Täydellisen häämenun metsästys

© Caro Hutchings

Häätastingit Åbo Cateringilla ja Herkkupisteellä ovat antaneet suuntaviivoja menullemme, mutta moni asia on edelleen auttamattomasti auki. Alkuperäinen ajatukseni oli, että ruokapuoli olisi jotakuinkin lyöty lukkoon juhla- ja vihkipaikan, valokuvaajan ja bändin vanavedessä maalis-huhtikuun aikana, mutta yllätys yllätys korona pisti maailman kirjat niin pahasti sekaisin, että pariin kuukauteen ei ole tullut edes mieleen pohdiskella mitä hääpäivänä syötäisiin. Kaikkien huolten ja murheiden ohella koko häämenu on tuntunut typerältä, jokseenkin jopa lapselliselta ajatuksenaiheelta, eikä ollenkaan mielekkäältä kuten sen pitäisi olla, joten olemme antaneet itsemme lipsua sisäisestä aikataulustamme, ja lykänneet menun suunnittelua tulevaisuuteen. No, nyt kesä tekee tuloaan Turkuun, kaunis hanami aloitti puiden ja kukkien loistokauden, aurinko uurtaa tietään väsyneisiin silmiin ja herättelee meitä talven unikekoja horroksesta – rinnassa sykkii kesä! Elämä on alkanut rullata eteenpäin, ja näin asettuvat planeetat oikeille paikoilleen, jotta häämenupohdiskelu saattaa alkaa.

Menukeskustelu on rönsyillyt laidasta laitaan, sillä ruokaa on vaan niin kutkuttavaa miettiä! Häämme ovat elokuun puolessavälissä, eli tietenkin vuodenaika vaikuttaa siihen, millaisten ruokien äärelle tekee mieli kokoontua. Ruokien kesäisyys, raikkaus ja keveys ovatkin ehdottomasti niitä asioita, joita haluamme huomioida juhlaruokien suhteen.

Omissa kotikemuissa tykkään suunnitella ruoat aina jonkun punaisen langan ympärille, mielestäni onnistunut ruoka voi luoda juhlissa kokonaan oman tarinansa. Kihlajaisissa tarjoilimme korealaisia ruokia inspiroituneena viime kevään Aasian matkastani, uutena vuotena pöytään taas katettiin erilaisia tapaksia (niistä kuva yläpuolella). Kuin varkain, ruokainspiraatio tuntuu kallistuvan aina kansainväliseen suuntaan. Etenkin nyt vierasperäiset maut tarjoavat mahdollisuuden minimatkailuun, pieneen irtiottoon arjesta ja itselle tutuista ruoista!

Olisi väärin vähätellä sitä, kuinka kriittisessä roolissa aasialaiset, etenkin korealaiset ruoat ovat meille, kun etsimme jotain vähän spessumpaa arjen iloksi. Olen aasialaisten draamasarjojen ahmija, ja sarjojen tuijottamisen myötä olen kiintynyt myös korealaiseen keittiöön. Kestosuosikkejani ovat korealainen BBQ, friteerattu kana, dak galbi, ttheokbokki ja korealaiset pannukakut ♥ Aasialainen ruokakulttuuri on nykyään meille oleellinen osa juhlaa ja arkea, ja aasialaisen twistin tuominen häämenuun lisäisi siihen mielestäni kansainvälisen ja modernin tuulahduksen.

Mutta emme halua, että koko menu olisi oodi Aasialle, koska eivät häätkään ole! Muutettuamme Turkuun ihastus saaristoon ja sen merellisiin antimiin on vain syventynyt, ja tuntuu että juurrumme uuteen yhteiseen kotikaupunkiimme koko ajan tiiviimmin, pysyvämmin. Häidemme teemana on Turulle ja saaristolle uskollisesti merellisyys, joten lämminsavulohi, skågen-leivät ja katkaravut solahtaisivat saumattomasti osaksi häämenua. Onhan niitä nyt saatava pöytään, kun kerran ollaan Turussa ja kimaltelevan meren äärellä, aurinko paistaa (ei sada ei sada ei sada), ja Tukholmaan suuntaavat risteilijät lipuvat juhliemme ohitse illan hämärtyessä! Mitä olisikaan tämä kaikki ilman sitä tummaa ja tuttua saaristolaisleipää? Suurin osa vieraistamme tulee muualta päin Suomea tai maailmaa, joten on tietynlainen etuoikeus ja kunnia esitellä saaristoa ja turkulaisuutta rakkaille viikonlopputuristeillemme.

