Hääsviitti

© La Miko from Pexels

Turun alueen majoitusmahdollisuudet ovat tämän kuun aikana auenneet ensi vuoden elokuulle, joten vihdoin meille siunautui tilaisuus varata hääsviittimme!

Olimme Hannun kanssa alusta asti yhtä mieltä siitä, että haluamme viettää hääyön ja ensimmäisen avioaamun jossain muualla kuin kotona. Haaveissani näen jo aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna, avioaamun saunomiset, huomenlahjojen vaihdon pehmoisella parisängyllä… Pieni pala luksusta kruunaa ihanan hääjuhlan, ja pitää meidät untuvaisessa hääkuplassamme vielä vähän pidempään sen sijaan, että yöllä palaisi takaisin kotiin ja normaaliin arkeen!

Olin jo melko hyvin kartalla Turun eri hotellivaihtoehdoista, mutta kartoitimme kuitenkin vielä majoitusvalikoimaa siltä varalta, että googlettelun seurauksena löytyisi jokin ennestään tuntematon, harvinainen helmi. No, ei tullut yllätyksenä, että tällaiset helmet jäivät bongaamatta… Minulla ei ole Turusta kovinkaan paljoa moittimisen aihetta: rakastan jokirantaa, ihmisiä, luontoa, ja Turku on täynnä toinen toistaan tunnelmallisempia ravintoloita, kahviloita ja vanhoja rakennuksia. Mutta kaupungissamme on mielestäni jo pidempään vallinnut tyylikkäiden hotellien musta aukko: hyvällä maulla sisustettuja, viihtyisiä hotellihuoneita on ollut todella vaikea löytää!

Onneksi viime vuonna näihin sanattomiin rukouksiini vastattiin, kun Sokos Hotels avasi uudistetun Turun Seurahuoneen. Ja mainittakoon, että Turussa on viime aikoina tehty paljon uudistuksia hotellirintamalla: uusia majoitusvaihtoehtoja putkahtelee jatkuvalla syötöllä. Turun Seurahuone on kuitenkin valikoitunut toistaiseksi ehdottomaksi suosikikseni. Siellä sekä yleiset tilat että yksittäiset huoneet ovat saaneet modernin, elegantin ilmeen niin, että tunnelma säilyy lämpimänä sekä kutsuvana. Tyypillinen ilmiö uusissa hotelleissa on, että sisustustyyli on erittäin skandinaavinen ja minimalistinen, mutta samalla tunnelmasta tulee helposti kolkko ja kylmä. Ei suomalainen väriä ja lämpöä kavahda, eihän?

Varasimme Turun Seurahuoneen valikoimasta huoneen, jossa on kylpyamme! Toivon vain, että ehdimme hemmotella itseämme kylvyllä ennen huoneen luovuttamista… Sijainti on ihanteellinen meille: hotelli on keskustan laitamilla niin, että siihen hurauttaa kätevästi autolla, mutta taas sunnuntaipäivän yhteisbrunssia ajatellen se on tarpeeksi lähellä keskustaa, jotta meidän on helppo kävellä suoraan brunssipaikalle. Ja kaiken kukkuraksi tuleva hääsviittimme sujahti budjettiin vaivattomasti ♡

En ole itse vielä kertaakaan majoittunut Turun Seurahuoneella (vain suositellut sitä kaikille Turkuun majoittuville haha), joten odotan innolla hääpäivähulinan jälkitunnelmaa hotellihuoneen rauhassa. On ihanaa päästä tutkimaan huoneen yksityiskohtia ja tiloissa tehtyjä ratkaisuja, ja tietenkin käpertyä tuoreen aviomiehen viereen!

Hotellihuoneeseen liittyvät käytännön asiat ovat vielä auki: miten hoidetaan check-in, entäs miten huoneen valmistelut? Aion hakeutua armaiden hääbloggaajien vertaistukeen ja kysellä neuvoa kavereilta! Yleisesti kai on tapana, että häätiimi hoitaa huoneeseen kirjautumisen. Entä miten vieraat ottavat huoneet vastaan kesken hääjuhlan? Niin paljon avoimia kysymyksiä!

