteen iloitsemaan avioliitosta. Vaikka häät ovat meidän, ne eivät kuulu pelkästään meille. Ideoinnit ja ehdotukset riemastuttavat ja ilahduttavat. Omien toiveiden tyrkyttäminen morsiusparilta kysymättä tai heitä kuulematta taas ei tuota hyvää mieltä kenellekään.

Jos olet innokas vieras, ja haluat jakaa maailman ihanimmat ajatuksesi morsiusparille, tee se näin: Kerro morsiusparille, että olet saatavilla ja voit auttaa heitä häiden järjestelyissä. Jos haluaisit erityisesti auttaa jossain tietyssä osa-alueessa, voit kertoa missä (esimerkiksi musiikissa, lasten aktiviteeteissa, koristeluissa, ohjelmassa). Jos mielessäsi pyörii jokin polttava aihe, kysy morsiusparilta heidän toiveitaan aiheesta. Esimerkiksi: “Mitä ajatuksia teillä on vihkimisen suhteen?”

Haluaisin ajatella, että erimielisyyksien ja vastalauseiden takana on yhteinen tavoite: ihanat, iloiset häät, joissa juhlistetaan meidän sitoutumistamme. On hyvä seisoa oman tahdon takana ja olla armollinen itselle. Vastuu pettymyksestä on pettyneellä. Kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää, eikä edes kannata. Kuitenkin joskus joustaminen ja läheisten toiveiden kuuleminen antaa itselle paremman mielen – ja juhlasta tulee entistä yhteisöllisempi, kaikkien vieraiden yhteinen juhla. Oikeaa väylää ei ole, mutta luovit varmasti oikeaan suuntaan, jos fiilis tulevista juhlista on hyvä!

Olin kirjoittanut tämän merkinnän jo muutama viikko sitten, ja lykännyt sen julkaisemista viikko toisensa jälkeen. Sattumalta Hashtag Häät kirjoitti samasta aiheesta tekstin, joka herätti hyvää keskustelua hääbloggaajien keskuudessa. Parhaimmillaan hääbloggaajien verkosto on vertaistukea parhaimmillaan. Näiden keskustelujen myötä tajusin, kuinka tärkeää tästä aiheesta on puhua ja kirjoittaa, ja rohkaistuin jakamaan tekstini teille. Lisään tähän postauksen loppuun muita kirjoituksia samasta aiheesta. Voit myös vinkata minulle postauksesta kommentteihin, niin linkkaan ne mukaan.

Hashtag Häät: Vieraat tekevät juhlan
Matchista Morsian: No pay no say?
Sitten Olen Valmis: Kun häät hävettää
Hääpodi: Häpeä ja paineet

(Listaa päivitetty 19.1.2021)

Jatketaan samaan malliin toisiamme tukien ♡

Kaikki hääkutsuista: Hääkutsun teksti ja uudenvuoden vastaanotto

© Ami K

Työnjako kutsujen suhteen on ollut selvä: minä suunnittelen kutsujen visuaalisen ilmeen, Hannu kirjoittaa infot. Luonnostelimme kuitenkin virallisen hääkutsun tekstin yhdessä. Hyviä ohjenuoria ja vinkkejä löysin Makea Hääblogin tekstistä täältä. Suosittelen tutustumaan, häneltä löytyy muutenkin kullanarvoisia vinkkejä hääkutsujen suunnitteluun!

Meillä on ilo ja kunnia
kutsua teidät juhlistamaan onneamme,
kun sanomme toisillemme tahdon

XX.8.2021 kello 13.00
Turun Linnan kirkossa

Vihkitilaisuuden jälkeen jatkamme
juhlaa Villa Bella Vistassa Ruissalossa.

RSVP 1.6.2021

Sydämellisesti tervetuloa!
Mia & Hannu

Olen todella tyytyväinen tähän tekstiin. Se on virallinen, juhlava, lyhyt ja ytimekäs. Täydellinen! ♡

Kutsuja työstäessä on taas uudella tavalla konkretisoitunut se, että ollaan toden totta menossa naimisiin, ja häät ovat elokuussa! Miten aika onkin mennyt näin nopeasti?

Fiilikset juhlien ja aikataulun suhteen ovat edelleen hyvät, mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota somessa muiden hääparien ilmoituksiin häiden siirrosta vuodelta 2021 vuodelle 2022. Tuntuu hassulta, että kaikesta huolimatta olemme kuitenkin tässä, järjestämässä häitä, lähettämässä kutsuja ja ottamassa riskiä, että kaikki voikin johtaa samanlaiseen kauhukuvaan mitä tämän kesän hääparit ovat joutuneet kokemaan.

Toisaalta näin vuoden 2021 alussa häät voivat olla vieraille, meille, myös lupaus paremmasta, lupaus yhteisöllisyydestä ja läheisten lämmöstä. Lupaus paluusta siihen, että voi nähdä ja halata, pitää kädestä ja taputtaa olkapäälle, kun sitä tarvitaan. Juuri nyt on hyvä olla jotain mitä odottaa. Rokotusuutiset lisäävät myös toivoa siitä, että ensi kesän loppuun mennessä voisimme jo huoletta viettää ikimuistoista päivää vieraidemme kanssa.

Heippa vuosi 2020 ei muistella pahalla ja tervetuloa ihana häävuosi 2021!
Etähalit kaikille muille häävuotensa aloittaville ja häitä odottaville!