Omat juuret vievät Karjalaan, joten luonnollisesti keskustelua käytiin myös karjalanpaistista, riisipiirakoista ja munavoista. Alussa mietimme, että karjalanpaisti olisi oiva tapa tuoda esille karjalaisia juuriani – Hannuhan on kyltymätön paistifani, mutta asiaa pureskeltuani huomasin tässä olevan kaksi perustavanlaatuista ongelmaa: 1) Karjalanpaisti kuuluu meillä joulupöytään, on aina kuulunut, ja tulee aina kuulumaan. Tästä johtuen karjalanpaistin makumaailma liittyy vahvasti omissa mielikuvissani joulun aikaan. Jos häät olisivat syksyllä, voisin nähdä paistin vieraita lämmittävänä pataruokana, joka sopii juhlapöytään iltojen kylmentyessä ja pidentyessä. Mutta häämme ovat elokuussa, kesän paraatiaikana. Ei siis pataruokia. 2) Vaikka uskonkin catering-palvelun rautaiseen ammattiosaamiseen, karjalanpaisti, niin kuin minä sen tiedän, on aina tehty mummon leivinuunissa, yön yli haudutettuna, tietyllä määrällä naapurista hankittua tuoretta lihaa, lientä, porkkanoita, sipulia ja mausteita. Pystyisikö catering kilpailemaan mummon karjalanpaistin kanssa?

Edelleen mietityttää pääruoan tarpeellisuus ylipäätään. Kesäiseen teemaan ei mielestäni sujahda punaviinihärkä tai kermapossu, mutta pääruoan tarkemmat suuntaviivat leijuvat vielä ilmassa. Pelkään, että pääruoka on raskas tai tylsä, jolloin se ei mene kaupaksi meille saati häävieraille, vaan on enemmänkin häämenun ontuva, pakollinen välipala, josta emme vain uskaltaneet päästää irti perinteiden rikkomisen pelossa. Voisiko pääruokaan kehitellä jonkin hauskan teeman, jonka kautta siihen saisi vähän mielenkiintoa ja uutta puhtia alkupalojen ja jälkiruoan väliin?

Jälkiruokapöytä ja yöpala ovat kokonaan omia työriihiään, ja niistä en vuodata enää tähän kilometriromaaniin, vaan kirjoitan suosiolla omat postaukset. Näköjään menun pyörittely on minulle ehtymätön inspiraation lähde kirjoittamiseen, kukapa olisi arvannut 😀

Herkkupisteen tasting @ Villa Promenade

Herkkupisteen tastingista on jo useampi kuukausi, mutta catering-valinnan ollessa mietintätauolla en ole millään malttanut istua alas kirjoittamaan siitä! Nyt voitte kuitenkin laskeutua hetkeksi muistelemaan helmikuun sinertäviä iltoja ja hapartuneita lumipeitteitä. Heti ensimmäisenä täytyy mainita tietysti itse tila (yllättävääkö?!), koska olin melkoisen innoissani päästessäni tutkimaan Promenadea sisältä käsin. Ruissalossa toimivan kesäkahvilan yläkerrassa sijaitsevat juhlasalit, joita myös tutkailimme hartaasti juhlatiloja kartoittaessamme. Promenaden tilat ovat kieltämättä klassiset ja skandinaaviset. Kauniit puiset tuolit eivät olleet pelkästään silmäkarkkia, vaan niissä oli myös pehmeä ja mukava istua! Melkein jopa alkoi kaduttaa, ettemme olleet syynänneet tilaa tarkemmin, mutta aikamme salissa istuttuamme oli myönnettävä, ettei se kokonsa puolesta sopinut meidän tarpeisiin. Verhoilua ei ollut pelkistetyillä seinillä juuri nimeksikään, joten ounastelen äänen tason kohoavan melko korkealle, kun tila on täynnä juhlaväkeä. Lisäksi saleja oli kaksi, mikä vähentää yhteisöllistä tunnelmaa. Pienemmällä porukalla tämä olisi kuitenkin ollut meille nappivalinta, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos Ruissalon Kansanpuisto on vienyt sinunkin sydämesi!