Mutta ainakin hääyön huone on varattu, siispä check!

Häätiimi

© Ami K

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka minulle on ollut haastavaa lähteä keräämään häätiimiä laajan ystäväporukan joukosta. Vaikka asia on tuottanut päänvaivaa, ongelma on ollut kokonaisuudessaan äärimmäisen positiivinen, sillä ympärilläni on niin paljon ihania ihmisiä, jotka ovat jääneet elämän varrelta ystävikseni. Ja on ollut liikuttavaa huomata, että niin moni on jo ilmaissut halunsa olla mukana tekemässä meidän päivästä ikimuistoisen ♡ Kuitenkin myös viimeaikaiset poikkeustilat vahvistivat sitä fiilistä, että haluaisimme pitää ydintiimin melko pienenä, että käytännön järjestelyt olisivat mahdollisimman helppoja. Päätimme siis Hannun kanssa, että keräämme ensin häätiimin, joka toimii ydintiiminämme hääsuunnittelussa. Kun suunnittelut etenevät, osallistamme muutkin kaverit mukaan häihimme, sillä kaikille halukkaille kyllä keksitään tekemistä. Laajempi tiimi mahdollistaa sen, että saamme tehtäviä jaettua ja näin varmistettua, että kaikki ehtivät nauttia myös itse juhlasta, koska sehän on kaikista olennaisinta! Minulle on äärimmäisen tärkeää, että juhlien suunnittelu, tekeminen ja itse juhliminen tapahtuu hyvässä, positiivisessa hengessä, ja uskon että siihen Hannun kanssa paatuneina optimisteina pystymme.

Hannu tiesi jo hyvin varhaisessa vaiheessa haluavansa vain yhden bestmanin, mutta halusi pyytää myös muita kavereita osaksi häätiimiä. Hannun bestman P on hänen pitkäaikaisimpia ystäviään, joten valinta ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä. Bestmanin lisäksi ydintiimiin liittyivät Hannun ystävät J ja T, joista J toimii seremoniamestarina, ja T tulee auttamaan suunnittelussa erityisesti tekniikan osalta. Kaikilla kolmella on pitkä kokemus tapahtumien järjestämisestä, ja monella omista sekä muiden häistä, joten tiedän, että olemme hyvissä käsissä! Lisäksi he ovat kaikki minullekin rakkaita ystäviä, joiden kanssa olemme viettäneet enemmän aikaa Hannun muihin ystäviin verrattuina, joten odotan innolla sitä, kun pääsemme yhdessä suunnittelemaan juhlia eteenpäin!

© Micheile Henderson on Unsplash

Omalla kohdallani valinta ei, myönnettäköön, ollut heti selvä. Aluksi en osannut edes päättää sitä, että haluanko yhden tai useamman kaason vai haluanko kaason ja morsiusneidot. Minulle on merkityksellistä, että hääjuhlan suunnittelu ja tekeminen olisi mielekästä niin kuin se minulle ja Hannulle on, joten halusin kysyä mukaan ihmisiä, joiden tiedän yhtä lailla nauttivan yhdessä tekemisestä ja valmisteluista. Suurin osa ystävistäni asuu muualla kuin Turussa, joten oli otettava huomioon myös mahdollinen matkustelu, jota yhdessä tekeminen vaatisi: kenellä olisi aikaa, lusikoita ja varaa osallistua tiiviimpään suunnitteluun? Ja tietenkin se kaikista tärkein: kenen kanssa haluaisin suunnitella ja valmistautua ensi vuoden juhlaan?

© Omar Lopez on Unsplash

Valehtelematta päätöksen muodostamiseen meni useampi kuukausi, mutta pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Toki myös korona hieman hidasti prosessia, koska kevään ja kesän aikana ystäviä on tullut nähtyä kasvokkain vähemmän kuin tavallisesti, mutta ehkä omien pohdiskelujen kannalta aika olikin vain eduksi.