♡ ♡ ♡

Meidän vuosi 2020

First and last photographs by Ami K
“Tiedätkö sen tunteen”
Composed by Hannu Niemi
Lyrics by Loviisa Kataja

Vocals by Hannu Niemi & Heta Niemi

Toivon, että kun vuosikymmenien päästä muistelen kohta mennyttä vuotta, mieleen nousevat koronan ja poikkeusvuoden lisäksi nämä onnelliset, iloiset hetket, joita saimme Hannun ja Kaikun kanssa jakaa vuoden aikana. Vuosi 2020 käänsi katsetta sisäänpäin, vietimme enemmän aikaa Turun saaristossa ja Suomessa, aloitimme hääsuunnittelut ja argentiinalaisen tangon tanssimisen, kävimme purjehduskurssin ja pääsimme muuttamaan ensimmäiseen omaan, yhteiseen asuntoon.

Säkenöivän hehkuvan lämpöisen huikeaa uutta vuotta!
Muistakaa ampua raketteja vain sallitun ajan sisällä – eläimet kiittävät ♡

Häät + Joulu

Vuosi on jo loppumetreillä, ja ensi vuonna alkaa meidän häävuosi! Ihanaa!

Nyt joulun kunniaksi ajattelin kertoa vähän meidän hääkuulumisia. Olin päättänyt, että hääkutsut lähetetään ennen joulua, jotta vieraat pääsevät ajoissa varaamaan majoituksia Turkuun. Monet illat ovat menneet jouluttamisen sijaan hääkutsujen väkertämiseen, ja kutsujen sekä muuton takia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lahjojen pohdinta jäi ihan viime metreille. Mutta onnistuttiin pysymään deadlinessa! Alkuviikosta laitettiin postiin 47 kutsua ja 10 lisää annetaan henkilökohtaisesti tässä kuukauden sisällä. Kutsujen laittaminen joulun yhteyteen oli sinänsä kätevää, että sai muutaman kevyen joululahjan ujutettua kuoreen niille lähimmäisille, joita ei nyt rajoitusten vuoksi pääse näkemään vähään aikaan. Olen kutsuista todella innoissani, ja on ihanaa jakaa prosessia tänne blogiin!

Mutta niihin muihin kuulumisiin! Tämä on meidän ensimmäinen joulu omassa, yhteisessä kodissamme, ja pääsemme vihdoin luomaan omia jouluperinteitämme. Joulupöytään kuuluu tietenkin karjalanpaisti ja -piirakat, mutta Hannun kautta pöytään on tullut paljon myös kalatarjottavia kuten graavilohta ja mätiä. Aatonaattona vielä melko autio olohuoneemme sai täytettä isosta kuusesta ja lahjoista, jotka tosin oli laitettava koriin, sillä Kaiku on tämän perheen kovin jouluttaja eikä malttaisi millään olla repimättä lahjoja heti auki.

Pidimme häistä etäkokouksen joulukuun alussa Google Meetin kautta (tällä kertaa esityksessä oli vain 5 sivua), ja ideoimme yhdessä hääkutsuja sekä ohjelmaa eteenpäin. Oli mukava nähdä häätiimiläisten kasvoja pitkästä aikaa ja oli ihana huomata, että he ovat edelleen yhtä innoissaan häistämme kuin mekin.

Somisteita ja astioita on varattu ahkerasti somistevuokraamoista, lisäksi olen metsästänyt hääkoristeita kirppiksiltä uusiokäyttöön. Ensi vuoden puolella keskitytään vielä tarkemmin tilojen ja koristeiden suunnitteluun. Hannu on alkanut säveltää häävalssia, ja suunnitelmissa olisi pitää lähitulevaisuudessa etäkokous bändin vetäjien kanssa. Musiikkijuttuja ollaan pohdiskeltu, mutta esimerkiksi vihkimisen musiikit on vielä päättämättä. Hääautoa ei ole vielä löytynyt, mutta ystäväpariskunta on lupautunut kuskaamaan meidät heidän autollaan, mikäli muuta ei löydy. Eli ainakaan hääauton suhteen ei tarvitse stressata!

Kaiken kaikkiaan häiden suhteen on hyvä fiilis, ja tuntuu ihanalta, että asiat etenevät omalla painollaan. Nyt vähän joulurentoutumista ja uuden vuoden vastaanottoa. Tervetuloa 2021, sinua on odotettu ♡

Valkoinen joulu tuli käväisemään Turussa joulupäivän kunniaksi! Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kaikki hääkutsuista: Monogrammi

Huh huh! Pahoittelut parin viikon hiljaiselosta. Täällä on tapahtunut sellaisia jännyyksiä, että päästiin Hannun kanssa muuttamaan marras-joulukuun vaihteessa kotiin, jota voidaan sanoa ihan omaksi ♡ ♡ ♡ Tietenkään häiden suunnittelu ja järjestely ei ollut riittävän massiiivinen kuluerä projekti, joten rinnalle oli hankittava vielä jotain muuta puuhaa! Tämä on meille hyvin tyypillistä, ja pahoin pelkään, että ehdimme vielä kahmia jotain muutakin vapaa-ajan tekemistä ennen hääpäiväämme!