Häätasting-menu 2020

Vihersalaattia, paahdettua paprikaa, cantaloupemelonia ja marinoitua punasipulia
Marinoitua mozzarellaa, rucolaa, pinjansiemeniä ja uunikuivattuja kirsikkatomaatteja
Caesar-salaattia ja jokiravunpyrstöjä
Paahdettuja punajuuria, Kolatun juustolan chevreä ja pistaasia
Lohipastramia, tillikreemiä, hernepyrettä ja fenkoli-kurkkusalaattia
Maissikananrintaa Nahm Jin, pikkelöityä luomusiitaketta, ananasta ja kookosta
Yrttifocacciaa, saaristolaisleipää

12 h haudutettua karitsan entrecôtea ja omena-calvados-kastiketta
Parmesan-perunakakku

Valkosuklaa-mansikkamousseleivos
Kuningatar-mascarponekakku
Kinuskilla täytettyjä tuulihattuja

Tilafiilistelystä päästään itse asiaan! Tällä kertaa Hannukin pääsi mukaan kokemaan tasting-tilaisuuden, mikä herätti minussa aivan uudenlaisen hääinnostuksen. Vähän kuin menisi lounastreffeille pohtimaan häämenua ja juhlaruokia! Sisään astuessa käteen tökätään kuohuviinilasi, ja eikun peremmälle valmiiseen pöytään, mikä voisi mennä pieleen! Harmi toki on, että loput kevään ja kesän tastingit ovat jääneet väliin. Meillä on vielä kokematta Ahoska Cateringin tasting-tilaisuus, joka ymmärrettävästi peruttiin poikkeustilanteen takia. Toivottavasti uuden tilaisuuden voisi pian järjestää turvallisin mielin!

Alkupaloja oli runsaasti erilaisia, ja saimme mielestäni niiden perusteella hyvän kokonaiskäsityksen Herkkupisteen tyylistä. Ylipäätään pitää tähän väliin todeta, että pikkuhiljaa alan erottaa niitä suosittuja hääruokia, joita uskon tasting-tilaisuuksissa eniten näkyvän. Jokirapu-caesar-salaatti, lohiaiheiset alkupalat ja lihapääruoka punaviinihenkisessä kastikkeessa toistuvat useilla listoilla, ja saaristoteema tuntuu olevan läheisesti mukana, niin kuin meilläkin! Enkä ollenkaan ihmettele, sillä taitava ja monipuolinen merenelävien käyttö kyllä vei kielen mennessään tälläkin maistelukerralla!

Tämä oli nyt toinen tasting, johon itse osallistuin, ensimmäisen järjesti Åbo Catering, joten huomasin, että suosikit alkoivat käydä itselleni tutuiksi, ja tällä kertaa etsinkin enemmän yllättäviä, poikkeavia makuja, kun taas Hannun lemppari oli tuo tuttu jokirapu-caesarsalaatti, sekä ylipäätään monipuolinen salaattivalikoima. Alkupaloista ja pääruoista minulle jäivät parhaiten mieleen paahdetut punajuuret, lohipastrami fenkolilla ja parmesan-perunakakku! Näistä viimeisin oli todellinen häämenun musta hevonen, koska en todellakaan odottanut, että peruna veisi voiton kaiken ruokaloiston keskellä!

Jälkiruokapuoli jätti yhtä lailla hyvän fiiliksen, ja vastoin kaikkia odotuksia, ei-niin-makeasta-innostuva Hannu rakastui kuningatar-mascarponekakkuun. Se oli kevyt sekä raikas, mutta kuitenkin perinteinen, vaaleaan pohjaan tehty kermakakku parilla persoonallisella twistillä. Muut jälkkärit olivat meidän makuun liian makeita (jopa minulle!), mutta kyllä ne silti upposivat meihin herkkusuihin! Jälkiruokapöytään ylipäätään oli mielestäni panostettu poikkeuksellisen paljon! Kyllähän siitä melkoisen hemmoteltu olo tuli, kun syötyään kaikkea ihanaa suolaista sai vielä maistella monia erilaisia makeita herkkuja!

