Täydellisen häämenun metsästys

© Caro Hutchings

Häätastingit Åbo Cateringilla ja Herkkupisteellä ovat antaneet suuntaviivoja menullemme, mutta moni asia on edelleen auttamattomasti auki. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ruokapuoli olisi jotakuinkin lyöty lukkoon juhla- ja vihkipaikan, valokuvaajan ja bändin vanavedessä maalis-huhtikuun aikana, mutta yllätys yllätys korona pisti maailman kirjat niin pahasti sekaisin, että pariin kuukauteen ei ole tullut edes mieleen pohdiskella mitä hääpäivänä syötäisiin. Kaikkien huolten ja murheiden ohella koko häämenu on tuntunut typerältä, jokseenkin jopa lapselliselta ajatuksenaiheelta, eikä ollenkaan mielekkäältä kuten sen pitäisi olla, joten olemme antaneet itsemme lipsua sisäisestä aikataulustamme, ja lykänneet menun suunnittelua tulevaisuuteen. No, nyt kesä tekee tuloaan Turkuun, kaunis hanami aloitti puiden ja kukkien loistokauden, aurinko uurtaa tietään väsyneisiin silmiin ja herättelee meitä talven unikekoja horroksesta – rinnassa sykkii kesä! Elämä on alkanut rullata eteenpäin, ja näin asettuvat planeetat oikeille paikoilleen, jotta häämenupohdiskelu saattaa alkaa.

Menukeskustelu on rönsyillyt laidasta laitaan, sillä ruokaa on vaan niin kutkuttavaa miettiä! Häämme ovat elokuun puolessavälissä, eli tietenkin vuodenaika vaikuttaa siihen, millaisten ruokien äärelle tekee mieli kokoontua. Ruokien kesäisyys, raikkaus ja keveys ovatkin ehdottomasti niitä asioita, joita haluamme huomioida juhlaruokien suhteen.

Omissa kotikemuissa tykkään suunnitella ruoat aina jonkun punaisen langan ympärille, mielestäni onnistunut ruoka voi luoda juhlissa kokonaan oman tarinansa. Kihlajaisissa tarjoilimme korealaisia ruokia inspiroituneena viime kevään Aasian matkastani, uutena vuotena pöytään taas katettiin erilaisia tapaksia (niistä kuva yläpuolella). Kuin varkain, ruokainspiraatio tuntuu kallistuvan aina kansainväliseen suuntaan. Etenkin nyt vierasperäiset maut tarjoavat mahdollisuuden minimatkailuun, pieneen irtiottoon arjesta ja itselle tutuista ruoista!

Olisi väärin vähätellä sitä, kuinka kriittisessä roolissa aasialaiset, etenkin korealaiset ruoat ovat meille, kun etsimme jotain vähän spessumpaa arjen iloksi. Olen aasialaisten draamasarjojen ahmija, ja sarjojen tuijottamisen myötä olen kiintynyt myös korealaiseen keittiöön. Kestosuosikkejani ovat korealainen BBQ, friteerattu kana, dak galbi, ttheokbokki ja korealaiset pannukakut ♥ Aasialainen ruokakulttuuri on nykyään meille oleellinen osa juhlaa ja arkea, ja aasialaisen twistin tuominen häämenuun lisäisi siihen mielestäni kansainvälisen ja modernin tuulahduksen.

Mutta emme halua, että koko menu olisi oodi Aasialle, koska eivät häätkään ole! Muutettuamme Turkuun ihastus saaristoon ja sen merellisiin antimiin on vain syventynyt, ja tuntuu että juurrumme uuteen yhteiseen kotikaupunkiimme koko ajan tiiviimmin, pysyvämmin. Häidemme teemana on Turulle ja saaristolle uskollisesti merellisyys, joten lämminsavulohi, skågen-leivät ja katkaravut solahtaisivat saumattomasti osaksi häämenua. Onhan niitä nyt saatava pöytään, kun kerran ollaan Turussa ja kimaltelevan meren äärellä, aurinko paistaa (ei sada ei sada ei sada), ja Tukholmaan suuntaavat risteilijät lipuvat juhliemme ohitse illan hämärtyessä! Mitä olisikaan tämä kaikki ilman sitä tummaa ja tuttua saaristolaisleipää? Suurin osa vieraistamme tulee muualta päin Suomea tai maailmaa, joten on tietynlainen etuoikeus ja kunnia esitellä saaristoa ja turkulaisuutta rakkaille viikonlopputuristeillemme.

Omat juuret vievät Karjalaan, joten luonnollisesti keskustelua käytiin myös karjalanpaistista, riisipiirakoista ja munavoista. Alussa mietimme, että karjalanpaisti olisi oiva tapa tuoda esille karjalaisia juuriani – Hannuhan on kyltymätön paistifani, mutta asiaa pureskeltuani huomasin tässä olevan kaksi perustavanlaatuista ongelmaa: 1) Karjalanpaisti kuuluu meillä joulupöytään, on aina kuulunut, ja tulee aina kuulumaan. Tästä johtuen karjalanpaistin makumaailma liittyy vahvasti omissa mielikuvissani joulun aikaan. Jos häät olisivat syksyllä, voisin nähdä paistin vieraita lämmittävänä pataruokana, joka sopii juhlapöytään iltojen kylmentyessä ja pidentyessä. Mutta häämme ovat elokuussa, kesän paraatiaikana. Ei siis pataruokia. 2) Vaikka uskonkin catering-palvelun rautaiseen ammattiosaamiseen, karjalanpaisti, niin kuin minä sen tiedän, on aina tehty mummon leivinuunissa, yön yli haudutettuna, tietyllä määrällä naapurista hankittua tuoretta lihaa, lientä, porkkanoita, sipulia ja mausteita. Pystyisikö catering kilpailemaan mummon karjalanpaistin kanssa?

Edelleen mietityttää pääruoan tarpeellisuus ylipäätään. Kesäiseen teemaan ei mielestäni sujahda punaviinihärkä tai kermapossu, mutta pääruoan tarkemmat suuntaviivat leijuvat vielä ilmassa. Pelkään, että pääruoka on raskas tai tylsä, jolloin se ei mene kaupaksi meille saati häävieraille, vaan on enemmänkin häämenun ontuva, pakollinen välipala, josta emme vain uskaltaneet päästää irti perinteiden rikkomisen pelossa. Voisiko pääruokaan kehitellä jonkin hauskan teeman, jonka kautta siihen saisi vähän mielenkiintoa ja uutta puhtia alkupalojen ja jälkiruoan väliin?

Jälkiruokapöytä ja yöpala ovat kokonaan omia työriihiään, ja niistä en vuodata enää tähän kilometriromaaniin, vaan kirjoitan suosiolla omat postaukset. Näköjään menun pyörittely on minulle ehtymätön inspiraation lähde kirjoittamiseen, kukapa olisi arvannut 😀

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s