Mutta nyt ollaan pari viikkoa tässä innoissamme tyhjennetty pahvilaatikoita, ja parhaillaan Hannu ruuvailee työ-/musiikkihuoneensa seinään akustiikkapaneeleja. Hän vitsaili, että tämä akustiikkalevyjen asennus on ollut meidän ensimmäinen miniprojekti, jossa minä suunnittelin sisustuksen (eli paneelien sommittelun), ja hän toimii alihankkijana eli “rakentajana”. Käytän lainausmerkkejä siksi, että koko homma vaatii rimojen sahaamista, maalaamista ja ruuvaamista, joten ehkä ei vielä voida lähteä suunnittelemaan sitä omakotitalon rakentamista omin kätösin…

Uudessa kodissa parasta on tietenkin se, että täällä on valtavan paljon enemmän tilaa hääkoristeille! Tällä hetkellä kirppishäätavaralla on täytetty kaksi isoa muovilaatikkoa sekä yksi paperikassi. Pari ystävääni on käynyt puolestani noutamassa tavaraa muista kaupungeista, eli lisää tavaraa on tiedossa.

Mutta tällä kertaa en halunnut höpötellä koristeista, vaan jostain muusta visuaalisesta – joskin aivan yhtä tärkeästä hääasiasta, nimittäin hääkutsuista! Ja siitä aiheesta on sen verran puhuttavaa, että postauksia tulee useampi. Tällä kertaa keskiössä:

Monogrammi

Hääkutsusaagamme alkoi häälogon suunnittelulla. Haluamme hyödyntää monogrammia vahasineteissä sekä puristamalla kohokuviologoja kutsuihin. Hääkutsujen lisäksi monogrammia olisi kiva käyttää kattauksessa menua koristamassa. Alla muutamia inspiraatiokuvia, joilla lähdin hakemaan monogrammin tyyliä.

Tykkään kovasti köynnösmäisistä, koristeellisemmista häälogoista. En halunnut monogrammin olevan jäykkä tai liian jylhä, vaan sopivan juhlava ja koristeellinen, jolloin se edustaisi häidemme teemoja. Kaarevat linjat tuovat mieleen aallot ja veden dynaamisen liikkeen. Halusin ottaa inspiraatiota juhlapaikan jugend-henkisistä tapeteista, jotka mainitsin tämän postauksen lopussa. Koska Hannu on taas enemmän klassisen ja modernin tyylin ystävä, design ei kuitenkaan saisi näyttää liian satumaiselta tai runsaalta.

Tykästyin kovasti kaunomaiseen M+H -tekstiin. Luonnoksissa on käytetty Antro Vectra -fonttia, jossa M- ja H-kirjaimet piirtyvät kauniisti. Suosittelen kyllä rohkeasti tutustumaan valmisfonttivalikoimaan. Etenkin omaan käyttöön tulevassa suunnittelussa lisenssit ovat usein joustavampia kuin kaupallisessa käytössä. Englanninkielisillä sivustoilla kannattaa tarkistaa, että fonttiin on tehty myös ääkköset. Vähän omaperäisemmällä fonttivalinnalla saa helposti kutsuun ja graafiseen ilmeeseen sitä pientä twistiä ja persoonallisuutta!

Alustavien luonnosten jälkeen kuvioihin tuli mukaan ihanaakin ihanampi ystäväni, entinen kollegani ja nykyinen kaasoni W, joka luonnosteli köynnöskuvion kirjainten ympärille, ja vei muutenkin monogrammin maaliin taidoillaan! Hannu tykkäsi alavasemmalla olevasta yksinkertaisemmasta köynnöksestä, itse tykästyin sen oikealla puolella olevaan versioon, jossa yhden kehäviivan sijaan oli useampia. Toistuvat, toisiinsa punoutuvat viivat viittaavat hienosti jugend-henkeen.

Kun monogrammi oli valmis, oli aika tilata sinettileimasin ja kohopuristin! Siitä kerron omassa postauksessa. Tämä on Kuparimorsiamen 50. postaus, ja sitä oli erittäin sopivaa juhlistaa parilla kakkupalalla! Mukavaa joulunodotusta kaikille, eilen ripustelin jo ensimmäisiä jouluvaloja uuteen kotiin, ja herättelin joulufiilistä muuton alta. Sormet ristiin valkean joulun puolesta ♡


Meri, se ikuinen meri

Tilasuunnittelu ja koristeet taitavat olla se minun Iisakin kirkkoni näissä häissä. Kun ammattitautina on visuaalisuus, sitä haluaa (ja vaatii), että tiloissa on miellyttävä olla, ja että juhlatunnelma seuraa vieraita hääpaikan joka kolkkaan. Teemamme ovat merellisyys, lämmin yhteisöllisyys ja tulevaisuus, ja näiden punaisten lankojen ympärille kietoutuvat myös visuaaliset elementit. Meillä on Hannun kanssa selkeä jako: minä ideoin ja suunnittelen visuaaliset elementit, ja hän hoitaa musiikin ja äänen. Päätökset tehdään yhdessä, koska molempia kiinnostaa liikaa Kaikki häihin liittyvä.

Merellisiä hääkoristelutyylejä on tarjolla loputtomiin Pinterestin ja hääblogien maailmassa, mutta monet blogeissa jaetut teemat ovat todella rustiikkisia tai perinteisen laivastohenkisiä sinivalkoisilla raidoilla sekä köysi- ja ajopuuelementeillä, kun taas toisessa ääripäässä ovat boheemit rantahääteemat simpukoilla ja valkoisella hiekalla. Nyt teemoja enemmän tutkittuani voisinkin myöhemmin esitellä erilaisia löytämiäni meriteemoja ja ajatuksia siitä, miten niitä voi kevyesti tuunata omannäköiseksi. Meri on kuitenkin niin ihana ja monipuolinen teema, ja me suomalaiset taidamme olla häpeämättömän ihastuneita isoihin ja pieniin lätäköihin!