Tästä häämenusta inspiroituneena olemme pohtineet paahdettujen punajuurien liittämistä omaan toivemenuun. Tykkään niistä myös osana salaattia, joten miksipä ei tarjoaisi niitä hääpäivänäkin? Hannun rakastuminen mascarpone-täytekakkuun saattaa myös koitua turmiokseni, koska olen (tietenkin) löytänyt kaikista kalleimmat ja taiteellisimmat referenssit hääkakkuhaaveisiini…. Katsotaan, mihin tämä tie meidät vie!

Kaiken kaikkiaan toinen tasting-tilaisuus oli itselle häämenua avartava kokemus, ja oli mukava huomata, että ajatukset menusta kohtasivat meillä edelleen tastingin jälkeen. Vaikka ruoan laatu ja hyvät maut ovat ehkä minulle kriittisempi asia osana juhlaa, ja Hannu onkin monesti sanonut, että hän enemmän kuin mielellään antaa minulle ohjat (kunhan en ylitä budjettia), niin haluan kuitenkin, että häämenu on meidän yhteinen juttu, ja että siellä näkyvät meille molemmille tärkeät ruoat ja maut. Kukapa ei haluaisi nauttia hääpäivästä (etenkin…) ruoan äärellä ♥

Wedding Exit – millä juhlapaikalle?

Kuva © Daria Obymaha from Pexels

Kun juhlatila on varattu, ja vihkipaikkakin lyöty lukkoon, olemme voineet alkaa miettiä hääparin kuljetusta näiden kahden paikan välillä. Turun Linnan kirkosta on kahdeksan kilometriä matkaa Villa Bella Vistalle. Ensimmäisenä aloimme miettiä vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja autolle. Miten satumaista olisikaan saapua huvilalle veneellä tai hevosvaunuilla! Olen ollut nuorena melkoinen heppatyttö, ja edelleen kaikenlainen hevostelu on lähellä sydäntäni, joten hevosten läsnäolo hääpäivänä olisi erityinen ja mieleenpainuva kokemus.

Etenkin hevoskuljetusta puntaroimme pitkään (varmaankin minusta johtuen…), sillä Ruissalon puistotieltä avautuvat maisemat ovat upeat! Pystyin jo sieluni silmin kuvittelemaan meidät kulkemaan vaunuilla mutkaista hiekkatietä vanhan lehtometsän ympäröimänä, miten romanttista! Turussa juhlakuljetuksia järjestää ainakin Kylämäen Hevostila, josta mekin jo tiedustelimme alustavaa tarjousta. Valitettavasti pitkä matka ja realiteetit eivät ole meidän puolellamme näissä haaveissa. Meidän tilanteessamme matka pitäisi jakaa kahteen niin, että alkumatkan kulkisimme autolla, ja hevoskärryt vaihtuisivat tilalle 1-2 kilometriä ennen juhlapaikkaa. Kävelimme Ruissalon puistotiereitin muutamaankin otteeseen tällä ajatuksella, mutta harmiksemme huomasimme, että tunnelmalliset hiekkatiet on varattu vain jalankulkijoilla, ja pahimmassa tapauksessa hevonen käppäilisi autotiellä, mikä taas syö koko romantiikan tehokkaasti olemattomiin! Olemme ulkoilleet alueella useasti, ja puistotie tuntuu aina olevan täynnä kiireisiä kuskeja, joten en halua edes kuvitella millainen soppa hevoskärryn aiheuttamasta hidastuksesta syntyisi. Tietenkin on otettava huomioon myös se, että hevoskuljetuksen vuokraaminen vielä mahdollisen hääauton päälle maksaa huomattavasti enemmän, kuin pelkkä toinen näistä vaihtoehdoista.

Kuva 1 © Red Boat Photography
Kuva 2 © Laurie Wilson Photography

Kuljetus meriteitse istuisi saumattomasti osaksi merellistä hääteemaamme, mutta valitettavasti huvilan rantaan ei pääse suoraan veneellä, vaikka se meren äärellä lepääkin. Joutuisimme siis käyttämään toista laituria, ja jälleen olisimme tilanteessa, jossa kuljetukseen tarvittaisiin kaksi kulkuneuvoa, puhumattakaan siitä, kuinka paljon enemmän aikaa menisi tähän kaikkeen sen sijaan, että hurauttaisimme paikalle vain yksinkertaisesti autolla.