Kaasoksi pyytäminen on hirveän jännittävää, ja tuntuu kamalan vaikealta löytää oikeaa hetkeä kysyä. Termi kaason kosiminen ei ole ollenkaan liioiteltu, vaikka en sitä itse tykkääkään käyttää. En valmistellut kaasoehdokkaille mitään lahjaa kysymisen yhteyteen, lahjomiset aiomme hoitaa myöhemmin, kunhan pääsemme ensin suunnittelun makuun! Ilokseni vastaukset olivat myöntäviä, joten nyt minulla on kolme valloittavaa kaasoa mukana matkallani ♡

© Peachy Prints on Etsy

Kaaso A on ihana ystäväni viidentoista vuoden takaa, hän tulee toimimaan seremoniamestarina ja lisäkätenä käytännön järjestelyissä sekä organisoinnissa. Hän antaa hyviä neuvoja ja palauttaa maanpinnalle, kun meinaan lähteä laukalle pohdintojeni ja huolehtimiseni kanssa. Kaaso W on läheinen ystäväni ja entinen kollegani, hän tietää visuaaliset mieltymykseni ja toiveeni, ja on itsekin hyvin muotitietoinen tyylilyyli, joten hän tulee auttamaan häiden visuaalisessa puolessa. Kaaso L on pitkäaikaisin ystäväni, olemme tunteneet toisemme käytännössä koko ikämme, hänellä on vahva visuaalinen ote, joka tulee varmasti näkymään häissä, ja lisäksi hän jeesaa ruoka- sekä juomapuolessa, joka on minulle äärimmäisen tärkeä, mutta jota en yksin saisi mitenkään klaarattua ♡

Kaasoni tulevat kukin eri yhteyksistä, eivätkä he juurikaan ole tunteneet toisiaan etukäteen, joten ensikohtaaminen (tai kohtaaminen pidemmän ajan jälkeen) tapahtui ensimmäisenä mekkosovituspäivänä! Kaasot viihtyivät hyvin yhdessä mekkoja arvioiden ja puhuen siitä, kuinka olin heitä pyytänyt mukaan (kuulemma kehumalla, ja näin jälkikäteen voi todeta, että hyvin toimi!). Ja miten hyvä fiilis siitä tuleekaan, kun rakkaat ystävät kerääntyvät yhteen viettämään aikaa ja juttelemaan häistä! Hömppälasit päässä voi vielä hyvin hummailla hääjuttuja eteenpäin!

© Kelsey Chance on Unsplash

Ensimmäinen mekkosovitus

Apuvaa, nyt on tekstin täydeltä mekkoja!

Ensimmäisen sovituksen jälkeen pääni on ollut aivan pyörällä lukuisista vaihtoehdoista! Olin saanut kaverilta suosituksen Niinattareen, ja ensimmäiseltä käynniltä jäi todella hyvä fiilis. Sovitusassistentti kyseli tarkkaan toiveitani, oli skarppina koko sovituksen ajan, ja aika käytettiin tehokkaasti kuitenkin niin, että pukuja ehti ihastella ja ihmetellä. Nyt olen muutamaa mekkoa viisaampi, mutta selkeitä suuntaviivoja ei vielä muotoutunut. Myönnettäköön, että olen melkoisen innoissani siitä, että metsästys saa jatkua, hahaa!