Itselleni meren ja veden sävyt ovat aina olleet se juttu, ja sävyissä minua ja Hannua yhdistääkin vahvasti se, että rakastamme sinisiä ja siniseen taittavia sävyjä yli kaiken. Ihastuimme Islannin ja Lofoottien merellisyyteen, ja haluankin hakea inspiraatiota alasalin koristeluun näistä maisemista ja väreistä.

Alakerran valkoisen ruokasalin ikkunoista avautuu kaunis näkymä merelle päin, mutta haluan tuoda meren ulkoa sisälle. Merellisyys saisi näkyä koristeluissa ja kattauksessa hienostuneesti ja modernilla otteella. En tiedä vielä, tulemmeko hyödyntämään hamppuköyttä tai puuelementtejä… Mahdollisesti, jos keksin niihin jonkun hauskan twistin. Yritämme vältellä rustiikkista tunnelmaa, enkä usko että siihen päädytään edes vahingossa, kun juhlapaikka itsessään henkii kaikkea muuta.

Olen luvannut Hannulle, että saliin voi tuoda yhden pienoispurjeveneen, jos löydämme hyvän kandidaatin. Purjevene sinänsä istuu teemaan ja meidän päivään oikein hyvin, sillä kävimme syksyllä purjehduskurssin, ja hurahdimme hommaan ihan kympillä, ja nyt oma pieni paatti siintää haaveissa ♡ Ehkäpä häämatkabudjetti meneekin hääpurjehdukseen! Vitsailin jo häätiimille, että hääkutsuun voisi kirjoittaa “lahjoitus häätilille tai purjevene”, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, kun tajusimme, että saisimme varmaan 58 minipurjevenettä tai purjeveneaiheista lahjaa…

Mielestäni yhtä tärkeää, kuin meri itse, ovat myös maisemat meren ympärille. Siksi haluaisin koristelussa näkyvän myös saaristomaiseman silokalliot ja vehreät puut. Rakastan eukalyptuksen muotoa ja raikasta tuoksua, ja haluaisin tehdä salin messinkisistä kattokruunuista eukalyptus-nippujen avulla entistä näyttävämmät.

Mitäs on vielä avoimena alasalin osalta? Hääpöydän takana on tuplaovi ja sen yläpuolella verhotanko, johon saisimme hyvin ripustettua koristeellisemman verhon taustaseinäksi. En ole vielä keksinyt millaisen tekisimme, mutta Mr. ja Mrs. -kyltit olemme sulkeneet pois, sillä ne tuntuvat liian amerikkalaisilta meidän makuun. Kaikista suurin muodonmuutos tehdään tietenkin kattauksen avulla, ja siitä kirjoitankin kokonaan oman postauksen!

Suunnitteleeko joku muukin merellisiä häitä? Miten merellisyys teillä näkyy?

Aurinkokuningatar ja kuulumiset

© Zoltan Tasi on Unsplash

Huh huh! Syksyn illat ja vähenevä valo alkavat painaa sen verran päälle, että tämä aurinkokuningatar käpertyy pikkuhiljaa kuoreensa ja haluaisi vaan köllötellä sohvalla kaikki illat Netflixiä ahmien. Valoisaan aikaan tohotan menemään tuhatta ja sataa, ja syksyn saapuessa huomaan, miten oma jaksaminen hidastuu etanan tasolle eikä mistään meinaa tulla enää mitään. DIY-Duracell-pupu vaihtuu kömpelöksi unikeoksi… Yleensä väsymys on saatu korjattua marras-joulukuussa pienellä ulkomaan matkalla etelän lämpöön, mutta tänä vuonna pitää ehkä tutustua kirkasvalotarjontaan ja taikoa Malagan tunnelma olohuoneeseen.

Samaan aikaan elämään on ilmestynyt muitakin aivan uskomattoman ihania, mutta suunnittelua vaativia projekteja, jotka syövät aikaa häähumuilulta. Siispä vaihteeksi vain yleisiä hääkuulumisia!

Katsottiin viikolla Hannun kanssa Netflixiin ilmestynyt romanttinen komedia Five Year Engagement, jossa pariskunnan suunnittelemat häät viivästyvät aina syystä tai toisesta. Oli hauskoja amerikkalaiseen hääskeneen liittyviä viittauksia, ja mun mielestä katsomisen arvoinen elokuva, vaikka ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään tajunnan räjäyttävä tarina. Jos sulla on sunnuntai-ilta vapaa ja vailla tekemistä, niin tässä hyvä seuralainen siihen!

© Universal Pictures

Viime aikoina olen hieman murehtinut sitä, laskeutuuko koronan varjo sittenkin myös meidän elokuun häihin. Olen ollut pitkään positiivinen asian suhteen, mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtää sen, että poikkeustilanne tulee todennäköisesti jatkumaan, kunnes saadaan kehitettyä tarpeeksi tehokas rokote virusta vastaan, mikä sekään ei varmasti ole lyhyt ja mutkaton prosessi. Juhlapaikkamme ei ole tässä tilanteessa ideaali, koska sali ei ole niin iso, että pystyisimme istuttamaan 80-90 vierasta reiluilla turvaväleillä tilaan, vaan meidän tarvitsisi todennäköisesti karsia vieraiden määrää rankalla kädellä (ei niin ideaalia) tai pitää intiimimpi vihkiminen ja siirtää isoja juhlia (ei mielekästä, mutta tarpeen tullen tehtävissä). Varasuunnitelman paikka siis ehkä on, vaikka vielä on hankala sanoa mitään suuntaan tai toiseen… Tiedän, että omaa fiilistäni helpottaa se, jos olemme varautuneet mahdollisimman moneen skenaarioon. Onneksi tässä on vielä aikaa, edetään päivä kerrallaan.