En ole vielä halunnut sulkea hevosia kokonaan pois hääpäivästä, mutta annan asian muhia hetken taustalla. Sillä välin olen yrittänyt suhtautua positiivisemmin ajatukseen siitä perinteisestä hääautosta. Emme ole kumpikaan autointoilijoita, meille auto on hyötyväline siinä missä muutkin liikkumiseen pyhitetyt kulkuneuvot. Kummallakaan ei ole mitään lempiautomerkkejä tai malleja, joista erityisen paljon pitää, joten olemme olleet aika hukassa hääautopohdintojen kanssa.

Joku aika sitten Hannu ehdotti vitsaillen, että mitä jos hääauto olisikin kuplavolkkari. Meillä on ollut tapana bongailla niitä liikenteessä, ja kisata siitä kumpi ensin ehtii huudahtaa “Kupla!”. En edes muista, mistä leikin olen alunperin oppinut, mutta se on tarttunut kuin terva, ja nyt Hannukin tähyilee kuplavolkkareita pisteiden toivossa. Joten, olisiko tässä kenties ideaa meille hääautoksi? Tuleeko muita ehdotuksia mieleen? Täällä päässä pohtiminen jatkuu!

Follow my blog with Bloglovin

Merta, lämpöä ja tulevaa

On ollut mukavaa pallotella ajatuksia hääteemoista ja arvoista, joita haluamme korostaa. Varsinaiset teemahäät suljimme jo alkuvaiheessa pois, vaikka varmasti monet ystävämme olisivat innoissaan lähteneet suunnittelemaan niitäkin. Meistä kumpikaan ei koe tarvetta noudattaa tiettyjä perinteitä, mikä tekeekin häiden suunnittelusta vapaata ja rentoa. Teemat ja arvot asettavat häiden punaisen langan, jonka jälkeen on helpompi miettiä häiden visuaalista ja esteettistä puolta. Miten häiden ohjelma, visuaalisuus ja menu tukisivat valitsemiamme teemoja? Suunnittelijana minulle on tärkeää, että teemat heräävät hääjuhlassa henkiin sen sijaan, että ne olisivat vain hauraita hajatelmia kaiken takana.

Merellisyys

Merihenkisyyttä olen paukuttanut aikaisemmissa postauksissa jo kyllästymiseen asti, joten tämä ei varmaan tule enää kenellekään yllätyksenä! Meriteema on vaikuttanut eniten häidemme suunnitteluun: ajankohtaan, juhlatilojen valintaan sekä häämenuun, ja haluan merellisyyden näkyvän myös visuaalisessa puolessa modernilla, ei niinkään rustiikkisella tavalla. Juhlapaikkamme ruokasalin sisustus on pitkälti valkoista puuta, mikä tarjoaa hyvät raamit melkeinpä millaiseen koristeluun vain, joten haluaisin vahvistaa merellistä teemaa eri sinisen ja turkoosin sävyillä. Monet ystäväni jo tietävätkin, että turkoosit ja petroolinsininen ovat ikuisia suosikkejani, ja onnekseni myös Hannu pitää kovasti sinisen ja vihreän sävyistä!

Lämmin yhteisöllisyys

Nauru, puheensorina ja musiikki kuuluvat mielestäni osaksi häätunnelmaa. Ehkä eniten pelkään sitä, että häistämme tulee jäykät, ja vieraat eivät uskalla rentoutua! Juhliin haluaisimme iloisen ja lämminhenkisen tunnelman, ja tavoitteenamme on tuoda yhteisöllisyys musiikin kautta. Musiikki on erityisesti Hannulle rakas harrastus ja elämäntapa, joten odotamme esitysten olevan vahvasti läsnä hääpäivänämme. Ohjelmaa emme ole miettineet vielä kovin tarkkaan, mutta haluamme niiden olevan arvojen mukaisesti iloluontoisia ja yhteisöllisiä. Näiden ajatusten pohjalta onkin nyt ihanaa lähteä ideoimaan erilaisia leikkejä ja aktiviteetteja!

Toive yhteisöllisyydestä ohjasi tietenkin juhlapaikan valintaa niin, että halusimme juhlasalin, johon suurin osa (ellei kaikki) vieraat mahtuisivat istumaan. Valitsemassamme hääpaikassa Villa Bella Vistassa oli meidän kannalta hyvää etenkin se, että hääbändin esiintyminen voidaan järjestää yläkerran samankokoisessa salissa, jolloin saadaan vähän vaihtelua iltaohjelmaan!