Olin asennoitunut sovitukseen niin, että tutustuisin eri malleihin ja tyyleihin, ja se toiveeni toteutuikin. Aika nopeasti merenneitomalliset, ja vartalon muotoja korostavat mekot suljettiin pois häämekkovalikoimista: en pitänyt siitä, kuinka hankalaa helman nostaminen ja käveleminen olivat. Sen sijaan olin yllättynyt siitä, kuinka mukavia A-linjaiset mekot olivat päällä! Ehkä takaraivossa kummitteli jokin käsitys siitä, että hääpäivänä kuuluu vähän hikoilla ja tuskailla tiukassa puvussa. Mutta mekot sujahtivat päälle mukavasti, eivätkä ne kutittaneet tai hiertäneet mistään. Suurimpia mukavuuseroja tuli siitä, että kuinka muhkea helma oli, kuinka pitkä laahus ja miten se laskeutui. Jo helman muhkeudessa riittää pohdittavaa: tavoitellako ihanan kevyttä sifonkihelmaa vai näyttävämpää tylli- tai organzamallia? Rakastin sifongin ja organzan tuntua, mutta en ole vielä valmis sulkemaan tylliäkään pois.

Yksityiskohdista suurin osa on edelleen auki. Ollako pitsiä, paljon detaljeja vai yksinkertaisen moderni mekko? Millaiset olkaimet ja pääntie? Selkeänä mieleen jäi se, että en halua prinsessamaista tylliunelmamekkoa enkä liian kimaltelevia koristeita. Väreissä omaa silmää miellyttivät lämpimänvalkoiset ja hempeän kultaiset tai beiget sävyt. Ensimmäisessä sovituksessa värilliset tai vahvasti sävytetyt mekot loistivat poissaolollaan, mutta toivon tulevaisuudessa voivani sovittaa sellaisia vielä enemmän.

Tajusin sen, kuinka tärkeää mekon istuvuus on. Ensimmäinen vaihtoehto istui päälle niin luontevasti, että siitä tuli heti ehdoton suosikki! Uuden mekon tilaamisessa on se hyvä puoli, että mekko valmistetaan omiin mittoihin, ja viimeistellään ompelijalla. Toisaalta on hankalaa kuvitella mekkoa tyköistuvana omaan kehoon, jos se ei heti sovituksessa sujahda saumattomasti. Luulenpa, että tulevan mekkoni valinnassa istuvuus on tärkeä kriteeri.

Oli ihanaa aloittaa häähömpöttely kaasojen, äidin ja siskon voimin ♡ Kaasoista kerron muuten lisää myöhemmin, joten pysypä kuulolla! Olin todella tyytyväinen raatiini, monet sovituksessa lausutut kommentit kohtasivat omien ajatusteni kanssa. Juuri kun ajatteli jotain mekosta, niin joku kaasoista sanoi saman asian ääneen! Sovituksen jälkeen jatkoimme pizzoille sympaattiseen Linkoon ja Roberts Coffee -kahvilaan herkuille.

Seuraavana päivänä yksi kaasoistani lähti seurakseni kurkistamaan Lovebirds ja Seremonia -nimisiin liikkeisiin hyvähintaisten pukujen toivossa. Ensimmäinen myy käytettyjä pukuja, toisella taas oli alennukset käynnissä. Kädet tyhjinä lähdettiin näistäkin liikkeistä. Metsästys jatkuu nyt pienellä mietintätauolla, mutta haluaisin seuraavaksi mennä tutustumaan suosituksiin, joita sain teiltä ihanilta lukijoilta edelliseen häämekkopostaukseeni. Erityisen ilahduttavaa oli, että saamani vinkit olivat suomalaisten pukusuunnittelijoiden mallistoja!

Autumn Fire Dream

Hääsuunnittelun alussa vaihtoehtoinamme olivat joko loppukesän tai alkusyksyn häät – voi miten ihanaa olisi, jos voisikin saada molemmat! Kuitenkin hääpaikan valinnan myötä totesimme, että loppukesä sopisi paremmin meille, sillä haluamme maksimoida Villa Bella Vistan kauniin ja laajan piha-alueen käytön juhlien aikana, ja se onnistuu helpommin (tai ainakin todennäköisemmin) elokuussa. Merenranta on usein myös tuulinen ja paikoin viileäkin paikka, joten paljon todennäköisemmin pääsemme kivaan lopputulokseen pitämällä häät elokuussa, kun aurinko suo vielä lämpöään tänne kylmään pohjolaan.

