Tarvitseeko morsian saattajaa?

© Jeremy Wong Weddings on Unsplash

Muistaakseni lähes kaikissa häissä, joissa olen ollut juhlavieraana, morsian on saatettu alttarille isän toimesta. Joskus saattajana ei ole ollut isä, vaan veli tai ukki tai miespuolinen lähisukulainen. Ymmärrän sen, miten tärkeää tämä voi isälle tai läheiselle olla: miten ihanaa ja etuoikeutettua olla osana vihkimisen ensiaskeleita, kun saa saattaa morsiamen kohti uutta elämänvaihetta, avioliittoa! Mutta minulle ajatus saattajasta on tuntunut esineellistävältä, jopa vähän alentavalta: kuin en pystyisi tai kykenisi kävelemään rakkaani luokse omin jaloin, vaan tarvitsisin jonkun taluttamaan ja varmistamaan, että en varmasti karkaa!

Fakta on se, että kukaan henkilö elämässäni ei ole vaikuttanut minun ja Hannun suhteeseen yhtä paljon kuin me itse. Isäni, sukulaiseni, ystäväni, kukaan ei järjestänyt Hannua minulle, tai minua hänelle, parisuhteemme on täysin ja kerta kaikkiaan meidän yksityinen asiamme. Se, että tuohon meidän väliseen yhtälöön toisi vielä jonkun ulkopuolisen (oli hän verisukua tai ei) tuntuu kerrassaan mahdottomalta. Kun vielä tutustuimme saattamisperinteeseen tarkemmin, ja löytyi muutamia artikkeleita, joissa kerrottiin perinteen todella symboloineen sitä, kuinka omaisuus vaihtoi omistajaa suvulta toiselle, kylmenin ajatukselle lopullisesti. Mutta mitä vaihtoehtoja saattamiselle olisi?

Hannu löysi artikkelin, jossa kerrottiin tyypillisen pohjoismaisen perinteen olevan se, että morsiuspari kävelee alttarille yhdessä. En ole tällaista versiota vihkimisestä koskaan itse nähnyt, mutta netti ainakin kovasti uskottelee tämän olevan melko yleinen tapa myös Suomessa. Luettuani muutamia hääblogeja löytyi myös versio, jossa morsian kävelee kirkon ovilta ja sulhanen alttarilta, jolloin hääpari kohtaa kujan keskellä ja kävelee siitä yhdessä alttarille.

© Tom Pumford on Unsplash

Katseiden suunnat ovat näissä kahdessa versiossa hyvin erilaiset. Jos kävellään yhdessä koko matka, todennäköisesti katse kiertää pääasiassa juhlavieraita, käväisee kumppanissa, ja palaa taas vieraisiin ja alttarille. Kun morsiuspari tulee eri suunnista, katseet suuntautuvat pääasiassa kumppaniin, kunnes keskivaiheilta todennäköisesti huomioidaan enemmän vieraita. Ehkä tästä näkökulmasta ajateltuna yhdessä käveleminen on vähän rennompaa, kun taas erikseen kävelemisessä taas on enemmän intensiteettiä ja jännitystä. Riittävä määrä jännitystä voi olla kutkuttavaa, mutta liiallinen voi muuttaa tilanteen hermostuneeksi ja kankeaksi… Toisaalta onko yhdessä kävely jännitykseen verrattuna tylsää? No, tällä hetkellä kumpikin tapa kuulostaa hyvältä, ja ainakin suunta on oikea, sillä alttarille kävelyyn liittyvä epämiellyttävä, patriarkaalinen tuulahdus on kaikonnut kokonaan, kun keksimme nämä uudet vaihtoehdot tilalle. Nyt tarvitsee vain päättää, kumpi versio istuisi meille paremmin. Ja mites kaikki muut kujaa pitkin kulkevat? Kaasot, bestman, mahdolliset kukkaislapset? Mihin väliin heidätkin vielä saa ängettyä? Niin paljon pohdittavaa!

2 thoughts on “Tarvitseeko morsian saattajaa?

  1. Äskettäin itse avioituneena voin sanoa ettet ehdi miettimään minne katsoa. Me kuljettiin ex sulhasen (nykyisen aviomiehen, haha niin hauska vitsi) kanssa yhdessä. Ainoa mitä muistan oli se että meitä kohti osoitti about 50 000 kännykkää.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s