Lämpö tulee olemaan yksi suunnittelun lähtökohdista myös visuaalisella puolella, ja haluaisin käyttää juhlien koristelussa lämpimiä metalleja: kuparia, messinkiä, ruusukultaa. Kirjoitan metalleista ja niiden käytöstä ehkä oman postauksensa myöhemmin.

Katse tulevaisuuteen

Jo ensimmäisten keskustelujen aikana meille kirkastui yhteinen ajatus siitä, että häissä katse kohdistuisi vahvasti tulevaisuuteen. En ole oikein ikinä tykännyt siitä, että morsiusparin matkaa kuvataan lapsuudesta asti, siitä tulee jotenkin sellainen olo että molempien koko elämä ja matka olisi tähdännyt vain sen kumppanin löytämiseen. On tietysti ihanaa, että olemme löytäneet toisemme, mutta onhan elämässä paljon muutakin kuin vain se Suuri Rakkaus! En myöskään haluaisi itsestäni valkokankaalle heijastettuja noloja teini- tai vauvakuvia, ne sopivat mielestäni paremmin synttärijuhliin, joissa keskitytään yhden ihmisen elämäkertaan. Välillä tulee jopa vähän karmiva, lopullinen olo, kun näkee slideshow’n, johon on kerätty koulun joulunäytelmät ja armeijakuvat. Kyllä se elämä jatkuu häiden jälkeenkin!

Vaikka tulevaisuus on mielestäni hieno ajatus häihin, niin sitä on haastavaa konkretisoida vieraille. On sanomattakin selvää, että häihin ei ole tulossa mitään scifi-elementtejä tulevaisuusteeman takia. Puheiden pitäjiä voi tietysti kannustaa ottamaan kantaa rakkaustarinan jatkoon. Mietimme myös, että toisimme häihin rasian, johon häävieraat voisivat jättää toiveita siitä, mitä haluaisivat kanssamme tehdä tulevaisuudessa. Ehkä tällä tavalla voisimme myös viestittää sitä, että emme aio sulkeutua avio-onnen poteroon, vaan yhteydenpito jatkuu normaalisti! Itse tykkään tästä ideasta kovasti, olisi hauska kuulla millaista tekemistä ihmiset keksivät: ehkä esille nousee yllättäviäkin ajanviettotapoja, joita ei olisi itse edes tullut ajatelleeksi!

Näiden arvojen ja teemojen pohjalta hääsuunnittelut jatkuvat!
Ensi viikolla aion työstää Save the Date -kutsua, jännittävää!

Ikuistetaanko häät?

Kuva © Fotokasten

Häiden valokuvaus ei ollutkaan niin yksiselitteinen juttu, kuin mitä oletin. Koska itse toimin visuaalisella alalla, olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että häissämme olisi luotettava ammattikuvaaja. Hannu taas koki vahvasti, että haluaisi mieluummin tukea rahallisesti harrastekuvaajaa lähipiiristä. Tiedän häävalokuvauksen ylipäätään jakavan porukkaa: jotkut pitävät kuvaajan hankintaa elinehtona, toiset kokevat, ettei päivää tarvitse tallentaa ollenkaan, eläähän se tarinoissa ja muistoissa.

Mielestäni häiden ikuistaminen on valokuvaajan haastavimpia kuvaustilanteita. Kuvaajan täytyy olla aina oikealla hetkellä oikeassa paikassa ja napata kuvat vielä sillä sekunnilla, kun kaikilla juhlavierailla on jotakuinkin edustavat ilmeet. Valokuvaajan odotetaan tallentavan kaikki hetket ensiyrittämällä – hääkakun leikkauksen jälkeen on turha huudella: “Hei, oliko vielä toista kakkua, oli vähän huono valo tuossa… Ja polkaisetteko vielä uudestaan…” Ihmiset itkevät ja nauravat, ruokaa on suussa, kameralle tallentuu hassuja ilmeitä, ja vaikka ne ovatkin luonnollisia, niin vieraat haluavat näyttää kuvissa edustavilta ja täydellisiltä, yhtä kauniilta kuin on heidän muistonsa tuosta päivästä. Monille hääjuhla voi olla koko elämän odotetuin hetki, tai parhaat bileet pitkään aikaan, ja kaiken halutaan olevan virheetöntä. Toivon kylläkin, että onnistuisimme itse suhtautumaan omaan juhlaamme hyvällä mielellä, jotta ehdimme myös nauttia kaikesta siitä, mitä olemme pitkään ja hartaasti suunnitelleet!