Mutta kuinka ainutkertaista olisikaan ollut suunnitella syyshäitä! Kurpitsa- ja maa-artisokkakeittoa, patoja, erilaisia piiraita, lyhtyjä, kynttilöitä ja liekehtivä syksyn ruska! Pidämme molemmat syksyn tunnelmallisuudesta – syksy on kuin säkenöivä, tulenpunainen hetki ennen talven pimeyttä ja harmautta. Terese Brandworldin kuvauksissa on mielestäni upeasti napattu syksyn tunnelmallisuus, jota itsekin olisin lähtenyt hakemaan. Ja mikä parasta, alkusyksyn aika olisi täydellinen rakastamiani auringonkukkia ajatellen, joten ne olisi voinut ottaa osaksi hääpaikan koristelua! Turussa on muutamia kaupungin viljelemiä auringonkukkapeltoja, joista voi poimia kukkia veloituksetta, joten säästö budjetissakin olisi ollut huomattava.

Rakastan ruskan värejä, terracottaa, sinapinkeltaista ja savenpunaista, ja olisin hyvin voinut nähdä näiden värien sulautuvan osaksi syksyistä hääteemaa. Sävyt olisivat istuneet syvien vihreiden ja murrettujen sinisten sävyjen kanssa, keltaiset elementit olisivat toimineet valopilkkuina ja aksenttisävyinä sinistä maailmaa vasten.

Niin herkullisia, kuin nämä syksyn trendivärit ovatkin, niin en näe niiden sopivan valitsemaamme hääpaikkaan. Villa Bella Vistan valkoiset huoneet kaipaavat raikkaita, pehmeitä sävyjä, ja koristeelliset, korkeat ikkunat esiintyvät parhaiten edukseen kirkkaassa, voimakkaassa valossa. Koska hääpaikka oli meille niin vahvasti mieluinen, se viimeistään löi lukkoon myös tyylin ja teeman suuntaviivat, sillä suunnittelijana haen tietenkin tasapainoista kokonaisuutta, jossa sävyt ja tunnelmat eivät riitele keskenään. Syksyn haaveet ovat kuitenkin jääneet niin vahvasti mieleen, että luulen meidän järjestävän joskus isommat syysbileet ihan vain juhlimisen ilosta!

Koska monella häiden ajankohdat ja teemat ovat muuttuneet yllättäen, niin ajattelin kirjoittaa tämän postauksen inspiraatioksi syksyhäitä suunnitteleville. Saa myös vinkata, jos haluaisit kuulla jostain tilalliseen tai visuaaliseen suunnitteluun liittyvästä aiheesta lisää, kirjoitan niistä mielelläni. Suunnittelun iloa ja syksyn odotusta kaikille ♥

Save the Date

Huh, hetki on taas vierähtänyt, kun olen päässyt oikein kunnolla pureutumaan hääkuulumisiin! Nyt saan vihdoin kirjoittaa tästä ihanasta aiheesta: Save the Date -kortit ovat valmiit ♡ Deadlinet ovat aina hyviä potkimaan liikkeelle, ja kun idän vuotuinen sukulointireissu lähestyi, päätin, että nyt on viimein saatava tossua toisen eteen korttien suunnittelun suhteen. Pitäisihän Karjalan mummoja ja tätejä piristää pienellä muistutuksella ensi vuoden juhlista! Halusimme, että päiväyksen lisäksi kortti olisi myös valokuvamuisto vieraille, joten lopullisesti kortista tulisi kaksipuoleinen niin, että toisella puolella on kihlajaiskuva ja toisella puolella päiväys.