Syksyn illoissa iloa ovat tuottaneet yhteinen argentiinalaisen tangon kurssi ♡ ♡ ♡ Olen aivan hullaantunut tähän tanssihommaan!

Alkuperäinen häämatkakohteemme oli Argentiina, jonne olisimme halunneet mennä useammaksi viikoksi, ja matkata myös Chileen ja/tai Ecuadoriin. Hannu on käynyt Argentiinassa kaksi kertaa, ja tanssinut argentiinalaista tangoa aikaisemmin noin vuoden viikottain. Itse en ole niin kokenut tanssija, lukion vanhoista selvittiin ja nuorempana olen jotain yksittäisiä kursseja käynyt, mutta ihastuin kyllä heti tangon leikkisyyteen ja läsnäoloon. Ja erityisen ihanaa tanssimisesta tekee tietenkin se, että sitä voi harrastaa yhdessä sen oman rakkaan kanssa. Tällä hetkellä häämatkahaave tuntuu kaukaiselta, mutta tanssiminen jatkuu!

Edelliset tanssikenkäni menivät rikki pari viikkoa sitten, joten ostin ihan oikeat tangokengät, ja tulinpa ajatelleeksi, että miksi en käyttäisi niitä häissäkin? Tanssikenkäliikkeen myyjän mukaan jokunen muukin morsian on keksinyt saman idean, ja ostanut tanssikengät häitä ajatellen. Kengät muovautuvat tässä vuoden aikana mukaviksi jaloissa, ja niitä tulee joka tapauksessa käytettyä viikottain, joten rakkuloita tuskin olisi tiedossa hääpäivänäkään. Lisäksi tanssikengät ovat erityisen pehmeät ja miellyttävät jalassa.

Valkoiset kengät jäivät tällä kertaa hyllylle, ja tilalle tulivat tällaiset nuden sävyiset korkokengät, jotka koeajoin jo edellisellä tanssitunnilla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. En juuri käytä korkokenkiä arjessa, mutta juhlissa tykkään korkokenkien tuomasta juhlan tunteesta, joten viikottainen harjoittelu tekee oikein hyvää. Hankin ehkä jotkut rennommat, vaaleat ballerinat näiden kenkien kaveriksi, jos jalka väsyy iltaa kohden.

Käytän tällä hetkellä paljon aikaa tilasuunnitteluun liittyvien tarjousten metsästämiseen ja tarvittavien tuotteiden kartoittamiseen. Yritämme hankkia häitä varten koriste-esineitä, joita voimme hyödyntää kodin sisustuksessa. Isommat elementit ja tuotevolyymit pyrimme hoitamaan vuokraamalla. Kirjoitan tilasuunnittelun ja koristelun etenemisestä tarkemmin oman postauksensa, mutta tässä Askon alennusmyynnistä napatut, boheemit lyhdyt sekä kotiin että häihin!

Tunnelmallista ja rentoa syksyä sinne ♡

Morsian pääsee meikkiin ja aikaisin kirkkoon!

© Ami K

Kuinka ihanalta tuntuukaan, kun aikataulut alkavat loksahdella paikoilleen, ja check-merkkiä odottavat tehtävät pääsevät päätökseen!

Kuten viime postauksessa vihjasin, minulla on nyt meikkaaja-kampaaja varattuna hääpäivälle, jes! ♡ ♡ ♡

Studio Beauty Blancista tulee kaksi ammattilaista, joista Petra tekee minulle häämeikin ja -kampauksen, ja Oona juhlakampaukset kahdelle kaasolle sekä äideille! Heillä oli jo yksi varaus sovittuna tuolle päivälle, mutta saimme (ja halusimmekin) aikaisen ajan, joten hääaamulla istahdan laitettavaksi jo puoli kahdeksalta aamulla. Aluksi murehdin että apua, onko se liian aikaisin, mutta aikani pohdittuani totesin, että tuskinpa pystyisin jännitykseltä ja innoltani nukkumaan yhtään sen pidempään, vaikka yrittäisin!

Koska laittautuminen alkaa noin aikaisin, aloimme Hannun kanssa pohtia sitä, pitäisikö myös vihkimistä aikaistaa? Alunperin olimme varanneet vihkimisen kello kahdelle, joka sekin on ilmeisesti aikaisin moniin häihin verrattuna. Kun aloimme hahmotella hääpäivän runkoa meikkaaja-kampaaja huomioon ottaen, alkoi tuntua, että vihkimistä voisi ehkä aikaistaa vielä lisää! Saisimme lisää tunteja juhlapaikalla oleskeluun, eikä minun tarvitsisi odotella vihkimistä aamupäivällä täysissä tällingeissä.