Nämä kaikki haasteet tiedostaen halusin ehdottomasti, että kuvaajaksi valikoidaan henkilö, jolla on jo aikaisempaa kokemusta häiden kuvaamisesta. Toki myös visuaaliseen ilmeeseen kaipasin raikkautta ja herkkyyttä, pitsihuvilaan sopivaa kuvaustyyliä.

Keskustelut jatkuivat Hannun kanssa pienissä pätkissä, ja pikkuhiljaa hän alkoi pehmetä ajatukselle ammattikuvaajasta. On huvittavaa ajatella, että jo häiden suunnittelu tuntuu olevan omanlaisensa kokemus matkalla avioliittoon: selvitäänkö eriävistä mielipiteistä, pystytäänkö tekemään kompromisseja, osallistuvatko molemmat tasapuolisesti suunnitteluun ja toteutukseen? No, tässä tilanteessa Hannu tuli vastaan, joten lähdimme kartoittamaan sopivia vaihtoehtoja kuvaajalle!

Laitoimme sähköpostia muutamallekin ammattikuvaajalle, mutta päädyimme lopulta varaamaan Katri Haaviston. Hänen valokuviaan olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta itse asiassa Hannu bongasi kuvaajan netistä ensin! Katri oli kirjoittanut blogipostauksen häistä, joissa pari oli vihkiytynyt juurikin Turun Linnan kirkossa, ja jatkanut juhlia sen jälkeen Villa Bella Vistassa. Täsmälleen siis samat paikat, kuin mitä me valitsimme! Oli ihanaa päästä vähän tarkemmin tutkimaan Katrin ottamia kuvia näissä tiloissa, ja olimme kyllä entistä tyytyväisempiä päätökseemme.

Tapasin Katrin myös Turun hääillassa, ja hänellä oli kauniisti painettuja kuva-albumeja, joissa näki paremmin kuinka hääpäivien tarina muotoutui hänen kuviensa kautta. Inspiroiduin albumeista todella paljon, ja löysinkin myöhemmin ihanan referenssin tulevaisuuden hääalbumiamme ajatellen. Voi olla, että taitan albumin lopulta itse, silloin saan tehtyä albumista juuri meidän näköisen!

Kuva © RedTree Albums

Mutta nyt hypin taas asioiden edelle, koska ensin pitäisi suunnitella Save the Date -kortti. Se on touko-kesäkuun tehtävä, emmekä ole vielä yhtään varmoja siitä, millaisen kortin haluaisimme tehdä. Laitammeko pelkän tekstin, vai myös kuvan meistä? Jos haluamme kuvan, käytämmekö jotain jo aikaisemmin otettua, otammeko itse uuden vai tarvitsemmeko kuvaajaa? Taas ollaan pienten päätösten viidakossa… Onneksi kohta alkaa kesäloma, ja voi pureutua kokeilemaan eri vaihtoehtoja oikein ajan kanssa!

Tahdon – mutta missä?

Kuva © Oh the Wedding Day

Vihkimisen muotoon meillä ei ole ollut selvää toivetta, joten keskustelua vaihtoehtojen suhteen ollaan käyty kosinnasta asti. Selvää on toki, että jonkinlainen seremonia halutaan, mutta alussa kaikki mahdollisuudet olivat auki. Hannu on nähnyt paljon erilaisia vihkimistilaisuuksia, ja hänellä olikin kattavampi kuva siitä, millaisia vaihtoehtoja on. Hän pitää kirkkohäiden juhlallisuudesta, josta on usein kiittäminen kirkkotilojen jylhää arkkitehtuuria ja pitkälle kantautuvaa historiaa. Toki kirkkovihkiminen olisi myös sukujen vanhempien (ja miksei joidenkin nuorempienkin!) mieleen, vaikka kumpikin olemme ns. tylsiä tapakristittyjä, eikä uskonnon läsnäolo vihkimisessä ole ainakaan itselleni välttämätöntä.