Aluksi luonnostelin erilaisia tyylejä takaosan teksteille. Olisiko kortti vain pehmeän valkoinen vai haluaisimmeko jotain sävyä, entäpä tekstien sävy? Pitäisikö viestin olla lyhyt ja ytimekäs vai pidempi? Olimme jo päättäneet, että korttia jaettaisiin vain sukulaisille, joten oli varauduttava siihen, että Save the Date -konsepti ei välttämättä olisi tuttu kaikille. Ymmärrettävä teksti lisäisi väkisinkin pituutta, vaikka suomalaiseen perinteeseen ei kuulu turha jaarittelu!

Aikaisemmassa Save the Date -postauksessa inspiraatiokuvissa edustivat lämmin, metallinen sävy sekä merellisyys, joista jälkimmäistä saisimme valokuvan avulla. Kortin ensiaskeleet olivat helppoja: päätimme valokuvan sekä kortin koon. Tein kortista digitaalisen version ystäville sekä printattavan version pääasiassa sukulaisille ja lähiperheelle.

Valokuvaksi valitsimme dramaattisemman merikalliokuvan. Oranssin auringonlaskun hehku istuu hyvin yhteen lämpöön ja lämminhenkisyyteen, joita korostetaan häiden teemoissakin. Printtiversio syntyi loppupeleissä melko nopeasti parin illan kevyen pyörittelyn jälkeen. Digitaalisessa kortissa taas oli hieman enemmän pohdittavaa, kun tekstiä tuli sen verran paljon, ja valokuva ei ollut kovin yksioikoinen tausta kaikelle pieneen tilaan pakatulle informaatiolle. Lopputulos kuitenkin onnistui mielestäni varsin mallikkaasti!

Ajatus metallifolioinnista kutkutti, ja käännyinkin turkulaisen printtitalon Prigin puoleen. Printtaamo oli tuttu ennestään töiden kautta, ja olin some-tilien kautta jo bongannut yhden jos toisenkin folioidun hääkutsun. Kuparifolio kiinnosti meitä erityisen paljon, se oli kuvien perusteella kultaiseen foliointiin verrattuna huomattavasti lämpimämpi ja tummempi sävyltään.

Kävimme paikan päällä vielä tutkimassa mallikappaleita, ja tutkin niitä niin innoissani etten tajunnut ottaa folioista ollenkaan kunnollisia kuvia! Sen sijaan kuvasin tämän allaolevan ihanuuden, joka oli painettu paksulle, tekstuurimaiselle paperilaadulle Metallicprint-tekniikalla. Paperin laatu oli “Conqueror Laid High White 300g”. Vastaavanlaisen paperin olisimme halunneet myös Save the Date -korttiin, mutta kuparifolio painetaan digifoliointitekniikalla, joka vaatii joko tasaisen paperilaadun tai laminoinnin. Toki valokuvan kannalta kiiltävä, tasainen laatu on muutenkin parempi. Siispä lopulliseksi paperiksi valittiin paksu, 350 grammainen, sileä laatu.

Tässä vielä koottuna tekemämme tilauksen speksit:

Kortin koko: Leveys 165 x korkeus 110 mm
Värillisyys: 4/4
Materiaali: 350 g Ensocoat 2S
Jälkikäsittely: Leikkaus, Foliointi 1/0 (kuparifoliointi)

Hintaa noin 30 kappaleelle tuli 60 euroa plus alv.

Ja täytyy sanoa, että valokuvat eivät tee oikeutta folioinnin kauneudelle! Kuparin sävy oikein kimaltelee auringonvalossa lisäten juhlallisuutta tekstiin. Erityisen kivalta näyttää ohuella viivalla tehty signeeraus, jonka digifoliointi on ongelmitta jäljitellyt. Näitä kelpasi kiikuttaa viemisinä kahvipöytiin, ja kyllä sukulaiset innostuivat kovasti hääuutisista!