© Julia Solonina on Unsplash

Täytyy myös ihan erikseen mainita, että Turun Linnan kirkon asiakaspalvelu on ollut aivan huippua! Laitoimme varovaisen kyselyn, että olisiko kirkon varausta mahdollista aikaistaa, kun mietimme päivän ohjelmarunkoa, ja ihana Sari vastasi meille tämän sopivan oikein hyvin, ja kertoi, että on varannut meille molemmat ajat, jotta voimme rauhassa miettiä lopullista aikataulua ♡ Sydän suli tällaisesta palvelusta!

Teimme kaksi lauantaipäivän runkoa, jotta näkisimme eron kello yhden ja kello kahden vihkimisen välillä. Myönnettäköön, että tämä alkoi jo mennä hienosäädöksi, koska loppupeleissä ero on vain tunti. Mutta innostuimme kello yhden vihkimisestä monestakin syystä:

  1. Vihkiminen on useiden hääblogien ja kuulemani perusteella se päivän jännittävin osio. Mitä aikaisemmin muodollisuudet on hoidettu, sitä nopeammin pääsemme rentoutumaan!
  2. Monet vieraat tulevat joka tapauksessa aikaisin kaupunkiin juhlia varten, kaukomatkalaiset todennäköisesti jo edellisenä päivänä. Itselläni on aina ollut jo hirveä nälkä siinä vaiheessa, kun pöytään ollaan päästy (yleensä joskus viiden tai kuuden aikaan). Vieraat eivät yleensä tajua syödä kunnolla ennen juhlia, vaan porskuttavat paikalle kevyellä aamupalalla ja ilman mitään välipalaa.
  3. Meille on tärkeää, että juhlapäivä kestäisi mahdollisimman pitkään. Juhlapaikan vuokra on maksettu koko päivälle, joten tuntuisi hassulta, että ilmestyisimme paikalle vasta illalla. Lisäksi juhlapaikalla ei voi juhlia aamuyölle asti, ja olisi ikävää, jos vieraille jäisi sellainen olo, että juhlat loppuivat “kesken”.

Konsultoimme vielä häätiimin mielipidettä, ja he olivat samaa mieltä siitä, että aikainen vihkiminen kuulostaa järkevältä meidän toiveet huomioon ottaen. Eli yhdeltä kirkkoon!

Jostakin luin, että pukeutumiseen pitäisi varata kaiken kaikkiaan tunti! Kuulostaa aivan poskettoman pitkältä ajalta siihen, että pukee alusvaatteet, mekon ja kengät. Ymmärrän tottakai, jos mekko on hirmuisen monimutkainen tai mukana on alushametta ja muuta hepenettä, mutta silti tunti tuntuu itsestä todella pitkältä ajalta. Tarvitseeko pukeutumiseen todella varata 60 kokonaista minuuttia?

Päivän runko on alkanut pikkuhiljaa muodostua kaiken muun sivutuotteena, mutta paljon yksityiskohtia on vielä tässä vaiheessa auki etenkin ohjelman osalta. Tässä vaiheessa olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että isot linjat alkavat hahmottua. Sen jälkeen asiat loksahtelevat paikoilleen yksi kerrallaan – niin kävi meikkaaja-kampaajallekin!

Hääjuhla luodaan yhdessä

©  Ami K

Olen saanut suunnitella häitä rauhassa, päähäni lasketuilla jättimäisilla häähömppälaseilla. Olen rakastanut sitä, että kaikki hääjuhlaan liittyvä suunnittelu on ollut positiivista, innokasta ja rakkaudentäyteistä. Olen toden teolla upottanut itseni sinne pumpuliseen höttöpilveen, enkä muuten ole tulossa sieltä pois vähään aikaan!

Suunnittelu Hannun kanssa on sujunut hyvässä hengessä. En oikein itsekään tiedä, miksi vähän jännitin sitä kuinka tämä uusi, yhteinen projektimme lähtee käyntiin, koska olemme molemmat rauhallisia ja ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Hääjuhla on niin henkilökohtainen ja tärkeä tapahtuma, että ehkä jotenkin tajuamattani pelkäsin, että salaiset groomzillat ja bridezillat syttyvät sillä sekunnilla, kun hääsuunnittelun esiriput nousevat! Mutta, kas kummaa, arkemme on pysynyt päällisin puolin samanlaisena, olemme vain saaneet ihanan, yhteisen odottamisen aiheen. Tasapaino on toistaiseksi ollut hyvä: kumpikin tekee päätöksiä ja kertoo rohkeasti omat mielipiteensä kuitenkin antaen tilaa keskustelulle. Kiinnostuksenkohteemme myös jakautuvat luonnollisesti niin, että Hannu on painottunut enemmän käytännön järjestelyihin, ohjelmaan ja musiikkiin, kun itse taas tykkään puntaroida visuaalisia elementtejä, ruokaa ja tunnelmaa. Minä muistutan Hannua hoidettavista asioista, ja Hannu muistuttaa minua pysymään budjetissa! Täydellistä!

©  Annie Gray from Unsplash

Kun puhun hääjuhlasta töissä, lähipiirille, kavereille, missä vaan oikeastaan, pursuan intoa ja samoja vaaleanpunaisia unelmia. Vastaanotto on aina ollut yhtä positiivinen, poikkeuksettoman iloinen ja innostunut! Kuitenkin alan ymmärtää myös sen, että välttämättä hääjuhla ei ole kaikille pelkästään ylitsevuotavan ihastuttava asia, vaan siinä on myös muita puolia, joita en paksujen linssieni läpi välttämättä tule havainneeksi.