Kuva © Etsy

Toisaalta ajatus rennosta, intiimistä vihkimisestä vaikkapa puutarhan vehreässä loistossa tai metsän syleilyssä houkutteli, vaikka tiedän, että Suomen sää on arvaamaton kumppani hääsuunnitelmissa. Ehkä itseäni jännittää se, että millaisen tunnelman kirkkovihkiminen asettaa juhlaan. Itselleni häät ovat pursuavan onnellinen tapahtuma, mutta joskus ollessani vieraana häissä, kirkkovihkimisen tunnelma on ollut paatoksellinen, jopa iloton. En missään nimessä haluaisi, että vihkiminen olisi vain täynnä jännitystä ja epävarmuutta, äitejä hyssyttelemässä nolostuneina huutavia lapsiaan, tukahdutettuja yskänpuuskia kaikuvilla seinillä, itkeviä sukulaisia, pitkäveteisiä saarnoja monotonisen äänen lausumana… Toivoisin, että juhlassa olivat läsnä riemu, nauru ja rentous, ja saa sitä liikutustakin olla, mutta en tiedä sopiiko sellainen tunnelma kirkkoympäristöön. Uskaltavatko suomalaiset edes taputtaa kirkkosalissa?

Nämä ajatukset sysättiin hetkeksi sivuun, kun hääpaikka saatiin varattua, ja aloimme tosissaan kartoittaa vaihtoehtoja vihkipaikalle. Emme uskaltaneet laskea sään varaan, joten päädyimme lopulta hakemaan kirkkoja. Vaihtoehtojen kärkikaksikkoon päätyivät Mikaelinkirkko, lähinnä meitä oleva uusgoottilainen, näyttävä kirkko mäen päällä, sekä hieman pienempi ja intiimimpi Turun Linnan kirkko. Sillä hetkellä, kun aloimme pohtia Turun Linnan kirkkoa, päätös vahvistui kuin itsestään, ja varasimmekin sen vihkipaikaksi noin kuukausi sitten. Turun Linna ja sen viehättävä Linnapuisto ovat meille molemmille rakkaita ja ajan myötä tutuiksi tulleita, joten valinta tuntui molemmille luontevalta.

Ihastuneet Turun Linnassa vuonna 2015.

Turun Linnan kirkon värimaailma istuu kivasti omaan silmään. Tila on sopivan kokoinen intiimin ja yhteisöllisen tunnelman luomiseen, rouheat seinät näyttävät eläviltä kuvissa, ja penkkien sininen sävy muistuttaa merellisyydestä. Koristelulle jää tämän vihkipaikan kohdalla vähemmän aikaa, sillä kirkko on varattu tunniksi vihkimistä varten, mutta kirkko ei liikaa koristelua edes kaipaa, onhan se kaunis jo sellaisenaan. Ajatella, että 15 kuukauden päästä meistä tulee aviopari tämän alttarin edessä!

Kuva © Turku.fi

Jos joku miettii Turun Linnan kirkon varaamista, niin prosessi oli ainakin meille hyvin helppo. Hannu lähetti sähköpostia myyntipalveluun, jonka yhteystiedot löytyvät täältä. Vastaus tuli hyvin nopeasti, ja saimme täytettäväksi tila-anomuksen, jolla museokohde varataan omaan käyttöön toivotulle ajankohdalle. Ihanaa oli, että saimme vapaasti valita haluamamme vihkiajan. Nyt vihkiminen alkaa meillä kahdelta, jotta varsinaiset juhlat kestäisivät mahdollisimman pitkään!

Kuva © Turku.fi

Taas askel lähempänä häitä, kun vihkipaikkakin on varattu. En ole hirveästi puhunut koronasta täällä, mutta sen verran tilanne on vaikuttanut meidän suunnitelmiin, että monen paikan ja palvelun varauskirja ensi vuodelle onkin täyttynyt odotettua nopeammin, kun tämän kesän hääparit siirtävät juhlia ensi vuodelle. Onneksi olemme kuitenkin olleet aikaisin liikkeellä, ja nyt kun paikat on varattu, uskaltaa hengähtää hetkeksi. Mutta suunnittelu jatkuu vielä pitkään, joten pysykää kyydissä!