Ihastuimme kortteihin niin kovin, että saa nähdä suunnittelemmeko hääkutsunkin tähän tyyliin… Samassa hötäkässä tilasimme vihdoin myös setin kihlajaiskuvia meille kotiin katseltavaksi! Ei ole yksi tai kaksi iltaa, kun olemme istuneet alas niitä ihastelemaan. En malta odottaa sitä, että saamme samanlaisia muistoja hääpäivästämme ♡

Vegaaninen Oreo-juustokakku

Aikaisempia merkintöjä lukeneet tietävät jo, että olen hypännyt kakkuleipomisen syvään suohon näiden juhlien kanssa. Vegaanisten juustokakkureseptien metsästys on jatkunut taustalla, kun olen odotellut otollisia tilaisuuksia viedä leipomuksia koemaisteltavaksi. Vegaanisen juustokakun testailuun avautui otollinen hetki, kun teimme viikonloppuretken Tampereelle ystävien luokse, ja näimme useampaa ystävää, jotka ovat häävieraslistalla ja noudattavat vegaanista ruokavaliota. Vaikka juustokakut ovat vegaanisia, haluan varautua siihen, että kakkua maistelevat useammat vieraat ruokavaliosta riippumatta, joten maun olisi hyvä upota kaikenlaisiin mieltymyksiin. Tampereen täydellinen makutuomaristoni koostui nyt monipuolisesti erilaisista herkuttelijoista!

Reseptin nappasin Annin Uunista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin Kaslink-merkin kauravispiä, enkä voi kylliksi ihmetellä sitä, kuinka nopeasti kauravispi valmistui! Meniköhän puoltakaan minuuttia? Vispi alkoi vaahtoutua jo siinä vaiheessa, kun kaadoin sitä kulhoon vatkattavaksi. Resepti oli muutenkin superhelppo ja vaivaton tehdä! Nyt ensimmäisellä kerralla, työpäivän jälkeen hieman silmät ristissä tätä tehdessäni kakku oli valmis reilun puolen tunnin jälkeen. Uskon, että tehokkaasti tekemällä kakun tekemiseen menisi sen parikymmentä minuuttia. Helppoudesta resepti sai täydet pisteet.

Päälle ripottelin hieman laiskasti vain pienempiä Oreo-keksejä, toki häiden juustokakut voitaisiin koristella paljon hienommin ja huolellisemmin. Seuraavana päivänä raati päästettiin kakun kimppuun, ja palaute oli ainoastaan positiivista! Täyte oli riittävän jytäkkää, ja kakku pysyi hyvin koossa, makeus ja kuohkeus olivat juuri sopivat. Kauran maku sujahti kätevästi osaksi muuta makumaailmaa, eikä vegaanius mitenkään “pompannut silmille”, vaan tämä solahtaisi kätevästi millaiseen ruokapöytään tahansa. Ihanasti Oreo-juustokakku herätteli Korean muistoja, kun söin Busanissa samantyylistä kakkua. Tosin se oli korealaiseen tyyliin aivan liian makea!

Kakku sai siis kaiken kaikkiaan papukaijamerkin ja jatkopaikan! Olen jopa yllättynyt, että heti ensimmäinen juustokakkuohje löi läpi näin helposti. Seuraavaksi tarvitsisi löytää simppeli resepti toiselle vegaaniselle juustokakkumaulle, joka saisi olla raikkaampi. Olen miettinyt limeä, sitruunaa tai marjaisia vaihtoehtoja. Tutkimukset jatkuvat… Jos sinulla on joku luottoresepti, niin vinkkaa ihmeessä!

Hääkutsuetiketti

© Cinematic Imagery from Unsplash

Onko olemassa hääkutsuetikettiä? Nyt kaipailisin sellaista!

Meillä molemmilla on reilunkokoinen pataljoona sukulaisia suurperheineen, sekä toinen samanmoinen ystäviä, ja tulemme kutsumaan häihin molempia. Jos kutsuisimme kaikki läheiset, niin helposti saataisiin rikki 200 vieraan juhlat, minulla ei ole siitä epäilystäkään. Nyt kuitenkin paikkaan mahtuu vain 80 henkilöä, me siis mukaan lukien. Ajatuksena tämä on meille mieluinen, koska emme toivo mitään hallikonferenssia, vaan haluaisimme, että tietynlainen intiimiys ja yhteisöllisyys tulisi osaksi hääpäivän tunnelmaa. 80 hengen kemuissa uskomme tämän onnistuvan.