Hääjuhla itsessään on tyypillisesti iso, sosiaalinen tapahtuma, jossa jotkut vieraistamme eivät välttämättä tunne melkein ketään muuta kuin meidät! Toki tällaisia tilanteita olemme Hannun kanssa pyrkineet huomioimaan jo etukäteen vieraslistaa alustavasti pohtiessa, mutta väistämättä jotkut meille rakkaat ihmiset ovat viettäneet aikaa nimenomaan meidän kanssa, eivätkä tutustuneet muuhun lähipiiriimme. Ja tietenkin haluamme kutsua häihin ensisijaisesti he, joiden kanssa yhteisiä hetkiä olemme viettäneet! Vieraan tutustumista muihin juhlavieraisiin voimme tukea erilaisilla esittelyillä tai tutustumisleikeillä, ohjelmalla ja yleisesti rentoa tunnelmaa luomalla. Eli uusiin ihmisiin tutustumisen jännitystä voi lieventää, mutta ei kokonaan poistaa. On myös muistettava, että kaikki ei ole meistä kiinni, vaan vieraalla voi silti olla kurjaa, vaikka tekisimme kaikkemme hänen viihtymisensä hyväksi. Noniin, nyt tämä alkaa olla jo toisen postauksen aihe, joten en jatka tästä aiheesta enempää.

Jos tulee jotain vinkkejä mieleen siitä, kuinka tukea ujompienkin vieraiden viihtymistä häissä, niin kuulen mielelläni neuvoja!

Olemme halunneet helpottaa juhlista aiheutuvaa taloudellista kuormaa tarjoamalla ruoan ja juoman sekä valitsemalla hääpaikan, jonne pääsee julkisilla ja josta pääsee helposti Turun keskustaan vapaasti valitsemaansa majoituspaikkaan (Turusta löytyy majoitustiloja melkein jokaiselle budjetille). Kuitenkaan ei voi kieltää sitä, etteikö häävieraalle tulisi vielä tästä kaikesta huolimatta maksettavaksi erinäisiä lisäkuluja. Matkat ja majoitus kustannetaan omasta pussista, ruokailut ennen ja jälkeen hääjuhlan, juhlapukeutumiseen liittyvät menot ja mahdollinen häälahja, jos sitä on toivottu. En nyt tietenkään tarkoita sitäkään, että hääparin odotettaisiin maksavan kaikki juhliin liittyvät viulut, mutta on ollut itselle hyvä tiedostaa se, että hääjuhlaan osallistuminen edellyttää taloudellista panostusta niin hääparilta kuin häävierailta. On meille kunnia kutsua joku juhlimaan tärkeää päivää kanssamme, ja toivomme, että kutsuttu vieras on myös imarreltu siitä, että hänet kutsutaan, sillä ison juhlan järjestäminen vaatii aikaa, vaivaa ja etenkin rahaa. Toisaalta on hyvä arvostaa sitä, jos kutsuttu vieras voi panostaa hääpäivän juhlaamme. Ja ymmärtää myös niissä tapauksissa, jos vieras ei pysty taloudellisista tai muista syistä osallistumaan.

Ehkä hääjuhla onkin siis kahden kauppa: me kutsumme vieraan juhlaan, vieras osallistuu. Molempien panostusta vaaditaan, niin taloudellista kuin henkistäkin. Juhlat ovat kuitenkin loppujen lopuksi aina yhteinen, yhteisöllinen tapahtuma, ja niiden kokonaistunnelma muodostuu juhlavieraiden yksittäisistä tunnetiloista ja mielialoista.

Ja juurikin se tekee juhlasta niin persoonallisen ja omanlaisensa. Juhla on kokemus, jonka luomme kaikki yhdessä, toinen toisillemme. Toivon, että muisto meidän juhlistamme lämmittää meitä ja vieraita vielä pitkälle tulevaisuuteen, ja toivon, että näitä juhlia pääsemme muistelemaan samojen ihmisten kanssa vielä vuosien ja vuosikymmenienkin päästä ♡

Alle vuosi häihin

© Ami K
To doIn progressDone
☐ TilasuunnitteluHäämekko☒ Häätiimin keräys
☐ Häätiimin tapaaminenHäämeikki ja -kampaus ☒ Hääsviitti
☐ Vihkipappi☒ Save the Date -kortit
☐ Hääauto☒ Pitopalvelu
☐ Monogrammi☒ Vihki- ja juhlapaikka

Häihin on alle vuosi aikaa, niin jännittävää! Nyt on siis sopiva hetki käydä vähän läpi missä mennään hääsuunnittelun tehtävälistoilla.

Kaikista kriittisimmät varaukset (paikkavaraukset ja pitopalvelun) hoidimme jo alkuvuoden ja kevään tiimoilla, mutta nyt projektihallinnan kelloni tikittää vihkipapin, hääauton ja tilasuunnittelun suhteen. Blogissa on puitu ruoka-asioita pitkään ja hartaasti, ja varmasti ruokajuttuja höpöttelen jatkossakin, mutta nyt, kun pääpiirteet on linjattu pitopalvelun kanssa, alkaa mieleni vaeltaa koristelun, pöytäjärjestelyn ja visuaalisen lookin puoleen. On ollut myös hauska huomata, että koristeluosio on ehkä se, joka ainakin lähipiirini eniten odottaa, koska siitä tulee alvariinsa kyselyä. Olkaa kärsivällisiä, sitä päästään kyllä aloittelemaan tämän syksyn aikana! Eli to do -puolella ovat tällä hetkellä tilasuunnittelun aloittaminen, ensimmäisen hääsuunnittelupäivän järjestäminen, hääauton ja vihkipapin varaaminen sekä monogrammin suunnittelu. Näistä viimeisin ei tällä hetkellä inspiroi yhtään, ja olenkin jo pyytänyt visuaalista kaasoani W:tä auttamaan monogrammin ideoimisessa.