Rajan piirtäminen kutsuttavien ja ei-kutsuttavien välille on hiostavaa. Keiden kanssa kutsuvaan myös avec tai muu perhe? Jos kyseessä on suurperhe, niin kutsutaanko vain osa vai kaikki?

© Markus Winkler from Unsplash

Vaikka kutsuukin osan, niin varmasti kaikki kutsutut eivät pääse. Useimmissa lähteissä arvioidaan, että tavallisesti noin 10% peruu osallistumisensa. Voisi siis olettaa, että 8 henkilöä peruu tulonsa, eli voimme miettiä valmiiksi noin 10 muutakin kutsuttavaa ns. varalle. Lista ylipäätään on joustava joka suuntaan, koska vuoden aikana tilanteet muuttuvat: saatamme ystävystyä uusien, ihanien ihmisten kanssa, lähipiirissä voi tulla eroja, uusia kumppaneita tai lapsia. Lopullisia päätöksiä ei oikeastaan voi tehdä ennen kuin lähempänä kutsun lähettämistä.

Ensimmäiset suuntaviivat on ollut helppo tehdä. Läheiset ystävät, läheiset sukulaiset, heidät, jotka on ehdottomasti saatava juhlimaan päivää meidän kanssa. Vaikeinta on miettiä seuraavia askeleita. Helposti syntyy lumipalloefektejä. Jos kutsutaan tämä, niin voisi kutsua tuonkin, ja sitten kyllä olisi hyvä kutsua tämä kolmaskin… Yhtäkkiä listalla onkin taas sata nimeä. Miten tässä näin kävi?

Meillä on muutamia periaatteita kutsuttaville vieraille. Ensinnäkin, molempien pitää tuntea kutsuttavat vieraat. Olen aika lailla tavannut Hannun lähimmät ystävät ja kaverit, mutta itselläni on paljon kavereita, joihin Hannu ei ole juurikaan tutustunut, vaan vietämme aikaa yleensä vain kavereiden kesken. Tämä on mielestäni erittäin hyvä linjaus, koska kyseessä on meidän päivä ja meidän juhla. Olisi inhottavaa, että alussa olisi esittelykierros: “Niin, tässä on tämä ystäväni ja hänen poikaystävänsä…” Ja jos ystävissäni on joku, jonka ehdottomasti haluan kutsua häihin, niin vielä on hyvin vuosi aikaa järjestää tapaamisia tilanteen korjaamiseksi!

Meillä on myös useampia ystäviä, joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, pariskuntana. Voisi siis sanoa, että he ovat meidän yhteisiä ystäviä. Nämä läheiset haluamme etenkin kutsua juhlapäivän viettoon.

© Andreas Rønningen from Unsplash

On vaikeaa vastata, kun tulee vihjailuja, että koskas se kutsu tulee tai jään odottamaan kutsua. Etenkin, jos kyselijä on kutsumisen harmaalla alueella tai varsinkin, jos tiedän jo, että emme aio lähettää hänelle kutsua. Miten tällaisiin kyselyihin tulisi vastata? Saako tällaista edes kysyä? Miksei kouluissa opeteta mitään hääkutsuista?!

Saako omista häistä puhua, jos ei aio kutsua kuuntelijaa? Jos omista häistä puhuu, tulkitaanko se vihjeenä mahdollisesta kutsusta? Pitäisikö hääsuunnitelmista pysyä hiljaa, ja vastata ympäripyöreästi tai vältellen, jos mahdollinen ei-kutsuttava kyselee suunnitelmien etenemisestä? Itselle on ainakin vaikeaa olla puhumatta häistä, kun ne pyörivät mielessä tällä hetkellä jatkuvasti.

Auttakaa tulevaa morsianta!