© The HK Photo Company from Unsplash

Kaikista akuutein näistä on mielestäni vihkipapin varaus, ja myönnettäköön, että sen suhteen olen ollut aivan pulassa! Vihkipapin valitseminen jännittää, koska tutuissamme ei ole ketään pappia, jonka voisimme kutsua sekä vihkijäksi että juhlavieraaksi häihin. Ylipäätään kirkkovihkiminen mietitytti, ja huolehtimiseni kulminoitui vahvasti vihkipapin valintaan. Jännittää valita pappi, joka ei ole ennestään tuttu, ja jännittää ajatus siitä, että henkilö, joka ei tunne meitä juuri ollenkaan (paitsi sen yhden tai kahden tapaamisen verran), saa niin suuren sananvallan ja roolin vihkiseremoniassa. Mitä jos pappi puhelee ihan jotain omiaan? Mitä jos hän vahingossa loukkaa sanoillaan minua tai jotain juhlavieraista? Mitä jos hänen puheistaan eivät heijastu ne arvot, joita me edustamme? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi ihana kaasoni A on osannut antaa neuvoja ja vinkkejä miten edetä asian kanssa ♡ Olen nyt selaillut paikallisen seurakunnan sivuilla näkyviä pappeja, ja rehellisesti sanottuna yrittänyt pärstäkertoimen avulla arvioida, että löytyisikö heistä meille sopivaa puhujaa. Pitäisikö nyt sitten tarttua itseä niskasta kiinni ja mennä seurakunnan ovelle kolkuttelemaan, soitella puhelimeen, vaiko laittaa sähköpostia, miten tämä homma toimii? Ehkä ainoa huono puoli meidän erikoisemmassa kirkkovalinnassa on se, että pappi ei tule automaattisesti, vaan on ihan itse oltava aktiivinen, jos mielii saada kirkolta siunauksen liitolle.

Huomaan, että olen tullut homman suhteen hieman fanaattiseksi, koska näin juuri pari päivää sitten aivan ihanan häävideon, josssa hääpari vihkiytyi juurikin Turun Linnan kirkossa. Videolla näkyi, miten vihkipappi nauratti hääväkeä ja -paria seremoniassa, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Kuka tuo pappi on? Onko hän hyvä? Saako hänet meille vihkijäksi?

Otetaan vastaan vinkkejä rennoista ja nuorekkaista vihkipapeista Turun seudulta!

Amen.

Mainittakoon vielä, että häämekon metsästys jatkuu, sillä olen menossa pian taas sovittamaan lisää mekkosia! Lisäksi häämeikin ja -kampauksen tekijä(t) ovat vielä auki. Tein aikaisemmin kesällä alustavan varauksen Greenlips Beautylle, mutta vierailin kyseisessä salongissa tässä jokunen aika sitten, ja huomasin harmikseni, että pelkkä luonnonkosmetiikka ei ehkä olekaan minun juttuni. Olen edelleen vähentänyt kemiallisen kosmetiikan käyttöä, mutta en usko, että tulen siitä kokonaan luopumaan, joten nyt olen jälleen metsästänyt uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä elättelen kuitenkin toivetta siitä, että meikkaaja-kampaaja tulisi paikan päälle laittamaan minut ja seurueeni (heidän toiveidensa mukaan luonnollisesti). Toki tila pitäisi sitten valita tarkemmin niin, että kaikki pääsisivät peilin ääreen laittautumaan, ja lääniä olisi tarpeeksi mekoille ja asusteille, mutta kuitenkin tunnelmakin olisi intiimimpi ja ehkä yksityisempi, kun oltaisiin vain “meidän kesken”. En haluaisi yhtään lähteä hääaamuna kurvailemaan pitkin kaupunkia meikkiin ja hiustenlaittoon, vaan olisi paljon mielekkäämpää, kun voisin vain rentoutua aamutakissa ja siemailla shamppanjaa samalla, kun joku muu loihtii minusta kauniin elokuun morsiamen! No, vaatimus paikan päälle tulemisesta rajaa tietysti tekijöitä melkoisella otannalla. Mutta olen nyt viestitellyt muutaman ehdokkaan kanssa, ja samalla googlettelen raivoisasti lisää.

Saa ilmiantaa taitavat meikkaaja-kampaajat
(Turun seutu tai korvauksia vastaan Turkuun matkustavat) ♡

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten nopeasti puolisen vuotta suunnittelua on vierähtänyt! Tajuaa myös sen, että seuraavakin puolisen vuotta tulee menemään nopeasti. Nyt syysiltojen saapuessa koittavat hyvät hetket uppoutua tiukemmin häähumuun, jotta illat eivät täyttyisi vaan sohvaperunoinnista. Vaikka liika laiskottelu ei ole ollut meidän suhteessa koskaan ongelmana. Nyt viimeisin tempauksemme oli intensiivikurssi purjehtimisesta, ja voin sanoa, että koukkuun jäätiin! Onneksi näitä tulipunaisia iltoja riittää vielä syyskuunkin aikana ♡